Ei vattu. Tänään on sydän muljahdellut rinnassa useampaankin kertaan. Huikaiseva tunne, kun kävelee seudulla, joka on aika todennäköisesti tuleva kotiseutu ja jossa näkyy ihmisiä. Voi valita mitä reittiä kävelee, hiekkatietä syrjässä autotiestä tai asfaltoitua kävelytietä. Vaunujen kanssa liikkujia on pilvin pimein. Pihoilla on pyörätelineet, pihakalusteet, keinut, hiekkikset ja hiekkaleluja. Ihmiset avaavat toisilleen ovia, pikkulapset tulevat juttelemaan. Kaupungilla vastaan tulee ihmisiä, on puheensorinaa, aurinko paistaa, ihmiset istuvat terasseilla ja bussit hyrräävät ohi. Olen elossa! Melkein jännittää kävellä ihmisten keskuudessa, kun siihen ei ole tottunut. Kohta se on arkipäivää.
Itkettää. Naurattaa.
Lapsi nauratti ja hurmasi taas ravintolassa. Hymyili ihmisille, kikatteli. Meidän pieni kaupunkilaispoika.
Ihania juttuja! Elämä hymyilee! :)
VastaaPoistaVälillä näinkin. :)
PoistaVau. Kuulostaa aivan perkeleen hyvältä.
VastaaPoistaIhmiset on kyllä jänniä, miten ne osaakin olla ihmisten ilmoilla niin luontevasti.
Oon mä kyllä aika innoissani. (Vaikka tänään jo ehdin miettiä, että moro, pakkaan tästä matkalaukut ja muutan perkele yksinäni Helsinkiin.) ;)
Poista