Mulla ei ole mitään järkevää asiaa. Huomenna iltapäivällä on pojan lekuri, mä joudun heräämään sen kanssa aamusella ja ilmeisesti valvomaan yönkin (mies on töissä; poika herää nykyään kasin pintaan tai jopa ennen), elukat hilluu niin että sain sellaisen adrenaliiniryöpyn että se siitä aikaisesta nukkumaanmenosta. Luulin saavani pojan tänään unille ysiltä - no enpä saanut ja se heräsi myös heti tunnin päästä nukahdettuaan levottomasti kympin aikoihin.
Mulla on meneillään joku väsymysprovosoitumisvaihe. Suutuin kertaalleen siskolle ihan typerästä asiasta ja ylläpidin naurettavaa chattijankutusta ihan liian kauan. Ehdin jo tekstata äidillekin, että pitäkää tekin joulunne ja tunkkinne ja mä en jaksa. Huaaaah. Kyllä on fiksu olo.
Nämä ihanat väsymyksen jälkiseuraukset saa kyllä ihmiset ihan sekaisin. Itse saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia ja raivokohtauksia miehelle. Ja se yleinen lyhytpinnaisuus ja räjähdysherkkyys, ainiin ja itku...
VastaaPoistaTäälläkään ei helpota yhtään noi unet. Poika herää huolimatta nukahtamisajankohdasta tasan vartin yli 12 ja luulee että on seurusteluaika. Ja ne hemmetin ikenet vaivaa taas, karjuu vain.
Melkoset paskamutsifiilikset välillä kun antaa lapsen miehelle kun en kestä vain enää sitä narinaa ja huutoa kilahtamatta melkein just itekkin. Luoja jos tuo ois ollut koliikkivauva, mä oisin varmaan pöpilässä.
Phuuh.
Joulutoiveena siis: unta! Ootteko kokeilleet auttaisko särkylääke yhtään niihin ikeniin? Kovasti jaksuja teille sinne karjumisen kuunteluun! Meillä on karjuminen taas vähentynyt eikä sitä juurikaan esiinny, mutta yöheilumiset jatkuvat kyllä. Harkitsen, josko siirtäis tuon pojan sivuvaunuun, että nukkuisko se siinä yhtään rauhallisemmin. Päivänukutukset tehdään varmaan tulevina päivinä ekologisesti autossa, koska ilmeisesti luvassa on kovia pakkasia.
PoistaMä oon miettinyt, että onko tää enää edes mitenkään päin normaalia, että univelka vaikuttaa tälleen, että tekee mieli ihan selkeästi hulluilla. Täytyy oikein tolkuttaa itselleen, että tuskin tässä nyt kukaan pahaa tarkoittaa jne.
Väsymysprovosoituminen on ihan parasta. Oon parin viikon sisään perunut koko joulun useaan otteeseen, kilahtanut äidilleni pahemmin kuin teininä ja nipissyt puolisolle ties mistä. Eläimiä on uhkailtu piikillä lähes päivittäin.
VastaaPoistaMeillä on vihdoin saatu tyttö unille ennen yhdeksää. Ilmiöön tosin kuuluu, että mun on myös mentävä unille ennen yhdeksää, mikä on jokseenkin perseestä. Nyt on työn alla lapsen siedätys iskänukutukseen (ei toistaiseksi toimi). Pointtina ehkä, että ikään ei oo hyvä ja jos on niin se loppuu lyhyeen. Jee!
Mä en tunnu saavan tuota ysiltä nukkumaan, vaikka yritetty on monta kertaa. Varovaisesti ollaan vähän jopa nipistetty päiväunista ja koetettu saada torkahtamaan illasta niin, ettei menis yliväsymyksen puolelle, mutta ei. Mä olen myös nyt harva se ilta miettinyt, että siinä vaiheessa, kun iskäkin voi nukuttaa, niin vedän sellaiset tuuletukset, ettei mitään rajaa. Tällä hetkellä vaan näyttää jotenkin aika korostetustikin olevan vaihe, että vain äiti kelpaa.
Poista