Kuten jo aiemmassa postauksessa totesin, imetyksen kanssa on ollut haasteita. Vieraassa paikassa ei voi aina syödä eikä kotonakaan, jos vaikka jostain sattuu kuulumaan joku ääni tai on liikaa valoja päällä tai kuun asento on väärä. Jo pitemmän aikaa öisin on ollut välillä hankalaa, kun lapsi ikään kuin aukaisee suunsa syödäkseen, kääntyy kohti rintaa, mutta aivan viime senteillä vetääkin itsensä kippuraan ja hyvässä lykyssä läimäisee vielä molemmat kädet suun eteen. Tähän mennessä olen korjannut lapsen asentoa ja se on saanut syödyksi, mutta nytpä sitten ei enää tänään onnistunutkaan. Vähänkään kun yritän koskea tai korjata asentoa, pää kääntyy pois ja/tai alkaa karmea karjunta. Päivällä ja illalla alkoi karjunta pari kertaa myös sohvalla imetystyynyn päällä.
Olin muka valmistautunut näihin raivareihin. Paskan latvat. En osaa yhtään suhtautua. Miten hiivatissa tämä voi olla näin vaikeaa?! Raskaana ollessa ajattelin imetyksestä jotenkin niin, että se on alussa ihan silkkaa helvettiä, mutta jos siitä selviää, niin ei ongelmaa. En osannut jotenkin kuvitellakaan tällaista tilannetta.
En tiedä johtuvatko raivarit nyt enemmän siitä, että pikkujantteri huomioi ympäristöään aina vaan enemmän eikä malta keskittyä vai siitä, että se on ehkä himppasen pidentänyt syömisvälejä ja minä poloinen yritän liikaa tyrkyttää sille tissiä, jota se ei juuri silloin ole vailla. Nyt pitäis relata - tosi helppoa. Huokaus. Ja perkele.
(Olen kuitenkin saanut lapsen syömään aina jossain vaiheessa, joten kokonaan maidotta se ei ole ollut. Syöntivälit ovat kyllä perstuntumalla isompia kuin aiemmin.)
Tsemiä imetyspuuhiin! Ympäristö kiinostaa täälläkin ruokaa enempi ja telkkaria koitetaan pullo suussa tuijottaa. Ja soseen sekaan menee molemmat kädet yhtä aikaa.
VastaaPoistaMä oon yllättynyt miten vaikeaa lapsen karjuminen ja tuntikausia jatkunut kitinä on. Tämä kun on ensimmäisiä oikeesti vaikeita päiviä. Tuntuu, että hermostuu ja meee ihan lukkoon. Isänsä on sitten sylitellyt ja lohduttanut välillä kun äidin hermo meinaa pettää. Onneksi näiden kahden suhde on niin mainio että muukin kun minä kelpaan.
Meilläkin syödään vähemmän. Aamulla herätessä ei kelpaa maito yli tuntiin ja päivällä muutenkin maitomäärät vähentyneet paljon. Iltaa kohden tankataan sitten runsaammin. Eikä nukuta päikkäreitä ja seuraa yliväsymys ja kiukku. Tänään meni about 6h päivällä ilman yhtään unta. Meinasi palaa käämi kaikilta niiden niskakakkojen ja puklujen keskellä...
Kiitos! Meillä ei nukuttu silmäystä enemmän koko päivänä, illalla ajelulla nukkui tunnin, mutta heräs heti kotona sisällä (meilläkin oli reilut 25 astetta pakkasta). Nyt ei näemmä sit yöllä voi syödä enää ollenkaan, huutoa vaan tulee. Mua kans yllättää, miten hirveältä tämä tuntuu - on aika kokonaisvaltaisesti epäonnistunut olo. Ja mulla ei meinaa myöskään hermo kestää.
PoistaTsemppiä teillekin! Toivottavasti ois lyhyt vaihe!
Hoi, tästä uskomattomasta pöhnästä, joka kaikenlaisen muistotoiminnan turruttaa, huolimatta - meilläkin oli toi! Se meni ohi ja lapsi on hengissä. Yökaudet se kyllä karjui ja karjui vielä lujempaa jos näki hinkin. Ihan kauheaahan se on, kun kuvittelee, että edes ruokkimiseen lapselle kelpaaa - eikä sitten kelpaakaan.
VastaaPoistaMutsiisjoo, mun piti jo aikaisemmin käydä sitä urpoamassa, että meillä imetysvälit on periaatteessa pidentyneet ja silloin kun ei oo pidentyneet (niitä jeejee päiviä) niin lapsi syö huomattavasti nopeammin kuin ennen. Kai se naamarin lihaksisto kehittyy tehokkaammaksi ja maitoa irtoaa huisimpi määrä kerralla.
Koita kestää. Kohta ne vetelee kitusiinsa vaan nakkeja.
Lohdullista, kiitos! Jumatsuikka että piti yöllä sitten kehittää perinteinen "en-onnistunut-synnytyksessä-ja-nyt-en-osaa-enää-imettääkään-olen-täysin-paska-lapseni-vihaa-minua" -kohtauskin. Äiskä keittiöön rauhoittumaan, iskä lapsen kanssa keinukävelemään, puolta tuntia myöhemmin lapsi söi äidin sylissä makkarissa. Enkä muuten enää uskaltanut koettaa makuulla imetystä, joten lapsi söi seuraavat parikin kertaa sylissä sängyssä. Hei hulinaa.
PoistaHei jostain mä kans muistan lukeneeni, että jonku lapsi huusi kun elukka, kun vaan näkikin hinkin vilahtavan vaikka vaan toisella puolen huonetta. Eli ehkä se on taas joku ihan tyypillinen vaihe?
VastaaPoistaPakko oli työntää lusikka puuroon tällä tarpeettomalla kommentilla, jotta pääsen kommentoimaan nuita nakkeja :D Hauska ajatus, kun ihan oikeesti siinä ei lopulta kauaa enää mee, kunnes hinkki häviää ruokalistalta kuitenkin... Tsemppiä näihin loputtomalta tuntuviin, lyhyisiin kuukausiin! :)
- Piia
Joo, eilen ja viime yönä täällä todistettiin kyllä sellaisia tissiraivareita että... Ollaan tauolla makuulla imetyksestä, se ei vaan onnistu. Koetan uskotella itselleni, että tää on vaan vaihe ja kohta taas toimii.
PoistaHei, ei saa kertoa, että hinkki häviää ruokalistalta - se ei saa! Mä olen jossain välissä vannonut ruokkivani lapsen hinkeillä siihen asti, kun se on 40!
No siinäpä vasta semmonen mental image notta oksat pois! :D Jos nyt armeija-ikään mennessä vierottaisit? :D
Poista- Piia
Meilläkin oli/on tota. Todella turhauttavaa. Jouduin menemään vauvauintiin tisseillä joista toisesta oli syöty yöllä yhdeltä ja toisesta viideltä, uinti loppui klo 11. Meinas räjähtää myös pää, kun tyyppi karjuu, vaikka selvästi on nälkä. Jouduin jopa pumppaamaan. Onneksi soseet ja puurot maistuu, mut en mä haluais lopettaa imetystä vielä.
VastaaPoistaMä oon myös pumpannut, vaikka siitä jäi vähän kammo tissitulehduksen aikaan. Yllätys olikin suuri, kun ei se pumppaus enää sattunutkaan. Samoin oon välillä imettänyt lapsi sylissä ja hytkykävellyt samalla ym. mielenkiintoista. Helppoa kuin heinänteko - not.
Poista