Ärsyttää. Ärsyttää että ärsyttää. Kaikki on ihan hyvin, varmasti paremminkin kuin ihan hyvin, mutta mä en vaan tunnu saavan päätäni kuosiin. Herättiin hyvillä mielin kasin jälkeen (tästä lisää tuonnempana...) ja mietiskelin, että tästä tulee vielä hyvä päivä. Aurinko paistaa, ollaan nukuttu ja mä soittelen Kaupunkiin ja sovin asuntonäytöstä. Sitten iski tajuntaan, että onnistuin todennäköisesti ryssimään miehen unikoulun. Iski myös hyökyaallon lailla kaikenlaiset pelot siitä tulenko pettämään koko perheeni, jos en saakaan minkäänlaista työtä Kaupungista. Muksu pisti hanttiin aamupalalla ja sylki suustaan lähes kaikki puurot. Piti sekin ottaa melkein henkilökohtaisena loukkauksena, että et voi sitten edes äidin valmistamaa puuroa tuota vertaa syödä.
Pakko tsempata. Mä huomaan, että paitsi unenpuute, mut saa ihan järkyttävän huonolle tuulelle omat epävarmuudet. Ja siitä sitten kärsii muut. Paskamutsi, paskapuoliso jne.
Ne unihommat. Muksu on alkanut herätä aamuisin klo 4. Ei auta hyssytys, syliin nostaminen, ei mikään. Kersa vetää vaan ihan järkyttävät pultit ja alkaa riehua kuin heikkopäinen, kun sen yrittää laskea takaisin pinnikseen. En tiedä saiko tämä alkunsa siitä, kun muksu havahtui kertaalleen miehen herätyskelloon 4.30. Sen jälkeen se on herännyt ensin 4.30, sitten 4.45 ja nyt parina aamuna klo 4. Kaikki nämä neljällä alkavat heräämiset ovat liian aikaisin. Parina aamuna nousin ylös muksun kanssa, mutta se oli koko päivän kuin perseeseen ammuttu karhu. Taas pääsi kanniskelemaan, muksu roikkui housunlahkeessa koko päivän, ei syönyt eikä nukkunut kunnolla edes päikkäreitä. Nyt sitten eilen olin vakuuttunut, että nälkäänsähän se herää. Annoin tissiä, muksu nukahti tissille mun viereen ja herättiin sitten pirteinä seitsemän jälkeen. Päivä oli mainio, ruoka maistui todella hyvin, lisäsin yhden ateriankin päivään. Ja taas tänään ylös klo 4. Mies yritti vaikka mitä, lapsi ei kun kiljuu. Sitten miehen oli lähdettävä töihin. En taas tiennyt mitä muutakaan tehdä kuin tyrkätä tissin suuhun. Perseelleenhän tämä menee. Nyt sitten vein muksun ulos nukkumaan siihen aikaan, kun se normaalisti herää ekoilta päikkäreiltä. Tää on menossa niin vituiks.
Mitä tuolle voi tehdä? Ilmeisesti uni on tuossa neljän maissa jo niin kevyttä, että kun muksu havahtuu, se havahtuu sitten kunnolla. Varmaan pitäisi vetää vaan sitkeänä joku huudatus, mutta mä en taida kökkömutsina pystyä. Ollaan yritetty syöttää lapsi illalla kunnolla ja tarjottu puuron lisäksi kaikki herkkuhedelmät ja muut. Ollaan lykätty nukkumaanmenoakin jonkun verran, ja muksu on nukahtanut nyt ehkä klo 20 aikoihin. Silti vaan ylös klo 4.
Tuolla kun aiemmassa postauksessa puhuin vauvalässytyksestä, niin oli taas menossa sellainen lievähkö seinät kaatuu päälle -vaihe. Hirmu ristiriitaista, kun muksu on aivan superihana ja olen periaatteessa tosi onnellinen nykyisessä elämässäni (lukuun ottamatta noita epävarmuuksia), niin sitten välillä tuntuu, että pää ei kestä tätä tietynlaista kotona olemisen tylsyyttä enää yhtään. Ne on ne tietyt toistuvat rutiinit, jotka ainakin mua syövät. Se, kun tuntuu, että päivä täyttyy vaan jostain soseen lappamisesta ja soseen pyyhkimisestä pöydältä, syöttötuolista ja lattialta. Toivottavasti Kaupunki tuo asiaan jonkunlaisen muutoksen. Auttaisi, kun välillä saisi aikuista seuraa ja rikottua tylsimpiä rutiineja syöttämällä vaikka sen soseen sitten jossain kahvilassa.
Mä aion muuten ensimmäisinä tekoinani Kaupungissa kirmata sunnuntaina brunssille. Perhe messiin tietty. Vähän olen jo googletellut myös lastentapahtumia - ja keikkoja.
Puuh. Tekipä terää taas oksentaa sanallisesti. Ehkä tän päivän pystyy vielä pelastamaan.
tätä blogia on hieno lukea, kun oma laps on muutaman kuukauden vanhempi teidän vastaavaan verrattuna. Ei voi kun nyökytellä, että "joo, se oli just tota!" ja "joo, todellakin tiedän miltä toi tuntui"
VastaaPoistaSamat jutut ja näköjään aikalailla samoihin ikäkuukausiinkin osuu teillä noi jutut ja fiilikset.
Me raakasti siirrettiin nukkumaanmenoa vielä myöhemmäksi, koska herätys 4 tai edes 5 alkavaan kellonaikaan ei tod. sopinut mulle. Jokusen päivän ja tiukat rutiinit se vaati, mutta ihmeenkaupalla onnistuttiin! Toivon todella, että pääset pian kokemaan sen, kun muksu avaa silmät 6 tai jopa 7alkavaan kellonaikaan!
Onneksi on muitakin, jotka ovat käyneet läpi samoja asioita ja tuntemuksia. Se on näitä blogin pitämisen hienouksia, kun kuulee, ettei ole ihan yksin ajatuksineen!
PoistaJoo, ilmeisesti meidänkin on siirrettävä nukkumaanmenoa vielä myöhemmäksi. Nyt näyttää olevan aika helppoakin, kun ollaan tänään tosi rankasti normaalirytmistä jäljessä. Voisi itse asiassa tuo rytmin muutos helpottaa elämää muutenkin, on ollut välillä hieman haasteellista ehtiä kotiin iltapuurolle ja -toimiin.
Unikoulun alussahan jannu nukuskeli sujuvasti kuuteen, seitsemään, mutta sitten yhtäkkiä herätykset alkoivat vaan aikaistua. No, ehkä tämä tästä - jospa olis vaan hienosäätöä, nyt meillä sentään nukutaan öisin!
Kuulostaa hirveitä nuo aamut. Täälläkin valvotaan tuohon aikaan, mutta unta onneksi saadaan parisen tuntia valvomisen päälle kuitenkin.
VastaaPoistaMua vaivaa myös epävarmuus, opinnoissa, työn hakemisessa ja välillä myös sosiaalisessa elämässä. En usko sen näkyvän muille, mutta itseä kaihertaa aina iltaisin ja sitä pyörittelee ties mitä päässään.
Brunssi sun muut kuulostaa niin hyviltä :) Jospa kaikki menisi nappiin!
Se on jännä, miten ainakin itseä väsyttää ihan tolkuttomasti joku tuollainen 4.30 herätys, vaikka yöthän meillä onkin nyt sellaisia, joista ei pysty enää valittamaan. Mutta eiköhän tää tästä jotenkin: niin kuin tuossa edellä totesinkin, niin jospas tää olis nyt vaan hienosäätöä.
PoistaIltakaiherrukset on kurjia. Elämänmuutokset ja -murrokset nostavat ainakin itsellä aina sellaisia lähes paniikinomaisia fiiliksiä ja olen myös aina melkeinpä kohtuuttoman pessimistinen, vaikka loppupelistä pitäis jo tässäkin iässä tietää, että asioilla on taipumus järjestyä. Silti tuntuu, että nyt on jotenkin suuremmat paineet kuin vaikkapa silloin, kun muutti itsekseen opintojen jälkeen pk-seudulle ja haki töitä. Ei ole enää vastuussa vaan itsestään. Toivotaan, että opinnot ja työnhaku luonnistuvat sielläkin parhain päin!
Mihis aikaan aurinko nousee? Mun esikoisella oli vauvana joku vitunaikasinheräilyvaihe koska arska.
VastaaPoistaJaa-a... Pitäis tsekata. Meillä on kyllä pimennysverhot eli ainakin teoriassa makkarissa ei paljon pitäis näkyä millä tavalla aurinko helottelee, mutta ota noista muksuista sitten selvää. :)
PoistaMä ehdin jo kerran vääntää tähän pitkän ja aivan poskettoman hyvän analyysin aiheesta. No se oli vähän kesken ja kuistilla herättiin, että sinne meni maailmaa mullistaneet mietteeni ko oli läimästävä läppäri kiinni.
VastaaPoistaElämä on onnellista - mulla on periaatteessa kaikki, mitä olen halunnut (paitsi ura), mutta silti pitää olla ahdistuksineen ja epävarmuuksineen kiemuralla. Vielä parikymppisenä oli ihanaa kun ei aina tiennyt missä kuukauden kuluttua majailee ja onko tilillä mitään tai tankissa bensaa. No ei oo enää ihanaa.
Mun lapsi herää nykyään tasaisesti TASAN kello neljä, TASAN kello kuusi ja jos on oikein paskamainen mäihä - tasan kello kaksi myös. Ei sillä aina nälkä ole, homma on joku tapa. Kelasin kyllä, että mulla on ihan sama tapa ollut aina. Tosin mä en kitise herätessäni. Ja me noustaan vasta puoli kasilta tai kasilta sängystä.
Ärsyttää tosiaan kun pitää olla koko ajan niin ärtynyt. Varsinkin viikonloppuisin. Mä vihaan tätä päivittäin toistuvaa rutiinia, mutta olen ihan sekaisin ilman sitä. Alan olla varovaisesti aika innoissani siitä, että juhannuksen jälkeen mää meen (pätkä)töihin.
Kyllä sieltä Kaupungista kuule töitä löytyy ja seuraa ja elämä ja raitista ilmaa ja kaikkea.
"Mä vihaan tätä päivittäin toistuvaa rutiinia, mutta olen ihan sekaisin ilman sitä."
PoistaJoo, näin. Mä jumitan kotona vaikka kaupunki olis bussimatkan päässä. Se bussimatka on valtava henkinen este ja mua ahdistaa jos lapsi saa kohtauksen siellä kaupungilla. Eli pimahdan himassa sit.
Tätä ristiriitaa on joskus niin vaikea käsittää. Että kun vaikka iltaruoan aikaan miettii, kun kaikki ovat saman pöydän äärellä, että nyt on kaikki niin mahdottoman hyvin eikä paremmin vois olla ja sitten suurinpiirtein samassa hetkessä on silleen, että vittu aina tätä samaa paskaa.
PoistaNousettepa, Huma_nist, vinhaan aikaan! Paljon teille tulee unta vuorokaudessa (noin)? Meillä on nyt herätty parina aamuna 5.30 ja 6.00, jotka on ihan selkeitä parannuksia aiempaan, mutta sitten kun kelaa, että lapsi on nukkunut ehkä sen 8,5 h yöunia, niin eipä tunnu hirveän paljolta. No, tänään se vetäs ihan poikkeuksellisesti sitten yli kolmen tunnin päikkärit (ja väsähti totaalisesti myös illalla eli nukkumaanmenon lykkäys ei taas tänään onnistunut kovinkaan hyvin) - mä en tiedä enää mitään muuta kuin että tää meidän rytmitys menee tällä hetkellä multa ihan totaalisesti yli hilseen.
Juno: Henkiset esteet on perseestä. Itselläkin liuta. Katotaan, kuinka mä tulen pääsemään kaupungille, jos nyt päästään Kaupunkiin.
Öö, unta tulee päivässä arviolta 13 tuntia. Mäihällä 10-11 tuntia yöunia, päikkärit 1-2 h laaki. Kahdesti. Unilla ollaan yleensä viimeistään ysiltä, tosin flunssa ja konttaus/kaikkionmahtavaa/osaankylläite on viime aikoina haastanut nukahtamista. Kai se on tunneissa tarpeeksi kun kerran kasvaa ja kehittyy.
PoistaMun mielestä yöunille saisi ryhtyä aiemminkin, mutta ei ole onnistunut. Ilta on niin ihme hässäkkää - puurot ja kylvyt ja rasvaukset (alkaa olla nasta haaste) ottaa yllättävän paljon aikaa. Hyvä toisaalta näinkin. Vielä kun saisi sen nukkumaan vähemmin heräilyin, ois tosi jees.