Totuus kuuluu netistä: olen kuulemma ollut joskus kaunis ja hehkeä, mutta en enää sen jälkeen, kun olen saanut lapsen. Netti tietää.
Nyt kun en enää itse voi repiä peliverkkareita typeristä kommenteista, joita raskaana ollessa saa, revin ne verkkarit toisten puolesta (vaikken tiedäkään, ovatko he kyseisistä kommenteista millänsäkään). Eräs tuttava valitteli loppuraskauden unettomuutta FB:ssä - alla kauhea määrä kannustavia "sellaista se on, seuraavan kerran saat nukkua 20 vuoden päästä jos silloinkaan" -kommentteja. Mä en ihan oikeasti ymmärrä mistä tuon tyyppiset kommentit kumpuavat, siis nuo "kikkelis kokkelis, mitäs läksit, kamalaahan tämä on kaikin puolin". Kuuluvat vähän samaan sarjaan niiden järkyttävien "äiti on kaikkensa uhraava pyhimys ja kodinkone" -kiertoviestien kanssa.
Poikanen on muuten nyt keksinyt, että yli tunnin pituiset imusessiot iltaisin ja öisin ovat pop. Tätä edelsi oikein positiivisen tuntuinen unikehitys (paria pieruaamua lukuun ottamatta) ja mahtava 12 tunnin yö, jonka pisin unipätkä oli viisi tuntia. Mä en meinaa nyt osata suhtautua noihin maratoni-imuihin, kun sellaisia on viimeksi koettu ihan alkutaipaleella. Toki iltaisin on tankattu aiemminkin, mutta ei aivan yhtä yhtäjaksoisesti. Syöminen on kaiken lisäksi välillä sellaista meuhkausta, että siihen pitää melkein keskittyä tosissaan.
Netti tietää kaiken. Me ollaan nättejä enää ehkä oman jälkikasvun ja lauantai iltaisin saunan jälkeen puolison mielestä.
VastaaPoistaVoimaa imeskelyyn. Täällä on onneksi vielä säästytty pidemmiltä tankkaussessioilta. Kai se teilläkin pian tajuaa, että syöminen, nukkuminen ja touhuilu on eri asioita ja yksi juttu kerrallaan.
Mä luulen, että touhuilu tulee vaan vielä pahenemaan. Mm. lamput on alkaneet olla sitä verta kiinnostavia, että kohta varmaan joudun syöttämään pimeässä. :P Ja noi raajat on nyt jotenkin _todella_ sätkiväisiä, nukahtaminenkin on ajoittain aika hankalaa.
PoistaJeppis. Itsehän luovutin meikkaamisenkin suhteen, kun nyt pikkulapsiajan jälkeen hehkun kauneutta ja seesteisyyttä tän uuden raskauden myötä. Right? Right?! Itseasiassa eilen näin tuttua kaupungilla ja hän kysyi suoraan, että onko kaikki hyvin kun näytän niin kamalalta. On niin tyypillisen pahaatahtomaton ja suora kysymys, etten edes pahastunut :D Kai se 18 viikon oksentelu jo näkyy naamasta...
VastaaPoistaMut noi FB-viestit... Huoh. Mä ymmärrän, ettei kaikki tule raskaaksi pelkästä puolison intensiivisestä katseesta, kuten mulle näkyi nyt käyvän, mut vihaan (with a passion) sitä, että jos joskus mainitsen, että onhan tämä uskomattoman raskasta, niin saan yleensä parikin kommenttia siitä, miten olis nyt vaan syytä olla kiitollinen. Olenkin - lapsesta. Mut en tästä helvetistä mikä siihen johtaa.
Ja meillä nuita tiheitä imuja oli vähän väliä, mut vaan vähän aikaa kerrallaan... Että ehkäpä jo kohta saat taas nauttia hyvistä unista ennen seuraavaa tankkauskautta? Toivomme parasta! :)
- Piia
Apua, mikä kommentti! Mä sain muistaakseni ekalla ruokakauppavisiitillä sairaalasta pääsyn jälkeen kommentin kassajonossa, että siinä on varmaan todella tuore äiti, kun naama on niin hirvittävän kalpea. Joo, oli varmaan hemoglobiinitkin aika alhaalla vielä siinä vaiheessa. Ja valokuvistakin kun katsoo, niin olinhan mä ihan haamu.
PoistaOn se muuten jännä, miten tuntuu riittävän ihmisiä, jotka ei tajua, että aina se raskausaika ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Ja vaikka miten olis kiitollinen itse lapsesta ja siitä, että raskautuu nopeasti, niin ihmisiähän tässä vaan ollaan: se kiitollisuus ei ainakaan mua kannatellut yhdeksää kuukautta, kun "joskus kävi vähän pipi".
Meilläkin kesti nuo pahimmat imut taas vaan muutaman vuorokauden. Nyt näyttää helpottaneen - ennen seuraavaa kertaa. ;)
Joo muuten, ihan ok on ihmisille kommentoida oikeastaan kaikkea raskaanaolevan fysiikassa ja valinnoissa. Mikä muu ajankohta antaa vapaan passin puolitutuille pällistellä toisen vatsaa ja analysoida sen kokoa ja muotoa kriittisin kommentein. Seuraavan kerran ehkä tirvaisen, kun joku tulee virnuilemaan, että "ai kauhea minkä kokoinen tuo on jo". Joo, kiitti panoksestasi ja huolesta.
VastaaPoistaViimeksi räjähdin vanhemmilleni ja veljeni perheelle, jotka olivat jo puuhaamassa jonkinlaista interventiota ja sukulaiskolehtia, kun minulle pitäisi takoa järkeä päähän lapsivakuutuksen ottamisen osalta ja jonkun se pitäisi maksaa. Viis siitä, että olen ottanut selvää asiasta viimeiset puoli vuotta, työskennellyt alalla kymmenen vuotta jne - ehei, minä en voi tietää mitä olen tekemässä ja motiivini vakuutuksen jättämiselle on pelkästään saituus. Voiko alentavampaa tapaa esittää huoltaan olla.
- Pauliina
Jep, raskaana olevat tuntuvat olevan ihan vapaata riistaa. Ja mikä siinä on, että vanhemmuudessa niitä omia metodeja ja ajatusmalleja pitää yrittää moukaroida myös muille? Luulis, että suhunkin vois tuossa vakuutusasiassa luottaa ja uskoa, että homma järjestyy. [Vakuutukset jakavat mielipiteitä; me päädyttiin vakuutus ottamaan jo ihan senkin takia, että itse olisin itselleni moisen halunnut, mutta se on multa kertaalleen evätty. Olis kyllä ollut käyttöä.]
Poista