Äiti ei voi oleskella kotona unikoulun aloituksen aikaan, koska äidin hermot ovat siinä pisteessä, että se ei kestä lapsen itkua ja koska äiti torpedoisi tisseineen koko projektin todennäköisesti heti alkuunsa. Katsotaan, missä äiti oleilee kakkosyön.
Olen sitä mieltä, että lapsi ei ollut vielä kuuden kuukauden iässä valmis tähän. Ei ollut kyllä äitikään. Nyt on äiti valmis, saa nähdä onko lapsi.
 |
| Täytekuva |
[Päätös vahvistui vahvistumistaan viime viikolla. Lapsi käväisi pienessä flunssassa, joka ei jostain syystä väsyttänyt lasta lainkaan vaan aiheutti mm. entistä pienempää kärsivällisyyttä ja överiksi menneitä iltoja. Päiväunet ovat jääneet lyhyiksi. Yhtenä iltana nukutin lasta KOLME tuntia, mies jatkoi siitä 1½ tunnilla. Toisena iltana lapsi heräsi valvomaan taas kolme tuntia. Olin suomeksi sanottuna ihan vitun loppu. Yhden päivän vietin täydellisessä murheen alhossa ja varmana, että meidän kaikkien elämä on lopussa. Sen jälkeen ei enää mietityttänyt pidetäänkö unikoulu vai ei.
Lisäpontta tuli myös parista viime yöstä, jolloin pikkujannu heräili taas tunnin välein, välillä useamminkin. Ei pysty eikä kykene enää.]
Voi tsemppiä! Tuo on iso päätös, mutta varmasti oikea. Nyt vain pysytte lujina, vaikka helppoa se ei ehkä ole.
VastaaPoistaVäsymys on niin tappavaa, mutta toivottavasti kohta helpottaa.
Kiitos! :) Mä en pysty pysymään lujana, ellen saa ensin vähän nukuttua - siksi otan ritolat ainakin yhdeksi yöksi. Ja jos nyt saisi ainakin nuo yöimetykset pois, niin ei olisi yörauhoittelu aina mun harteillani.
PoistaHyvä tulee ja hyvä äiti!!! Sä oot jaksanut aivan yli-inhimillisen pitkään, mikä on jo ihan käsittämätöntä. Ei se taipuminen helppoa ole, mutta päätös helputtaa.
VastaaPoistaEnsi yönä nukut (jos oot hotellissa niin lutraat kuumaa vettä ainakin puoli tuntia niskaan) ja syö vielä päälle hyvin.
Mä nukuin viime yön alakerrassa. Heräsin tissitahtiin. Samaa tehtiin yläkerrassa. Pitää ehkä miettiä tää homma tarkemmin uusiksi.
Meen siskolle. Otetaan ehkä vähän punkkua ja sit mää nukun. ;) Mun on pakko häipyä täältä, koska tiedän etten pysyis lujana ja kuuntelisin vaan ääniä kaikkien korvatulppien ja ovien läpi ja sit valvoisin ja syöksyisin vaikka ton oven läpi tissi ojossa.
PoistaMutta en mäkään tiedä pystynkö olemaan heräilemättä. Sen takia olenkin ottanut option vielä toisesta yöstä (megahylkäys!).
Jaksamista poislähtemiseen, vaikeaa se ensin on, mutta jospa se toisi ratkaisun teidän yöuniin. Kuitenkin täytyy miettiä koko perheen hyvinvointia ja kotiäidillä on melkoisen suuri rooli siinä...
VastaaPoistaTsemppiä. Raporttia odotellaan!
Eikä ollut edes vaikeaa lähteä kotoa. Aika oli vissiin kypsä tai jotain. Ja nyt tosiaan tajuaa entistä selkeämmin, että ehkä kandee välillä tehdä irtiottoja, niin jaksaa taas.
PoistaVihdoinkin!! Ihan turhan pitkään olet sinnitellyt. Saman homman läpikäyneenä voin sanoa, että koko perheen vointi paranee. Meillä lapsi huusi ekan yön, toisena yönä paljon vähemmän ja kolmantena heräili enää muutaman kerran. Ja kyllä alkoi elämä näyttää valoisammalta kun sai nukkua. Lapsestakin tuli paljon hyväntuulisempi, ei ollut pätkittäiset unet tehnyt vauvallekaan hyvää.
VastaaPoistaJoo, lipsahti ehkä vähän turhan pitkään, mutta toisaalta taas uskon, että ihan vielä kuuden kuukauden iässä tämä jantteri ei ollut hommaan valmis (enkä kyllä minäkään). Kunpa pikkumies vielä oppisi nukkumaan päikkärit sisällä - siinä sitten seuraava "koulutuksen aihe"! :)
PoistaTsemppiä! Varmasti oikea päätös. Paremmat unet parempi mieli :-)
VastaaPoistaKiitos! Oikealta päätökseltä tuntuu vieläkin! Ja mieli on jo parempi.
Poistavoimia! hyviä yöunia lapsellekin ja iloisempi äiti! sillä on isä siellä turvana, isät on kivoja :)
VastaaPoistaKiitos! Isät todella on kivoja!
PoistaHengessä mukana, vaikkei nyt enempään kommentointiin kykenekään! Tsemiä mama <3
VastaaPoista- Piia
Kiitos kiitos!
PoistaVoi että, toivottavasti teillä kävi(si) samanlainen nukahduksen oppimisihme (heti pitenevine yöunipätkineen) kuin meillä kävi! Vaikka takapakkiakin vähän otettiin. (Luulin lapsen ulvovan yömaitoa, mutta olikin korvatulehdus... oli oikein sankariäitiolo...) Nyt ollaan taas ruodussa, vaikkakin aamut alkavat muutamaa tuntia aikaisempaa aiemmin. Mutta mieluummin niin, kuin valvotut yöt, luulisin.
VastaaPoistaVähän samalta vaikuttaa. :) Mä pelkään kanssa vähän koko ajan tuota korvatulehdusta, se kun vissiin osaa välillä naamioituakin aika hyvin. Meillä näyttäisi aamut vähän pidenneen, mitä nyt tänään herättiin 4.30...
PoistaSe on rakkautta, ei hylkäämistä! Mutta sen toki tiesitkin :)
VastaaPoistaOlen tullut meidän perheen osalta siihen tulokseen, että lapsi ei oikeestaan ole moksiskaan, vaikka olen muualla. Ja nykyään lapselle tekee jopa ihan hyvää mennä nukkumaan eri ihmisten nukuttamana ja välillä jopa vieraassa paikassa. Siten olen sen halunnut tulkita.
Meillä lapsi huusi about vuoden kaikki yöt (no okei, siihen vuoteen mahtui ehkä alle 20 yötä, jolloin heräiltiin vain 4-5 kertaa). Olin neljän, viiden kuukauden kohdalla siinä pisteessä, että jos en olis mennyt kylpylään kellimään, olisin varmaan joku päivä unohtanut tulla kaupasta kotiin. Kelliminen (eli nukkuminen, oliko biksuja mukanakaan) kannatti. Tsemppiä!!
Mustakin tuntuu, ettei lapsi ottanut kyllä millään tavalla itseensä, vaikka äiti kävikin nukkumassa pari yötä muualla. Luultavasti ensi kuussa on tiedossa myös mummilakeikka, joten sitten nähdään, miten unihommat onnistuvat muualla kuin kotona.
PoistaKylpyläkelliminen kuulostaa ihanalta! Itsekin kyllä opin tästä, että otan vastaisuudessakin oman aikani, jos/kun alkaa voimat olla todella lopussa. Ei oo kenenkään etu, että olen ihan kuutamolla/ärtynyt.