Ei ihan uskois, että on edes mahdollista, mutta mulla on tälleen yhden lapsen kotiäitinä joku perkeleen stressi. En edes käy missään tai harrasta ja silti tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Lasta pitäis retuuttaa pihalle ja leikkiä ja aktivoida ja pitäis imuroida, pyykätä, järjestellä ja laittaa sapuskaa - kaikkia yhtä aikaa. Minen kestä.
Sillä voi olla osansa, että meillä ei ole enää minkään valtakunnan rytmiä. Lapsi nukkuu pääsääntöisesti yönsä, välillä jopa melko rauhallisesti tai yhden kerran heräten, mutta yöunet ei ikinä yllä kovin paljon kahdeksaa tuntia pidemmiksi. Luulin jo, että tehtiin läpimurto rytmin myöhäistämisen avulla, mutta sitten eilen lapsi sammahti illalla jo melko ajoissa (mentiin nukkumaan kasilta) ja pamahti tietysti hereille klo 4. Isänsä mielestä lasta ei saa yrittää nukuttaa uudelleen tissillä (oikeassahan se on, mutta mutta), joten iskä lähti sitten hyssyttelyn epäonnistuttua puuron keittoon. Ei tainnut myöskään uskoa mun sanaani, että neljällä alkavat herätykset ovat myös lapselle liian aikaisia. No, ei maistunut puuro ilman tissiäkään eikä lapsi jaksanut tehdä mitään muutakaan. Iskä tuli nöyränä takaisin ja sanoi, että jos yritetään sitten sillä tissillä sitä unta, kun lapsi on kuitenkin vielä ihan nukkuneen rukous. Tissi tepsi, ja porukka uinui kahdeksaan.
Päiväunia ei voi yhtään ennustaa. Olen aprikoinut, voitaisko olla siirtymässä yksiin päikkäreihin, mutta ei nekään näytä mahdollisilta. Lapsi kuukahtaakin yhtäkkiä tosi ajoissa ja nukkuu vaan ehkä tunnin eikä se siitä pysty valvomaan iltaan asti. En tiedä olenko missään vaiheessa ollut näin pihalla tästä rytmityksestä.
Oon muutenkin ihan hoomoilasena. Sählään. Unohtelen. (Ai niin, se pojan passihakemus! Saakeli!)
Käytiin vappuaattona hakemassa pojalle matkarattaat ja vähän vaatetta isommasta kaupungista. Poika oli taas ihan onnessaan. Se ei varmaan koskaan syö niin hyvin kuin jossain ravintolassa, kun saa kytätä ihmisiä. Kävin vappupäivänä täällä "kylillä" kävelyllä pojan kanssa ja koska rytmit heittivät taas ihan häränpyllyä, nappasin sille sosetta mukaan ja suunnittelin syöttäväni jossain matkalla puistonpenkillä. Ei ihan onnistunut. Ei ollut niin paljon kytättävää, että olis malttanut.
Oli muuten vappuna kylillä ihan paikallinen kuoro ja pieni lauma eläkeläisiä. Olin aika järkyttynyt. Mitähän täällä porukka tuumais, jos vetäis piknikin jonnekin nurtsille?
On aika selvää, että poika alkaa kaivata jotain aktiviteettia ja toisia ihmisiä tai lapsia. Jotain sille pitäis järkätä. Pitäis enää selvittää mitä.
Ens viikolla muuten katsomaan yhtä asuntoa. (Osa stressistä ehkä katos, kun sain tuon sovittua tänään. Aika perkuleen monta päivää yrittänyt saada asianomaista ihmistä asuntopuljusta kiinni.)
Intopinkeänä olen lukenut blogiasi, vaikken olekaan ehtinyt kommentoimaan. Edelleen olet lempikirjailija, vaikka eipä täällä muuta ehditäkään lukea :D
VastaaPoistaMeillä arpaonni suosi ja samalle ipanalle mitä ilmeisemmin napsahti sekä refluksi, että koliikki. Lääkäri tosin nyrpisteli nenäänsä ja epäili kovaan ääneen, että "tuon ikäisellä muka refluksi"... No, painostuksesta kirjoitti lääkkeet ja kas kummaa, kun itkut väheni puolella. Mulle aika vähän se ja sama mikä sillä on, kunhan lääkkeet auttaa ja niitä saa lääkärin suostumuksella antaa. No, eilen sit käytiin eka käynti vyöhyketerapeutilla, sillä kyllähän Hyvä Äiti (tm) kokeilee kaikkensa... Ja: Ooo. Äm. Gee. Poika nukkui samantien koko illan. Normisti tuo valvoo ja ähertää ja kiekuu kolmisen tuntia ennenku nukahtaa yöunille. Pessimistinä heti ajattelin, että "joo, iltaitku jäi pois, mut tommosilla unilla yöllä kyllä sit valvotaan". Noh, iltaruokailu oli klo 20, josta unille klo 21 aikoihin. Seuraavan kerran heräsin klo 4.30 pehmeisiin "höyhöy"-ääniin. Normaalisti poikanen olis herännyt jo kahden maissa (joo ymmärrän, että hyvin sekin) ja kommunikaatio olis ollut luokkaa "jumalauta-te-tapatte-minut-nälkään-täällä"-karjuntaa, eikä mitään höy:tä. I'm over the moon! (sisäinen pessimistini kirkuu, että suotta leijut, tää voi vielä kääntyä ja purra nilkkaan) Mutta so far so good - saatiin ainakin yks hyvä ilta.
Meidän pojan kotkotuksia pohtiessa oon pohtinut myös hieman teidän poikaa. Kun meidän uus terkka (maailman ihanin btw) kertoi, että just oli neuvolassa pieni, jolla diagnosoitiin 10 kk iässä maitoallergia. Vasta. Että oli yleisesti "vaativa" vauva, joka söi paljon ja ei oikein nukkunut, mut muita oireita ei ollut. Sit sattumalta todettiin toi ja sen jälkeen on nukuttu ja voitu hyvin maidottomalla ruokavaliolla... Heti pohdin, että voisko teilläkin olla, mut onhan se aika long shot.
Ja omaa kokemusta tuosta aikaisin heräämisestä: typy pyrki yhdessä vaiheessa ylös aina klo 5. Ja meidän ratkaisu oli aikalailla se huudattaminen. Tyttö pomppi pystyyn ja me käytiin kaatamassa se kumoon, selittäen, että on yö ja ei vaan otettu sitä pois sängystä ennen kun kello tuli kuusi. Itkihän se, mut aika nopeesti tuli siihen tulokseen, että "paskin leikki ikinä" ja alkoi herättyään itsekseen uudestaan unille. Ja sit lopetti sen heräilynkin lopulta. Tosin se on tullut takas näin pikkuveljen syntymän myötä, mut edelleen roudataan neiti takas sänkyynsä ja vähän se itkee ja sit kuitenkin nukahtaa vielä tunniks, pariks. Että voihan tämmöstäkin kokeilla, vaikka eihän se varmasti kaikilla mee näin helposti.
Kiitos tästä, poika nukkuu taas ja meitsi lähtee metsästään nukkumattia vielä hetkeks. Over and out.
No johan teitä on arpaonni suosinut. :( Voimia vauvavaivojen kanssa! Noita uskomattoman kuuloisia vyöhyketerapiatarinoita olen kuullut muualtakin ja olen kallistunut sille kannalle, että jos meille vielä jostain syystä toinen mukula tulee ja sille jotain vaivaa, niin kiikutan kyllä vyöhyketerapiaan.
PoistaTota maitoallergiaa on ehdoteltu tässä blogissa useammankin kerran ja mä itsekin olen sitä monta, monta kertaa miettinyt, mutta aika kaukaa haetulta se kyllä kuulostaa. Mä olin vielä taannoin kaksi viikkoa maidottomalla, gluteenittomalla, munattomalla ja soijattomalla dieetillä eikä sillä ollut mitään vaikutusta mihinkään. Me kokeillaan pian korviketta, joten luulis, että siitä tulis jotain reaktiontynkää, jos maitoallergiaa olis.
Mä luulen, että me joudutaan myös ns. huudattamaan, vaikka nyt taas tällä hetkellä näyttää, että aamut alkaa melko inhimillisesti "vasta" klo 6 (tänään tosin yritti hereille ennen viittä, mutta rauhoittui sitten ihmeenkin nopeasti, kun mies kippasi sen vaan takaisin sänkyyn). Ei ole hyväksi lapselle itsellekään, jos se herää klo 4 ja on sitten loppupäivän ihan räjähdysaltis ja kaikki rytmit menee miten sattuu. Mä en itse vieläkään kestä kunnolla noita itkuja, mutta olen kyllä sitä mieltä, että "näin iso" vauva ne itkut kyllä jo kestää ja alkaa vähän tajutakin asioita.
Stressin tunnistan minäkin. Samalla tiedostan, miten naurettavaa se on, mutta aitoa joka tapauksessa. Ruoka, pyykki, viihdytys, stimulointi, hinkki, siisteys, laatu, parisuhde, piha, läheisyys ja nyt se on perkele vielä kipee ja laitoin silti kuistille nukkumaan.
VastaaPoistaAina ajoittain tuntuu ihan oikeasti, että hei - mä hanskaan tän aika hyvin. Ja sitten tapahtuu jotain odottamatonta tai jokin muuttuu (esmes aletaan roikkua kaikessa, joska seisominen on mahtavaa) ja taas on vähän muihin hommiin korkeakoulutettu kotiäiti hukassa. Ja stressaa.
Lapsi pitää viedä kesäkuussa neuvolaan. Oon repiny aiheesta jo useammat ahdistuskilarit ja nostattanu verenpainetta. (Tää nyt tällasena kätevänä esimerkkinä).
Toivottavasti asunto on kiva ja saat ryhtyä pakkaamaan! Asuntojen katselu on muutenkin kivaa. Paitsi tän oman.
Toi on muuten niin totta, että aina kun jotenkin tuudittautuu siihen fiilikseen, että nyt menee kivasti ja meillä on tää homma hanskassa, niin sitten yhtäkkiä tilanteet kääntyykin siihen, että eihän tästä nyt vaan meinaa selvitä.
PoistaMä stressaan myös tän kuun neuvolakäynnistä. Painosta tulee ihan varmasti taas sanomista. Mä niin tiedän, että kyse on yksilöeroista ja tuo lapsi kasvaa sitten kun se kasvaa, mutta jotenkin sitä vaan repii ihan älytöntä stressiä siitä paasauksesta. Minusta tuo jannu syö ihan mainiosti, joten siitä se ei nyt perkele ole kiinni, etten osaa laittaa sosetta avoimeen suuhun.
Tohon stressilistaan kannattaa vielä ajatus siitä, että onko sittenkin aktivoinut LIIKAA sitä tenavaa (ja itseään) kun kaikkia itkettää ja ruokakaan ei maistu tai muuten rytmit on persiillään.
VastaaPoistaNauti siinä sitten arjesta...
Kiitos taas vertaistuesta.
Juuri näin! Ressi on ikuista... ;)
Poista