Odotusta

Ollaan lähdössä perjantaina koko sakki reissuun. Kohteessa on näemmä hyvinkin paljon paskemmat kelit kuin kotimaassa tällä hetkellä. Mulla oli jo haavekuvissa rauhallista käyskentelyä ja puistoissa luuhaamista ihanassa auringonpaisteessa koko perheen voimin, mutta saa nähdä tuleeko taivaalta pieniä miehiä ja joudutaanko hengailemaan etupäässä sisätiloissa.

Odotan reissua kuin kuuta nousevaa. On ollut jotenkin sellainen ajanjakso, että kaikki vastustaa. Siis tiiättekö, silleen kun kaikki muka pikkujututkin on yhtäkkiä kauhean vaikeita eikä mikään oikein onnistu tuosta noin vaan. Ja nyt kun on tiedossa, että me oikeasti muutetaan, pikkukaupunki tuntuu aina vaan kamalammalta paikalta. Olen tässä vähän harkinnut, että osallistuisin johonkin kesätapahtumaan joko siskon tai miehen kanssa, mutta alkaa tuntua siltä, että mä en kestä mennä täällä oikein enää mihinkään. Molemmat vaihtoehtoiset tapahtumat olis ehkä sellaisia semikiinnostavia (jos nyt edes sitä) ja nyt jotenkin se semikiinnostavuus ei meinaa riittää tässä ympäristössä. Mutta ans kattoo, tapahtumat ei kuitenkaan olis pahasta.

Ennen reissua on myös vielä edessä neuvolareissu. Ahdistaa. Sanomista tulee pojan painosta. Se syö kyllä hyvin, mutta on vaan pieni ja hoikka - nyt jos mulle tullaan vielä kertomaan, että vauvan suuhun laitetaan sosetta, niin saattaa jopa palaa päreet.
 
Tämän päivän projektina on reissu terveysasemalle. Mietin jo, pitääkö pakata mukaan ruokaa lasta varten vai selvitäänkö lyhyemmällä käynnillä. Pitää uusia reseptejä - olin kyllä tietoinen eReseptistä ja olin ihan jopa lukenut paikallisen apteekin sivut reseptien uusimisesta, mutta olishan se pitänyt tajuta, etteivät sivut olleet ajan tasalla. Terveyskeskuksen sivuilla ei eReseptistä mainita halaistua sanaa. Apteekista kerrottiin, että mun ei EHKÄ tarvitse varata aikaa lääkärille, että saan reseptit uusittua, mutta apteekista ei myöskään osattu kertoa miten reseptit saa uusittua. Kätevää.