Ai juma, että nyt on sellainen muikea ketutus. Päivä meni enemmän tai vähemmän kelloa tuijottaessa: "Vielä puoli tuntia ja voidaan ruveta valmistautumaan päikkäreille. Vielä tunti ja vartti niin voidaan alkaa valmistaa puuroa." Ei meinaa irrota. Päivän kruunasi tokien päikkäreiden puolituntiset nokoset ja sen jälkeiset (ruokapöytä)raivarit. Lisätään koko härdelliin infernaaliset kuukautiskivut (miten ihmeessä sama lääkekombo tepsi sektiohaavakipuun mutta ei tähän kuukausittaiseen vaivaan?) ja valtoimenaan lorottava vuoto sekä viime yön koiranunet (ja lapsen jatkuva möyrintä). Kävin pari kertaa makaamaan lattialle ja meinasin todeta lapselle, että toivottavasti joku huolehtii susta, kun äiti ottaa nyt kolmen vuorokauden unet.
Luulin muuten joskus, että tuon ikäistä pätkää voi hyvin viihdytellä päivän mittaan mm. kirjoilla, mutta eipä se viihdy paikallaan sitä vertaa, että saadaan edes pari sivua luettua. Ei sitten lueta kirjoja.
Anyways, päivän kirkkaimpana ajatuksena oli, että nyt oon poikki. Oon vaan ihan poikki. Että kun mies tulee töistä, niin sanon sille, että sori, nyt joudut huomennakin heräämään ajoissa, koska mun on pakko saada unta tai mä alan tehdä murhia. Ainoa vaan, että mies on menossa käymään ystävän kanssa baarissa eikä varmasti herää huomenna klo 5. En kehtaa kieltää (enkä usko kieltämiseen muutenkaan), kun ei tuo ole juuri missään käynyt ikiaikoihin (ihan omasta halustaan), mutta nyt on ihan ehta kademieli. Ja ketutus. Ja koska on kademieli ja ketutus, ei varmaan tule uni. Ja koska ei tule uni, tulee huomisestakin varmasti tämän päivän kaltainen "miksei nyt vaan jo vois olla ilta" -päivä.
Kurjaa, kun on kurjaa :( Mulla muuten melkein jokainen päivä on "miksei nyt vaan jo voisi olla ilta" -päivä... Ne monesti alkaa ihan hyvin, mut ennen Pikku kakkosen loppua ne on jo menetetty. Näitä aiheuttaa tällä haavaa täysin syliin juurtunut pikkuveli ja mustasukkaisuutta poteva, äitinsä tulikiven katkuisen temperamentin perinyt uhmis.
VastaaPoistaTaas kun mä koen niin helpoks toisten neuvomisen, niin mä sanon: Pitäkää se unikoulu! Huudatusta tai ei, niin onhan se vaan joku roti saatava, ennenku sun loistavat bloggaukset alenee sitte tasolle, että univajeissas käyt lyömässä pään näppikseen ja sit tyytyväisenä julkaiset nää hengentuotteet. Eli siis täysin itsekeskeisesti, omaa etua tavoitellen haluun, että saat levätä! Jätä isä ja poika keskenään kouluttamaan toisiaan, tsekkaa sisään hotellin, vedä pullo viiniä ja nuku pari vuorokautta? Voi miten mä toivon, että se oliskin niin helppoo... Uskon jo tietäväni, ettet sä ulkoista itseäsi projektista kuitenkaan ja ettei ne univelatkaan ihan tuosta vaan kuittaannu. Jos löydän lampunhengen, niin pistän tuleen sinnepäin.
Sillävälin ihan järjettömän paljon voimia ja jaksamista! Sä oot ihan superihminen <3
- Piia
Auh, tissiin juurtunut ja uhmis -yhdistelmä kuulostaa rajulta. Voimia sinnekin!
PoistaMiehen vapaisiin viikko aikaa ja olen edelleen sitä mieltä, että unikoulu pidetään. Mä olen kaikella tapaa "aika" väsynyt noihin öihin, mutta myös yösyöttöihin, joten kyllä se yötisseily olis saatava loppumaan. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan meen siskolle yöksi, mutta täyttä varmuutta ei vielä ole. En mä täällä kotona voi olla ainakaan ekaa yötä, mä koittaisin ihan taatusti kuunnella korvatulppien läpikin kaikkia ääniä, makaisin valveilla ja sit sopivan hetken tullen säntäisin tissi ojossa makkariin.
Kiitos :)
PoistaHah, mä sain tuosta erittäin elävän mental imagen, jossa teikäläinen juoksee poikasta kohti hinkki jo valmiiksi kädessä, miehen yrittäessä taklata sua, ettet pääse pilaamaan koulua :D Ihan uskomattoman hyvä juttu, jos kykenet poistumaan kuviosta ja antaa miesten hoitaa vieroituksen! Niin se on helpointa kaikille, koska sit ei pysty perumaan vaikka kuinka mieli tekis. Ja kannattaa ottaa huomioon, että ainakin mun kokemuksen mukaan joka kerta kun koulimisyritykset lopettaa kesken, niin seuraava kerta on kaks kertaa vaikeampi. Viekas vauva muistaa, että ne antoi periks viimeksikin, kun vaan huudan vielä hetken... No, tuo ehkä on homman nimi enemmän tän meidän uhmiksen kanssa :D
Jokatapauksessa mä alan jo nyt pitää peukkuja teille. Onnea matkaan!
- Piia
Me oltiin miehen kanssa eilen kapakassa. Jätettiin poika yöunille minun äitin kanssa ja aamulla kysyin mite poika nukkui. Söi yhdesti. YHDESTI! Stna. Meidän välissä toissayönä heräsi ainakin 5x joista vikalla kerralla valvoi yli tunnin. Poika lähti illalla konttaamaan niin ajattelin että pirullinen yö tiedossa, mutta mitä vielä. Minen ymmärrä tätä, en mitenkään. Mitä perkelettä sitä tekisi että se nukkuisi kotonakin noin.. Aargh!
VastaaPoistaJoku juttu siinä kai on, että jo ihan pieninä noi muksut älyää, että no nytpäs ei oo äitee hollilla, joten en kehtaa riskata. Ja sit ne nukkuu just tolleen. Palkitsevaa.
PoistaTää on ihan paras vertaistukiblogi!! :) Meillä kohta 7kk poika, joka herää edelleen joka saatanan yö vähintään kahden tunnin välein, joskus tunnin. Muutamina öinä viime viikolla nukkui 5minuuttia, huusi 10 minuuttia, nukkuin 10 minuuttia, huusi 5 minuuttia jne... Ja tätä jatkui noin kaks tuntia. Se kyllä hajottaa mieltä eniten kun kuvittelee että nyt, joko NYT se nukahti ja saa pään tyynyyn ja sitten alkaa se saakelin kitinä-ääni.. huh hui Eikä siinä jos se piru vaan ottais tutin suuhun ja jatkais unia, eih, sen täytyy möyriä sänkyä ympäri, nousta seisomaan, karjua, ojentaa käsiä äitiä kohden. Yritää pikkukäsillä koskea äitin ihoa, ja itkeä lohduttomasti... Tissiä saa aina joskus epämääräisenä ajankohtana 01.00-03.00 välillä, eikä sillä oo ees nälkä, senku lussuttaa autuaana tissiä. Ja sen jälkeen sitten heti viideltä tai kuudelta kun meinaa silmät avautua... Ei jaksa, ei sitten millään... :D
VastaaPoistaKiitos! Lohdullista, että osataan sitä muuallakin heräillä. ;) Toi meidän tyyppi on nyt sen verran liikkuvaista sorttia meidän välissä, että pinnikseen siirto taitaa helpottua kummasti, kun voin ajatella tekeväni sen lapsen turvallisuutta ajatellen. Että jos se sit heiluis siellä pinniksessä ja sais itse nukuttua paremmin..? Vaikka kohtapa tuo taitaa keksiä sen pystyyn nousemisen. Se käsien ojentelu on muuten ihan kamalaa ja sit kun se vielä yhdistyy yleensä siihen hinkin kaipuuseen, niin... Meilläkin on hyvin yleistä, että klo 5 oltais jo kovasti heräämässä. Välillä saan nukkumaan kuuteen asti, mutta valitettavan usein meillä herätään nykyään aamuviideltä.
PoistaMe aiotaan kuitenkin yrittää yövieroitusta, katotaan mitä sitä tulee. Pelottaa!
Tein toissa päivänä päätöksen että tissiä eiii tule kuin vasta klo 5, ei sekunttiakaan aikasemmin. "hyvin" on selvinnyt siihen saakka, kun ole tunkenu tuttia ja kolmen aikaa kun huuto yltyi ja yltyi niin annoin pullosta vettä.. Se auttoi ensimmäisenä yönä, rauhoittui ja jatkoi unia mutta viime yönä... Alkuun näytti että vesihörppy auttoi, nukahti ja "nukkui" ihan autuaana. Sen että pään sai taas tyynyyn ja peiton korviin niin jo alkoi kitinä... Ja taas uudelleen sama alusta... Lopulta otin peiton mutkaan syliin että rauhoitan siinä, rauhoittui kyllä mutta sitten tungettiin pikku kättä peiton mutkasta, että saa ees vähän koskettaa äitin rintaa. Huoh, lopulta "nakkasin" pojan sänkyynsä että prkl huua vaikka koko yö, mie en jaksa... Hetken hyöri ja pyöri ja sitten nukaahti, tätä episodia oli siis jatkunut 1,5 tuntia.. Ite en tietenkää saanu unta ku olin keränny sitä vitutusta aikani... :D Ehkä tämä tästä, joskus.
PoistaMeillä on myös ollut noita "hämäysnukahduksia". Että jes, rauhoittuipa sittenkin aika helposti ja nyt nukutaan ja sitten kuluu se 10 minsaa ja taas ollaan hereillä. Eikä auta muu kuin hinkki, jos aina edes sekään. Ja se on just viheliäistä, jos itse jo ehtii kerätä sellaista ketutusenergiaa, että mikä hitto tässä nyt mättää, miksei se nyt vaan voi nukkua, niin sittenpä ei itseä nukuta, vaikka vauva jostain sattuman oikusta yhtäkkiä sammuiskin.
PoistaMulla oli taas viime yönä perinteiset. Menin sänkyyn, luin, olin juuri vaipumassa uneen kun tuli herätys. Rauhoittelin, tuli uni ja juuri kun olin vaipumassa uudelleen uneen, tulee elukka ja herättää. No, ei kun elukoille ruokaa (!), sänkyyn makaamaan, ketuttaa, enää ei tule unta ja sitten herää taas lapsikin. Mukavasti tuli valvottua useampi tunti näissä merkeissä. Aamulla ylös klo 5.
Voih... :/ En ymmärrä miks väitetään että se ensimmäinen yö "unikoulua" on vaikein ja yleensä kolmessa yössä oppivat nukkuun... Ja paskan marjat, ei ainakaan meillä. Ensimmäinen yö oli jotensakin kohtalainen, toki heräsi sen 6-10krt. Toinen yö vähän pahempi, ja kolmas yö, jotain ihan kamalaa...
PoistaSellaisen havoinnon tein viime yönä, että touhon poikaan ei kärsi koskea yöllä, tai että kaikki saakelin tassutukset ym hyssytykset vain pahentaa tilannetta. Nukkuu siis omassa sängyssä, ja kun herää niin haluaa nousta seisomaan. Jos menee liian aikasin kampeamaan makuulle niin saa raivokohtauksen. Eli tuon pitää antaa nousta seisomaan ja antaa huutaa hetken aikaa ja sen jälkeen käy laskemassa alas ja laittaa tutin suuhun ja pupun kainaloon niin rauhoittuu.. Tai siis kun tätä nousua ja laskua on tapahtunut ensin tarpeeksi monta kertaa. viime yönä kahteen otteeseen, molemmilla kerroilla piti laskea alas n. 15 krt ennen kuin rauhottui nukkuun. Ennen olen yrittäny tassutella ja hyssytellä ja se on vaan kiihyttäny poikaa kun tajuaa että äiti on vieressä mutta se pirulainen ei ota mua pois täältä hiton sängystä....
No oliko se isäntä edes krapulainen ja katuvainen?
VastaaPoistaOon tässä viikon verran odotellut ilta kahdeksaa ja painunut tyytyväisenä unille samaan aikaan lapsen kanssa. Alkaa nämä vähätkin yöherätykset vituttaa - kai se lapsi on täälläkin koulutettava nukkumaan. Ihan selkeitä tapaherätyksiä - toisaalta onhan mullakin ollut niitä kautta aikojen. Ois ees hiljaa kun herää.
Saisin kuulemma lähteä ilomielin ihan yksin reissuun. Vaikka viikoksi. Jumalautasaatana, että vituttaa sekin.
Ei se ollut edes pahasti krapulainen, ei ollut liikenteessä kuin pari tuntia ja totes, että ei olis halunnut olla ollenkaan, mutta kun pitää kai ystävyyssuhteita ylläpitää. Ja sit se oli muutaman tunnin unien jälkeen heräämässä aamulla pojan kanssa (nukkui toki sohvalla mutta heräs, kun mekin herättiin). Että semmosta. Mutta se on varmaan se pieni ero, että se vois halutessaan kirmata ulos vaikka milloin kun taas itse ei (muka) ole vielä voinut.
PoistaVapaisiin vajaa viikko aikaa ja mäkin olen yhä sitä mieltä, että unikoulua nyt sitten vaan. Ei vaan kestä enää. Mä koetan nyt ajatella, että on lapsen etu, että äiti on päivisin jotain muuta kuin unissakävelevä robotti. Se, että lapsi on myös ottanut tavakseen hillua öisin niin, että alan tosissani pelätä sen kupsahtavan jossain vaiheessa sängystä, onneksi motivoi myös pinnikseen siirrossa.
Lähetään baariin, vois lakata kiristämästä tähän malliin.
Mä lopetin päiväimetykset yli viikko sitten, kun 10 kk tyyppi ei suostu juomaan mistään muusta välineestä kuin tissistä. Pari kertaa joi nokkamukista ja nyt on päättänyt kestää iltaimetykseen asti. Mut mä en luovuta. Yöllä syö 2-3 kertaa. 1-vuotiaana maitobaari suljetaan , vaikka asiakas ois mitä mieltä tahansa. On nää vauvat päättäväisiä. Voimia unikouluun!
VastaaPoistaA-a-a-puva! Jopas nää pienet osaa olla sitkeitä! Mähän siis saan olla tyytyväinen, että meidän tyyppi juo kyllä päivisin aina aterian päätteeks vettä nokkamukista. Juo vielä ihan mielellään. En olis ikinä uskonut niiden aiempien tuttipullokokeilujen perusteella, kun ne ei vaan onnistuneet mitenkään. Päivisinhän mun on välillä vähän vaikea saada tätä jannua keskittymään tissiin, öisinhän se kyllä lipittäis.
PoistaVoimia sinnekin!