Viisi yötä D-Daysta.
1. yö: Minä karussa, mies puikoissa. Viisi herätystä, yksi pidempi valvomis-/huutopätkä, muut suht' lyhyitä ja itkuttomia.
2. yö: Minä edelleen karussa, mies puikoissa. Noin viisi herätystä (kirjattu ylös vain kolme, mutta miehen muistin mukaan kertoja oli noin viisi), yksi pidempi valvomispätkä heti alussa, muut suht' lyhyitä ja helppoja.
3. yö: Minä kotona, mies puikoissa. NOLLA HERÄTYSTÄ! Lapsi havahtui kyllä unestaan useita kertoja, mutta nukahti aika pian itsekseen. Aamulla täysin typertynyt ja epäuskoinen olo.
4. yö: Yksi herätys, lapsi heräsi karjuen. Itki miehen sylissä ehkä vartin, nukahti sitten itse melko pitkän unen hakemisen jälkeen.
5. yö: Kaksi herätystä. Molemmista selvittiin tassuttelemalla.
Lapsi nukkuu omassa pinniksessään isän vieressä. Olen imettänyt joka ilta ennen kuin lapsi on mennyt nukkumaan ja aamulla lapsen herättyä kuuden, seitsemän pintaan (myös kun olin yötä pois kotoa). Yöllä en kertaakaan. Ensimmäisenä yönä poissa kotoa heräsin joka risahdukseen, mutta tokana nukuin kuin tukki. Myös kotona olen jatkanut hyviä unia - aamulla on kyllä huomannut, että uni on syvempää, koska en meinaa päästä millään ylös sängystä. Mutta en valita, ainakin tällä erää (ennen seuraavaa vaihetta) tilanne vaikuttaa suorastaan loistokkaalta. Me loves uni. <3
Pakko oli vähän hymistä, kun mies kertoi, ettei meinannut millään saada kolmantena yönä unta. "Oisko se sitten se, että kun tietää olevansa vastuussa heräämisistä, niin jotenkin jännittää." Aiemmin mies on välillä ihmetellyt mun unensaantivaikeuksia - ei taida ihmetellä enää.
Voin myös paljastaa, että mun ei ollut edes vaikea lähteä kotoa. Oli huikeaa saada vähän aikaa vaan olla eikä jännittää koko ajan milloin muksu herää seuraavan kerran. Ja se nukkuminen - ah! (Pelattiin myös vähän aikaa Sly Cooperia - jee!)
Aivan kuin olis herännyt jostain pitkästä unesta. Pääkoppa on jo nyt jotenkin kirkkaampi ja selkeämpi, vaikka univelkojen korjaamiseen sinällään meneekin vielä varmasti aikaa.
Mahtavaa! Vielä viikko hyviä unia niin veikkaan että sun univelat on aika nollattu.
VastaaPoistaMua kanssa ärsii eniten toi "koska se taas herää"-stressi, melkeimpä enemmän kuin se että väsyttää.
Mua vähän pelottaa, miten unien kanssa käy, mutta pitää varmaan malttaa mieli ja koettaa ottaa rennosti. Mä en edes tajunnut miten stressaantunut olin siitä jatkuvasta "kohta se varmasti taas herää" -ajattelusta. On ollut ihan superia vähän hengähtää ja antaa vastuu välillä miehelle.
PoistaJiahuuu!! Mä olen ainaki sata kertaa käyny kurkkimassa joko olet kirjoittanut unikoulun sujumisesta ja ihanaa kuulla että se meni noin hyvin! Nukkuminen on ihanaa, vai mitä?!
VastaaPoistaNukkuminen on ihan parasta! Nälkä tosin kasvaa syödessä ja olis oikeastaan tosi kiva, jos muksu oppis vielä nukkumaan ne päikkäritkin sisällä, mutta ei varmaan kannata ahnehtia kaikkea kerralla. ;)
PoistaIhanaa!! Ihan parasta! Nauti unesta ja kirkkaasta mielestä! Ansaittua on!! :)
VastaaPoistaOlen nauttinut! Pari viime yötä on kuitenkin ollut taas vähän levottomampaa, joten pelko meinaa hiipiä persiiseen, mutta yritän nyt kyllä silti kaikkeni ottaa rennosti enkä alkaa taas pelätä pahinta.
PoistaJesssss! Parasta! Lisää tätä :)!
VastaaPoistaJoo! Ehdottomasti lisää tätä! :)
PoistaJeeeee! Ihan parasta! Mä oon niin iloinen teidän puolesta, varmasti kaikilla on kivempaa kun saa nukkua :)
VastaaPoistaMeillä pohditaan että refluksi vai koliikki, mut poika nukkuu edelleen hyvin (koputtaa _edelleen_ puuta)... On tää tämmöistä näiden lasten kanssa! :D
\o/
PoistaOi joi, nuo vaihtoehdot ei kuulosta hyviltä! :/ Toisaalta molemmilla on hyvä tsäänssi myös loppua aikanaan. Mutta tuntuu kyllä tällä vähällä kokemuksella, että aina on jotain - jotain josta olla huolissaan.
Mahtavaa! Että mä oon iloinen teidän puolesta. Kävinkin täällä kurkkimassa jo aiemminkin. Pitää varmaan itsekin kokeilla jossain vaiheessa. Jätin päiväimetykset pois 2 viikkoa sitten, kun poika ei suostunut juomaan nokkamukista tai mistään. No ei suostu vieläkään, mut onneksi 2 yösyöttöä on nopeita ja itkuttomia. Jugurttia vetelee päivisin eli eipä tuo kalkinpuutteesta kärsi.
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaJohan nyt vastustaa noita mukeja! O_o Meillä tuo jannu oppi sitten sen nokkamukin ihan ihmeenkin helposti ja nyt se osaa jo päristää kivasti vedet rinnuksillekin. Toivottavasti teilläkin mukiasia etenee.
Kuulostaa aivan loistavalta! :) Oon niin ilonen että kaikki sujui nuin älyttömän "helposti". Toivotaan paljon hyviä yöunia sinne jatkossakin.
VastaaPoistaTäällä taisteltiin unta vastaan kaksi tuntia (poika nukkui vikat vartin päikyt neljän aikaan). Ja oon 95% varma että sillä on refluksi. Paskamutsifiiliksiä, paska päivä. Piti avautua tänne kun en jaksa omaani kirjoittaa mitään, ehkä huomenna. Ainiin, ja hammas nro. 8 on ulkona, 3 viikon tappelun jälkeen.
Mä toivon myös, että unihommelit jatkuvat tätä rataa. Vähän pelottaa, mutta katsellaan nyt rauhassa.
PoistaRefluksi ei kuulosta kivalta. :( Mähän tällä epäilin sitä silent-muotoa, kun se oli pienempi ja luulen vieläkin, että se oli sillä lievänä. Mutta kyllä teillä varmaan vaikuttaa uniin nuo hampaatkin, niitähän on tullut ihan tolkuttoman paljon! Meidän jannulla ei oo kuin nuo kaksi alahammasta, muista ei vielä mitään tietoa.
huippua, oon iloinen teidän puolesta :)
VastaaPoistaKiva! :)
PoistaAah! Mä oon täällä käynyt päivittäin odottelemassa tietoa, miten kävi! :D Mahtava juttu, ihan yhtä uskomaton, kuin taannoin se oma kertomani! :D
VastaaPoistaMä salaa toivoin, että homma sujuis helposti ja niin se näyttää nyt sujuneenkin. :) Vaiheita varmasti tulee vielä monia, mutta olen kyllä erittäin iloinen tästä kehityksestä.
PoistaMahtavaa! Upeeta! Tästä ei sitten ole enää paluuta. :)
VastaaPoistaNo ei! Vaikka tuleepa niitä vaiheita vielä... ;)
PoistaKiitos kaikille teille myötäelämisestä! Olette ihania!
VastaaPoista