Jotenkin kehitin taas pelkojakin tuosta "synnytyksen" miettimisestä. Siis että voikohan olla mahdollista, että pojalle olisi jäänyt jotain vaurioita siitä, että se oli niin pitkään kiipelissä? Sen päähän on edelleen jumitilan takia vähän hassun mallinen (olisittepa nähneet sen egyptiläis-/alienpään heti synnytyksen jälkeen).
Mä en pidä keisarinleikkauksella synnyttänyttä elukkaa välttämättä kovin hyvänä jalostusmateriaalina. En taida itsekään olla parasta A-ryhmää, jos kelataan jalostuksellista arvoa. Pirun kohdunsuu. Synnärillä lekuri sanoi mulle jo ekalla kopelointikerralla, että kohdunsuu on todella omituisen oloinen ja kireä. Se näytti miettivän jo silloin, miten edetään. Kätilö mittasi jossain vaiheessa synnytystä, että olisin ollut kahdeksan senttiä auki, mutta lääkäri suhtautui ilmeisen skeptisesti tähän kahdeksaan senttiin. (Tuon jälkeen lekuri taisi mitata enää viisi tai kuusi senttiä.) Siskolla oli samanlaista ongelmaa avautumisen kanssa, tosin sillä ei ehtinyt prosessi kestää niin kauan kuin mulla vaan leikkuuseen jouduttiin jo paljon aiemmin. Ollaan varmaan jotain huonoa synnyttäjälinjaa.
Kuriositeettina muuten vielä, että joskus synnytyksen loppupuolella sekä kätilö että lääkäri ottivat asiakseen ruveta kopeloimaan miten päin vauva on. Sehän ei sitten missään vaiheessa selvinnyt ennen sektiota, kun ultrakaan ei enää paljastanut avosuutarjontaa.
Vaikka vauvakuume vaivaakin edelleen pahana, niin kieltämättä sitä vähän laimentaa tuo epäonnistunut synnytyskokemus. Mietin myös, onko mun enää edes mahdollista raskautua: googlettelun tuloksena selvisi myös, että endometrioosi saattaa edistää kiinnikkeiden syntymistä. Ja tietysti se endo jo itsessään voi ehkäistä raskauden.
Äh. Sissos sentään, miksei voi vaan antaa olla? Järjen tasolla kyllä tietää, että itsensä ruoskimiset asian suhteen ovat täysin turhia ja typeriä. On vissiin vähän tylsää ja liian helppo lapsi, kun on aikaa pohtia ja googletella.
On muuten oikeesti nyt vähän tylsää. Olen taas ikävöinyt Helsinkiin tai edes jonnekin, missä on ihmisiä. Hyydyttää lähteä yksin vaunulenkille (jos sinne joskus pääsis niin että ei satais kuin saavista). Hyydyttää mennä steppaamaan tuonne autioon keskustaan ja hyydyttää kun ei näe muita kuin sukulaisia.
Mä nyt seuraan niin montaa blogia päällekäin, niin en tiiä, että oonko jo monestikin jauhanu sulle samaa, mutmut... Itsehän kuulun kans näihin perimältään epäkelpoihin synnyttäjiin. Linja alkaa ainakin mummosta, jos ei kauempaakin ja yksikään lapsi ei tähän linjaan oo syntynyt ilman järjetöntä oksitosiinimäärää (mummoon ko. aine tuupattiin toistuvin pistoksin joskus 50-luvulla, kun ei vielä osattu/pystytty silloin suoneen laittaa) tai leikkauksia (mummolta jälleen taju veks ja lapsi ulos ja heti jo 3 päivän päästä kerrottiin, että syntyikö lapsi elävänä vai kuolleena). Myöhemmin samaa vikaa tädeillä... Ja mä kun kuvittelin joskus, että ehkä mä voin synnyttää alateitse! No sektioonpa sitten vaan 12 tunnin yrityksen jälkeen.
VastaaPoistaAini, ja sen endonkin löysivät siellä sektiossa sitten! Kirurgi tuli oikeen verhon toiselle puolen kysyyn, että ihanko tää vauva lähti luomusti tuloilleen, kun semmosta sylttyä on nää sisälmykset... No joo, lähtihän se. Tästä diagnoosista viisastuneena lähdettiin sit yrittään toista jo hyvissä ajoin. Kun kerta niin toivottomalta näytti, niin varauduttiin ainakin vuoden yritykseen. Kun se esikoinen saatiin niin tuurilla. Noh, mä olin sitä mieltä, että alotetaan yritys heinäkuussa ja mies, että kesäkuussa. Siis oikeesti noin pienestä väännettiin! :D Myönnyin sit, että yks kerta, just ennen ovista kesäkuussa annetaan pienelle saumat tulla. Sepä ei muuta tarvinnutkaan ja nyt ollaan 19. viikolla raskaana.
Parin viikon päästä meen synnytyspelkopolille jutskaileen tästä epäkelpoudestani ja ainakin nyt oon sillä kannalla, että minähän prkl lähden taas yrittään alateitse, oikeastaan ihan vaan siks, ettei sektiohaava innosta vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa... Katsotaan mitä mieltä lekuri on. Ja mitä kroppa sanoo H-hetkellä!
Tämän oudon postauksen idea yritti olla siinä, että vaikka miltä näyttää, niin kaikki SAATTAA mennä hyvin ja kun sitä uskaltaa taas paksuksi pamahtaa (mikäli siis näin hyvin käy) niin jotenkin se lapsi vaan on ulos saatava. Veikkaan että se puolisenkin vuorokautta kärvistelyä synnytyssalissa saa mut taas hyppimään riemusta (erittäin kuvainnollisella tapaa), kun joku vaan väläyttää sektiomahista.
- Piia
Ps. En usko että jumitus on tehnyt poikaselle hallaa. Luotto on kova, että lääkärit olis jo havainneet mahd. viat... Mun serkkutytön pää oli muuten aivan toispuoleinen melkein 2 ekaa vuotta, ihan vaan siks, että sen sisko istu mahassa sen pään päällä koko 9 kk. Kaksoset siis kyseessä :D Erittäin fiksu nuori nainen tuli tästäkin vinopäästä! ;)
Ooh, vertaistukea! En tiennyt, että sullakin todettiin endo sektion yhteydessä. Meillähän oli tää poju kanssa sellainen keissi, että taisin pamahtaa ekasta tai tokasta kierrosta paksuksi, joten ainakaan ekalla kerralla ei endometrioosi pahemmin raskautumista estellyt (ja mullakin todettiin olevan laajasti sitä endometrioosikudosta). Meidän muuten piti yrittää jo hieman aiemmin, mutta mä halusin käydä vielä risteilyllä (mitä mies hitusen paheksui), vaikka en tosissani edes uskonut, että voin tulla raskaaksi niin nopeasti.
PoistaMullehan lekuri vakuutti pariinkin kertaan, että tämä sektio ei mitenkään estä tulevia alatiesynnytyksiä ja että seuraavalla kerralla tilanne voi olla aivan erilainen.
Ihana, vinopää! ;) Ehkä tästä meidänkin alienista tulee vielä ihan kelpo tyyppi.
mä olen antanut itseni ymmärtää, että raskaudet nimenomaan ehkäisee pahinta endometrioosia, ja luulisi että imettäminenkin kuuluu samaan sarjaan jos ei kärsi kuukautisista täysimetyksen aikana.
VastaaPoistaItselläkin on endoa aikoinaan epäilty, ja sen ja kivuliaiden menkkojen takia aloin syömään pillereitä. Vaikka ei siis ollut edes ehkäisyn tarvetta. Oma kroppani on mallia "hidas syttymään mihinkään", mutta sitten kun kroppa on taas mallillaan, niin näköjään raskaudun helposti. Synnytykseen en osaa sanoa mitään muuta, kuin että toivon sen olevan sulle helpompi mahdollisella seuraavalla kerralla. Senkin olen ymmärtänyt, että esim. pelkopolille pääsee puhumaan vaikkei olisi juuri sillä hetkellä edes raskaana, sekin voi auttaa tulevissa mietinnöissä :)
Joo, niinhän niiden raskauksien pitäis ehkäistä endoa, mutta silti mulla oli kuulemma todella laajasti sitä kudosta ympäriinsä. Ja ylipäänsä käy välillä mielessä oliko tuo poju joku onnekas sattuma ja tän jälkeen olenkin sitten maho - vaikka en oo kyllä oikeasti edes päättänyt, että se toinen on pakko saada. ;)
PoistaJep, mä kyllä pääsisin juttelemaan aiheesta synnytys jonkun kanssa ja täytyykin nyt katsoa onko sille vielä tarvetta. Aina välillä kun aihe vaan pulpahtaa pintaan eikä näemmä välttämättä mitenkään hyvällä tavalla.
ihmislapsen syntyminen on vaikeeta mm. siksi, kun sillä on isot aivot ja siksi iso pää. ihmisellä on isot aivot ja iso pää siksi, että ihminen osaa keksiä keinoja saada isopäisiä jälkeläisiään ulos. mä en siis pidä ketään geneettisesti sen huonompana synnyttäjänä kuin jotain toistakaan. mun synnytykset ovat olleet nopeita ja objektiivisesti ajateltuna "helppoja" (heh heh) mutta esim. mun äidin kolmesta synnytyksestä kaikki ovat olleet käynnistettyjä, pitkiä, kivuliaita ja repiviä (tyyliin 20 tikkiä). mun tutulla on samantyyppinen tilanne ku sulla, kumpikaan lapsista ei vaan ole lähtenyt syntymään: ekasta ei tullut supistuksen supistusta käynnistyksestä huolimatta ja tokasta supistukset eivät vaikuttaneet mitenkään, joten sektioon päädyttiin molemmilla kerroilla.
VastaaPoistatuosta endosta: mulle ihan pätsky yksityinen gyne totesi vuosia sitten, että on lievää endoa ja voi vaikeuttaa raskautumista. no nää nuoremmat ovat startanneet kerrasta, ja neuvolan gyne sanoikin että endokasvusto saa olla aika paha, että se tosiasiallisesti vaikeuttaisi. ja jos todetaan niin pahaksi, että putket ovat tukossa, niiden putsaus auttaa kyllä tilannetta.
En mäkään toisista ajattele, että no olipas huono synnyttäjä ja mitä tuokaan enää lisääntyy, kun ei pysty kunnolla synnyttämään. Itselleen sitä on aina ankarin. Enkä mä tiedä miten toi geneettinen alttius tietynlaisiin synnytyksiin periytyy (eläimillä hommassa näyttää olevan jotain perää), meillä taas äiti on saanut meidät molemmat pihalle ihan alateitse ja ainakaan puheistaan päätellen ne synnytykset eivät ole edes olleet mitenkään erityisen kamalia tai vaikeita.
PoistaEndosta voisi olla hauska jutella gynen kanssa, senkin takia harkitsen sitä yksityisellä gynellä käymistä (piru vaan jos joutuu lähtemään sitä varten Isoon Cityyn!). Musta oli jotenkin hassua, että sitä endoa oli sitten niinkin paljon, kun mut kuitenkin ultrattiin pari vuotta sitten. Olen tosin jostain lueskellut, että endometrioosi ei välttämättä näykään ultrassa vaan vasta kun sisuksiin kurkataan.
Mun kaveri yritti lasta miehensä kanssa 3 vuotta. Mitään vikaa ei löytynyt, ennenku vihdoin katsottiin tähystyksessä, että paikat oli ihan solmussa. Toinen johdin saatiin auki, mut toinen munasarja jouduttiin poistaan. Eli todellakin uskon, ettei endoa monesti löydetä ilman sitä leikkausta.
VastaaPoistaIkäväkyllä pian tämän jälkeen tuo pari erosi, joten ei tullut lasta, vaikka vika saatiinkin ehkä korjattua...
- Piia
"Äh. Sissos sentään, miksei voi vaan antaa olla? Järjen tasolla kyllä tietää, että itsensä ruoskimiset asian suhteen ovat täysin turhia ja typeriä. On vissiin vähän tylsää ja liian helppo lapsi, kun on aikaa pohtia ja googletella."
VastaaPoistaOlen välillä just tuollainen. Synnytyksen (huom en laita enää itse lainausmerkkejä sektiosynnytyksestä) suhteen olin myös. Mutta kun tarpeeksi jankkaa niin jahas, tässähän oppii taas itsestään uutta ja oppii ehkä kääntämään tämänkin asian voitoksi. Toivottavasti joskus myös sinä ajattelet niin :)!
Toivotaan näin! Ja kyllä mä itse asiassa luulen, että tarpeeksi kun aiheessa piehtaroi, niin lopulta siitä saa niskalenkin.
PoistaJoo, mä oon puoli yötä potkinut itseäni, kun oon niin kehno synnyttäjä ettei annettu edes yrittää. Hei, haloo, hohhoijaa, jne. Dummkopf.
VastaaPoistaEndosta en tiijä mitään, mutta muakin sylettää tämä kylä ja sen vauhdikas tarjonta. Kohta on vaunuilu-manduilu-hurttahihnassa-kierrokselle painunut ura. Puolisokin kiroili pakotettuani sen vaunulenkille, että tässä kaupungissa ei ole tarpeeksi katuja.
Ehdotan, että lähdemme porukalla Tallinnaan. :D
Tallinnalle ääni! =)
PoistaMua riepoo välillä tässä meidän asuinpaikassa sekin, että vaikka tykkäänkin, että asustellaan pellon reunassa ja rauhallista on (jos ei ota lukuun naapurin alaikäistä jannua, joka suhaa tuota meidän talonedustaa edestakaisin viritetyllä mopollaan harva se päivä), niin meiltä saa kulkea sen kaksi kilsaa suuntaansa ennen kuin pääsee yhtään edes valitsemaan minne päin lähtee taapertamaan. Jotenkin riepoo hinkuttaa tuota samaa reittiä jatkuvasti edestakaisin.
Hei, pakko kommentoida tähänkin (kun mulla on vähän näitä reissun aikaisia rästejä), vaikka aihe ehkä sulle onkin jo menneen talven lumia...?
VastaaPoistaMutta siis, mullahan oli melko lailla samanlaiset synnyskuviot kuin sulla. En kuitenkaan (ihme kyllä!) tuosta sektiosta jaksanut sen ihmeemmin traumatisoitua (imetyksestä sen sijaan senkin edestä), vaan löysin asiasta jotain hyvääkin. Kuten eräs ystäväni sanoi: "Voi olla jatkon kannalta jopa mukavampaa, että tikit ja auki revityt paikat on mahan päällä eikä siellä alempana." Toki olisin mieluummin synnyttänyt alateitse, mutta minkäs teet. Näillä mentiin.
Jotenkin mulla on melko vahva epäilys, että jos ikinä saisin toisen lapsen (mikä alkaa olla jo hyvin epätodennäköistä, vaikka haluisinkin...), syntyisi sekin ehkä sektiolla. Tosin ei sen väliä, pääasia että jotenkin syntyisi.
Mulla siis sektion pääasiallinen syy olivat kohoavat tulehdusarvot, mutta osasyynä oli myös vauvan huono asento eli ei laskeutunut kunnolla. Vaikka piti muka olla rt:ssa!
Mutta kivat vaan Veitolalle multakin! :)
(Tykkään kyllä hänen kolumnistaan...)
Ei oo menneen talven lumia, valitettavasti tulee edelleen liiankin usein ajateltua synnytystä ja nimenomaan siinä valossa, että se oli epäonnistuminen. :/
PoistaMäkin epäilen, että JOS saisin toisen mukulan, niin sekin tulisi reiästä vatsassa eikä tuolta alempaa. Tosin lekuri kyllä vakuutteli, että alatiesynnytys on ihan mahdollinen - silti en vaan siihen jotenkin usko.
Ja mäkin tykkään Veitolasta - jotenkin aika helppo samaistumisen kohde ikänsä ja raskautumisensa puolesta muutenkin.