keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Yhteinen asia

Väsy. Tuntuu, että aina kun jotain täällä blogimaailmassa lauon ilmoille, niin käykin just päinvastoin. Eilen (?) kävin erääseen imetysaiheiseen postaukseen kommentoimassa, että yöheräilyt eivät ole lisääntyneet ainakaan toistaiseksi - no tietty just viime yönä ei sitten muuta tarvinnut ollakaan kuin makaava tissi. Nyt on siis vähän väsy.

Imetysviikon kunniaksi imetys tuntuu todella olevan pinnalla just nyt. Mä en jaksa nyt muuta todeta kuin että hassua, kuinka se tuntuu olevan joku yhteinen asia. Tällä sukulaisviikolla mulle ovat ennestään ventovieraat tyypit paukutelleet suurinpiirtein ekoina kysymyksinä, että tuleeko sitä maitoa ja miten se imetys sujuu. Olen ollut vähän hämmästynyt. Samoin mun sektioni on ollut yleinen keskustelunaihe kahvipöydässä ja mm. mummoni tiesi aiheesta, kun eräs minulle ventovieras ihminen (= en ole koskaan tavannut) oli siitä mummolle raportoinut. Imetyskysymyksiin mun on ollut tietysti helppo vastata, kun se nyt toistaiseksi sujuu, mutta voisin kuvitella, että asia voisi olla toisin, jos se ei sujuisi. Eri asia tietysti on, miten paljon mun imetykseni ja sektioni ihmisille kuuluvat.

6 kommenttia:

  1. Mun tissit ja imetyskyky (tai sen puute) kuuluu ihan arkipäiväiseen small talkiin. Sukulaislapsen syntymäpäiväjuhlilla on puolituntemattoman miehen ihan ok alkaa kyselemään aiheesta kakunsyönnin lomassa, samoin pitkästä aikaa puolituttuja kavereita nähdessä on ihan jees alkaa tiedustelemaan et mites tissit. Sektiosta tiesi myös koko paikkakunta ennen kuin edes kotiuduttiin.

    Yleensä tissikeskustelu loppuu hyvin lyhyeen kun ilmoitan vain etten pystynyt maitoa tuottamaan ja pojan herkkua on Nanni. Oikeasti sitten jälkeenpäin masistelen, mutta parempi kuitata lyhyesti hymyillen koko asia tai sitä puidaan sitten läpi ja lohdutellaan nykykorvikkeiden laadulla jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, parempi varmaan heittää imetyskyselijöille heti jotain nasevaa vastaan, niin että loppuu juttu alkuunsa. Ne hetket on vaan melko epämukavia, just kun joutuu kaiken kansan kuullen jossain kahvipöydässä selittämään.

      Poista
  2. Heihoi, mun mahaperse on tuttu juttu niin tuttujen kuin tuntemattomien puheissa. Helpolla kun on päässyt sillä sektiolla ja hyvähän se on, kun oli siinä raskausaikana kaikkea suruakin, niin leikkaus oli ehdottomasti hyvä juttu. Kuulemma.

    Vanhukset tiedustelevat varoivaisesti, että "riittääkö sulla rintaa?". Seuraavalle kerron, että kohta alkaa olla pituutta puolisen metriä, kiitos kysymästä.

    Me ollaan hei äitejä. Meidän hinkit, synnytykset, toosan kunto jne. ei ole meidän asioita, ne on kaikkien asioita. Kun nämä fyysiset jutut saadaan hanskaan (myös ne mahdolliset raskauslerpahdukset kropassa) niin yleisö voi alkaa puida esmes mahdollista töihinpaluuta tai -palaamattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä kuulin kanssa kahvipöydässä, että mun sektio oli hyvä juttu, että ei tarvinnut liikaa pinnistellä. Totesin, että kuule ihan sen takia leikattiin, kun meinas lapselle tulla hätä ja että vuorokausi tuli kyllä pinnisteltyä. "Niin no sittenhän se oli pakkokin." Joo, niin oli.

      Ja mummo oli kuullut sektiosta sellaisen version, että ensin nukutettiin ja sitten leikattiin lapsi ulos. Kätevää.

      Poista
  3. Meillä miehen suku (pääasiassa anoppi) jankkaa mun painosta. Teki sitä koko raskausajan ja kehtaa jatkaa vieläkin. Se tulee tänään kylään, taidan ajoittaa kauppareissuni siihen niin ei tarvitse keskustella sen kanssa. Ja tuo imetys tosiaan tuntuu olevan kaikkien asia, sektiosta kukaan ei juuri ole kysellyt... Mutta vapaata riistaa ollaan! Mut hei, mä sain eilen ekat menkat! Saan sitten kiukutella takasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, jankkaa anopille takaisin (oli menkat tai ei)! Tökeröä käytöstä, eiköhän paino oo aika pitkälti jokaisen oma asia, jos nyt ei ole itseään painollaan tappamassa.

      Voi rähmä, menkat ei oo kiva juttu.

      Poista