torstai 13. joulukuuta 2012

Joulu

Niin se taas tekee tuloaan, joulu. Osaksi en ole jaksanut ajatella koko asiaa, mitä nyt tilannut parit lahjat netistä, mutta onneksi mulla on äiti, jonka ansiosta joulu ei vaan pääse unohtumaan. Äiti esimerkiksi esitti tänä vuonna asian joululeipomisista tähän tyyliin: "Meillähän on joka vuosi ollut perinteenä, että siskosi tulee tänne leipomaan. Ottaisitko sinä tänä vuonna osaa leipomiseen?" Myöntelin, että kai sitä voi auttamaan tulla, mutta sanoin, että lapsi asettaa tiettyjä haasteita. No, siskolle asia oli esitetty näin: "Siskosi tahtoo välttämättä leipoa tänä vuonna. Kai sinäkin tulet?" No jepjep. Ja nyt tästä pirun leipomisesta on sitten puhuttu viikkotolkulla ja huokailtu, että kun pitäis nyt tietää mitä leivotaan ja milloin, kun pitää hyvissä ajoin edellisellä viikolla käydä hakemassa tarpeet kaupasta. Että kun voisit edes vähän nyt auttaa tässä asiassa, kun pitää sinne kauppaan ihanhetikohtajust. Mä en yhtään ihmettele, että itsellä on välillä taipumusta stressaamiseen, kun äidinmaidossa on saanut tuollaisen määrän kohkausta: eikö nyt vaan voi käydä siellä kaupassa ilman sen kummempia huokailuja ja viikkokausien etukäteissuunnittelua?

Inhosin lapsena, kun jouluna piti rampata. Olisi ollut kiva köllötellä kotona, syödä lahjasuklaita, pelata lautapelejä ja lukea lahjakirjaa. Mutta ei, meillä rampattiin joka ikinen joulu mummoloissa, ja voin kertoa, että äidin joulukohkaus on periytynyt äidinäidiltä. Äiti aikanaan sanoi, ettei aio ikinä ryhtyä vastaavaan - no eipä. Mummohan sai joulun tienoilla aina hienot "kaikkeni olen teidän takianne tehnyt ja jos ette nyt toimi niin kuin sanon, niin saan sydänkohtauksen" -marttyyrikohtaukset eli vaihtoehtoja ei paljon ollut, joulu oli vietettävä mummon haluamalla tavalla.

Näyttää pahasti siltä, että ramppaus jatkuu tänäkin vuonna. Isänäiti ei ole tulossa äidilleni aattona, joten lienee pakko käväistä myös siellä - se tekee vaatimattomat kolme kohdetta. Rentoa joulua vaan.

12 kommenttia:

  1. Ah, jouluressi. Me ei olla kotona tänä jouluna, ei tosin oltu viime vuonnakaan joten mun ei tarvii kuohkata oman kodin siisteydestä saati leipomuksista. Me mennään pojan isomummulaan jossa minä olen viettänyt lapsuuteni joulut aina, tiedossa savusaunaa, kylmää ja pimeää. Ja paljon apukäsiä hoitamaan tätä yökukkujaa :)

    Jaksuja ramppaamiseen!

    VastaaPoista
  2. Luin alusta, että tilasit piparit netistä- no tää mamma ottaa rennosti :D! Mutta höh, jospa joulunne sujuisi kuitenkin jotenkin... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se joulu sujuu. Aina vaan ennalta tuntuu, että nyt ei _taas_ jaksais tätä samaa.

      Poista
  3. meän mummoloilla on onneksi välimatkaa 150km, joten aatto menee minun vanhemmilla ja joulupäivänä käyään sitte anoppilassa ja vielä erikseen miehen isän luonaki. Haluaisin ittekki olla vain yhessä paikassa, ainaki aaton ja joulupäivän, mutta eipä se taija toteutua moneen vuoteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa epäilen, ettei yhdessä paikassa pysyminen onnistu jouluna vielä vähään aikaan. Vähän tosin kiinnostaisi jonkunlaisten omienkin jouluperinteiden luominen eikä aina vaan toisten pillin mukaan tanssiminen. Mukavaa ja stressitöntä joulua teille kuitenkin!

      Poista
  4. Voih, tsempit sinne! Meidän mustalammasperheessä ei ole vietetty joulua perinteisesti sitten 80-luvun. Joka joulu funtsitaan, mitä syötäisiin ja jaksetaanko tehdä itse, vai ostetaanko valmista. On toiminut kivasti. Aatto vietetään yhdessä mummolassa lojuen, joulupäivä toisessa, muuten ei hötkyillä. Tai sitten ulkomailla, jos hyvin käy.

    Pitääpä miettiä, onko inhoni jouluruokaa kohtaan opittu siitä, että jouluruokaa ei ole tarjolla, vai onko käytäntö muodostunut, koska jouluruuista ei kukaan välittänyt alun perinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ulkomailla! Ja hötkyilymättömyys kuulostaa myös ihanalta!

      Mä jossain vaiheessa haaveilin, että pääsisin pakenemaan jonnekin jouluksi, mutta en sitä oikein kunnolla ikinä toteuttanut. Kerran vietettiin joulu keskenämme siskon luona ja siitä ollaankin sitten kuultu. Yksi joulu muutama vuosi sitten oli myös hieman erilainen, kun elikko teki pennut juuri joulun alla, joten mä nökötin erittäin tiiviisti kotona enkä oikeastaan tajunnut koko joulusta mitään (osaa pennuista jouduttiin tehohoitamaan, joten kello herätteli muutaman tunnin välein). :D

      Jouluruoka - tai pikemminkin ne alkupalat juustoineen ja salaatteineen - maistuu hyvältä ekana päivänä, sen jälkeen alkaakin sitten jo tökkiä. Nyt jos tajuais olla tekemättä tai hommaamatta ainakaan itselle sitä jouluruokaa, niin ei tarvis sitten pyhien jälkeen tuijotella inhoten lautaselleen.

      Poista
  5. Mummoni salastressaa joulusta, sinne on aina mentävä jouluillalliselle. On aina menty ja nyt muksun ja miehenkin tullessa kuvioihin en hetkeäkään edes ajatellut kysyä, pitäisikö meidän olla aattona jossain muualla. Ollaan sitten minun vanhemmillani, minun isovanhemmillani, miehen vanhemmilla ja pahimmassa tapauksessa pitää vielä käydä jollain muulla heidän sukulaisella. Voijeeeeeeee.

    Äitini on taas yksi piru. Ei välitä jouluruoista tai -koristeista, mutta stressaa ja hössöttää siivoamisesta ja lahjoista. Aina pitäisi olla laittaa miljoona kaikkeen kivaan lahjuksiin. Me ilmoitettiin tänä vuonna kylmästi, ettemme lahjo aikuisia, vain suvun lapset- ja että meille ei saa ostaa, vaan lahjavimman voi kohdentaa poikaan. Saa nähdä menikö jakeluun.

    Vittu kun vituttaa jo valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mäkään en ole hetkeäkään kyseenalaistanut, etteikö mentäis aattona mun äidille - se kun aloitti joulukoristelunkin miettimisen jo varmaan pari kuukautta sitten. Ehdin tosin jo kertaalleen todeta, että saatte muuten jouluilla keskenänne, mutta eiköhän me kaikesta huolimatta luumme äidille aatoksi hilaa.

      Mä luulin kanssa, että meillä olis ollut tänä vuonna sopimus, että lahjojen kanssa ei sitten vedetä överiksi, mutta luulenpa, että sopimus ei taida aivan pitää. Huoh.

      Mut hei, jotain positiivista: tänä vuonna voi joulupöydässä vetää lasin punkkua, viime vuonna ei voinut. :)

      Poista
  6. Lapsena piti nimenomaan rampata. Se oli aikansa kai kivaa kun vielä uskoi joulupukkiin ja serkkujen kanssa oli kiva leikkiä. Eli kun ikää taisi olla koululaisen verran alkoi kummasti aistia, miten kireänä porukat oli sen helvetin aattona mummulaan ja joulupäivänä isomummulaan ja tapanina vielä ties minne renkutuksen päälle.

    Vaarini, jonka kanssa en edelleenkään halua olla missään tekemisissä, jättää mun vastaajaan viestejä, joissa se rutisee mukaperinteisestä tapaninpäivän kahvituksestaan, jonne kukaan ei halua mennä sitten mummun kuoleman. En ole hinautunut paikalle vuosiin, enkä aio enää keksiä tekosyitä miksi emme tule.

    Aattona puoliso on aiempina vuosina rampannut siskonsa ja äitinsä ja mäihällä vielä isänsä kodot. Ilmoitin, että ei muuten onnistu enää. Aatto ollaan himassa, joulupäivä toiveestani myös. Isovanhempien luona voidaan käydä tapanina - yritän olla kiva ja joustaa (jos saisin ihan kokonaan päättää luuhattaisiin vällyjen välissä koko kolome päivää).

    En ole lähettänyt kortteja, lahjoja on tasan mutsille ja puolisolle ja tyttärelle (eli siis mulle, kun se ei tajua pakettien päälle, mutta voin pukea sitä söpösti). En oo leiponu ja koristukset on edelleen vintissä jossain lootassa, mihin oon unohtanu kirjottaa päälle, että joulu. Jos ensi vuonna panostaisi ja tuoksuisi kärvähtämättömälle piparille.

    Viime jouluna me syötiin pizzaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ensi vuonna saattaa joutua panostamaan hieman enemmän. Ei ole täälläkään leivottu - tai meillä piti olla tää "naisten leivontasessio", mutta provosoiduttuani peruutin kyseisen tapahtuman omalta osaltani. :) Koristeita en taida edes omistaa, mutta jos lapsen takia meinataan joskus koristella, niin se pitää tehdä jotenkin suunnitellusti, kun meillä on noita karvaisia täystuhoja, jotka vetävät kaiken matalaksi. (Joissain paikoissa kuulemma kiinnittelevät joulukuusia kattoon?)

      Aatto ja joulupäivä kotona kuulostaa ihanalta ja vällyjen välissä luuhaaminen vielä ihanammalta. Ei puutu kuin lapsi, joka arvostaa lepäilyä yhtä paljon. ;)

      Mä yritin viime vuonna salailla olevani raskaana. Oli kuulemma ollut arvattavissa, kun en vieraillut punaviinipänikällä.

      Poista