Ihan arsenaalista koko viikko. Ajatus ensimmäisestä äitienpäivästä ei juuri nyt tunnu kovin hyvältä, koska olen ollut koko viikon yksi paskamutsi. Olen nyt "taas" omaa hetkeä vailla.
Vähän haikailin, jos olisin päässyt ns. yksille tänään tai huomenna (ekaa kertaa, hmmm, 1½ vuoteen), mutta kävi ilmi, ettei löydy seuraa (täällä kun on ihan kaksi vaihtoehtoa, sisko tai ex-työkaveri teinivuosilta). Tekisi mieli jutella jonkun kanssa (silleen ihan ilman lapsia ja miehiä), mutta myös päästä ihmisten ilmoille. Tuli jo mieleen, että lähden yksin, mutta täällä on tuo "ravintolakulttuuri" (khihihih!) sellainen, että kylän ainoaan pubiin vaan ei voi mennä istumaan yksinään. Seurana on välittömästi joku Pera, 65, paskaisissa kaksiraitaverkkareissa sönköttämässä kuinka oon ihana nainen (joskus entisessä elämässä perojen kuuntelua on jaksanut sen vartin jossain hetkellisessä lempeyden ja perverssin huumorintajun puuskassa, mutta ei nyt, ei todellakaan). Tai no, onhan täällä toinenkin pubi, sellainen siistimpi, mutta paikalliseen tapaan kuuluu, että baariin tullaan puolenyön aikaan (!) ja se alkaa olla mulle jo ihan kotiinlähtöaika. Et ei sit baariin.
Et jos vaikka kotona vähän punkkua ja Sly Cooperia. Mies on yövastuussa.
Mutjoo, paskamutsi on täällä ärtynyt, kun lapsi ei syö eikä nuku. Yläikenessä tuntuu ihan pieni hampaanalku. Sekin vituttaa, että eikö voi ihminen nyt sisäistää, että lapsi tekee hampaita ja sillä on vaan vähän vaikeaa - ei tarvis enää mutsilla olla.
Mä oon haaveillu, että pääsis tohon hyvien naapureiden autotallinkupeeseen litkimään rouvan kanssa kaljaa ja paasaamaan. Siinä tahtoo vaan vierähtää aina tovi jos toinenkin, että en oikeen uskalla. Paikallisiin baareihin en lähde, ei hotsita, ei kiinnosta. Eikä ole seuraakaan. Ja oon mää paarissa luuhannu jo tälle elämälle.
VastaaPoistaOis kyllä aivan järjettömän mahtavaa tavata tovereita ilman lapsia ja puhua jostain muusta ko lapsista. Kokeilin puhelimessa - ei mulla ollut mitään sanottavaa.
Ota punkkua, jos oikeen hurjana oot ni jopa kaksi lasia. Kai tästäkin mutsipäivästä selvitään. Plääh.
Mullon nyt omaa aikaa. Meen työkeikalle. Ji - v*un - pii.
No mäkin oon luuhannut baareissa varmaan parin, kolmen elämän edestä, mutta se ois nyt ollut sellainen "puolueeton maaperä", missä ei oo niitä miehiä ja kersoja. Kun en vaan nyt jaksa pyyhkiä yhdenkään lapsen nokkaa tai leikkiä nukeilla tai kuunnella jonkun teinin pään aukomista. Yksi lippu lapsettomalle vyöhykkeelle, kiitos (näin äitienpäivän kunniaksi).
PoistaEn mäkään kyllä varmaan osais olla puhumatta lapsista. Mutta kunhan niiden kanssa ei tarvis olla aina ja kaikkialla.
Join kaksi siideriä ja katsoin elokuvan. Hurjaa.
Se on se yks Baby blues -sarjakuvastrippi, jossa Ulla ja Pauli (mitäh? Mä en puolet ajasta muista, että mulla on kaks lasta, mut sarjakuvahahmojen nimet ajalta ennen äitiysdementiaa palasi mieleen noin vaan!) on lapsettoman tuttavapariskunnan kanssa illanvietossa ja pitkän tuskallisen irvistelyn jälkeen se tuttavapariskunta huokaa, että "no saatte puhua lapsista" ja nämä kaks riemastuu "voi, kiitoskiitoskiitos!". Sitä niin toivois, että vois joskus puhua muustakin, mut ei irtoo minultakaan ei.
VastaaPoistaSun täytyy ottaa joku viikonloppu pikaspurtti lähimpään kaupunkiin, jossa on baariseuraa, ilta hillumista (koska yötä ei jaksa kuitenkaan), unet hotellissa ja aamupalan (jonka aikana kukaan ei hiero puuroa hiuksiin - ellei sit se koko yön heilunut paikallinen Pera, 65, krapulapäissään) jälkeen kotiin. Mä oon haaveillut tästä jo pari vuotta, vielä joku päivä toteutan!
Siihen asti hyvää viiniä ja kivaa peliä :)
No ei multakaan varmaan irtoaisi. Yritin kuukauden verran lukea viikonloppuhesareita, että tietäisin vähän mitä maailmalla tapahtuu, mutta puolet niistä lehdistä on vieläkin tossa mun lukemattomat lehdet -pinossa. Et taatusti juttelisin lapsesta, mutta en nyt just jaksais olla missään lapsellisessa seurassa.
PoistaMä pääsen itse asiassa vajaan parin viikon päästä sinne keikkareissulle. Oon yön hotellissa _toisessa maassa_ ja hillun illan keikalla. Tulee niin parhaaseen saumaan kyllä nyt.