Lähtöpainoon ei ole matkaa kuin ehkä kilon verran, mutta ei kroppa entisellään ole. Joka paikka on löystynyt ja lihaksia on kadonnut. Olen aina harmitellut paksuja jalkojani ja paksut ne ovat edelleenkin, mutta selvästi ohuemmat kuin ennen raskautta - nyt vaan lepattavammat. Jopa mun räystäsperästäni on kadonnut volyymia. Mahaa on vielä hitusen jäljellä, mutta olen melkeinpä positiivisesti yllättynyt miten kivasti kessi on vetäytynyt eikä ylimääräistä nahkaakaan nyt ihan kamalasti näytä jäävän. Jostain oudosta syystä en jaksa yhtään stressata kropastani (niin kuin vähän pelkäsin raskausaikana). Haluaisin kuitenkin tosi paljon viritellä vanhan (okei, tosi vanhan) saliharrastukseni jossain vaiheessa, mutta se aika ei ole vielä.
Ystäväni ummetus ei ole yhtä pahaa kuin sektion jälkeen ja ilmavaivatkin tuntuvat olevan vähenemään päin (meillä on sekä poika että äiti vetäneet sujuvasti Cuplatonia). Silti välillä isompi hätä ja kuplat suolistossa ilmoittavat olemassaolostaan lievällä kivulla.
Kipulääkkeitä ei ole tarvinnut vetää enää noin reiluun viikkoon (vai pariin? Ei enää pysy kärryillä ihan kaikesta.). Välillä kävellessä haavan yläpuolella tuntuu jännää painetta ja hilluminen tuntuu illalla haavassa, mutta kovasta kivusta ei voida enää puhua. Luultavasti uskaltaudun näinä päivinä yrittää Manducaa poikasen kanssa - helpottaisi arkea ihan jonkun verran, nyt kun kai voidaan jo suorilla todeta, että sylitakiainenhan tuo on.
Tsemppiä toipumiseen! Ihan hyvältähän tuo kuulostaa! Itselläkin taannoin oli sektio ja tuntui, että toivuin siitä suorastaan ällistyttävän nopeasti. Melkein heti kotiudutta huomasin unohtelevani, ettei juuri mitään saisi nostella (paitsi vauvaa), koska mitään oireita ei aiheutunut.
VastaaPoistaMitä sen sijaan tulee painoon, hmmm... Se onkin hankalampi juttu. Ainakaan mulle tämä kotonaolo ei selvästi sovi! Muutama kuukausi synnytyksestä olin hyvin lähellä lähtöpainoa, mutta nyt vuotta myöhemmin ylimääräistä on jotain 5-6 kg. ARGH! En siis voi syyttää raskauskiloja, vaan ovat ihan kotiäidin tylsistymiskiloja. Pitänee vähitellen siirtyä tästä työelämään! :)
Mä odotin jopa hitaampaa toipumista, koska mun sisko oli sektion jälkeen kotona jopa kipeämpi kuin minä ja sillä kesti paljon pitempään päästä esimerkiksi vaunuilemaan. Vaikka alkuun tuntui tosi vaikealta, niin ihmeen nopeasti tässä on kuitenkin kuntouduttu.
PoistaJa joo, mäkin pelkään, että mä tursahdan vielä tässä äippälomalla. Tulee nimittäin harrastettua jonkun verran lohtusyömistä ja itsensä palkitsemista ruoalla. Vielä se ei varmaan näy, kun kuitenkin osa aterioista saattaa jäädä väliinkin ja imetys on niin tiheää, mutta vähän myöhemmin saattaa olla toinen juttu...
Mut hei, ehkä sinä kuulut niihin naisiin, jotka kulahtaa puoleksi entisestään imettämisen voimin. ;) Niitäkin kun tuntuu olevan minun lähipiirissä! Itse imetin enempi vähempi 8,5 kk (minun imetys nyt on luku sinänsä...), mutta ei kyllä tainnut vaikuttaa painoon... Mulla tulee syötyä tylsyyteen ja väsymykseen. Nytkin tässä ollaan menossa puistoon ja heti tulee mieleen, että pitäiskö kurvata kaupan kautta. :P
PoistaMulla tuli eilen just 2 viikkoa sektiosta ja käytiin vaunuilemassa ekaa kertaa. Kipua ei tunnu, aivastaessa oikeastaan vain repäisee, samoin lievää kipua tuntuu mikäli sängyssä kääntyilee liian nopsaan. Särkylääkkeitä en ole ottanut enää moneen päivään. Antibioottia sen sijaan on pakko ottaa ja vauvalle se aiheuttaa selviä mahanpuruja... Mun rintapumppu sano myös sopimuksen irti eilettäin ja rinnat varmaan räjähtää jossain vaiheessa. Tämä söisi tuntutolkulla ja edelleen osittain nahattomilla nänneillä on kamala imettää hampaat irvessä.
VastaaPoistaLähtöpainoon näyttäisi olevan matkaa kaksi kiloa, mutta ottaen huomioon että ennen raskaaksi tuloa otin ja paukautin itselleni kymmenen lisäkiloa jo etukäteen niin oikeasti matkaa on paljon enemmän :DD Toisaalta olen syönyt mitä mieli on tehnyt (tuhottomasti suklaata ja suolakeksejä) ja annan itselleni armoa ainakin jälkitarkastukseen saakka, tai kunnes selviää tuleeko tästä imetysfiaskosta mitään... Löysä sitä on kyllä joka puolelta, kotona ei niin haittaa mutta välillä ulkona kulkiessa mietin että kyllä varmaan ihmiset aattelee että onpas siinä lörähtänyt nuori nainen :D Mutta on tästä jo kerran palauduttu, jospa toistekkin, joskin veikkaan että aikaa menee enemmän.
Mutta jes, tänään alkaa miehen isyysloma ja mulla on koiralenkkiteffit ihan kaveriporukassa ilman vauvaa. Ja moni kaveri on lähipiirissä repinut pelihousujaan kun olen kehdannut myöntää käyneeni kaupassa ilman lasta ja jopa suunnittelen lenkkejä tekeväni. En sitten ole jaksanut avautua heille öisin vaanivista paniikkikohtauksista sun muista. Lapsi kyllä nukkuessaan ja pullosta ruokaa ajoittin saadessaan pärjää loistavasti isänsä kanssa reilun tunnin, jotta minä en mökkihöperry ja jaksan jopa hoitaa lasta iloisin mielin. t. puklut niskassa, kaikki petivaatteet pesussa, itse ilman vaatteita, koira ilman ruokaa, mutta hallelujaa, lapsi nukkuu kuivissa vihdoinkin maha täynnä. :D Ensi yönä on miehen vuoro ;)
Hienoa, että olet toipunut noin nopeasti!
PoistaOletko kokeillut niitä rintakumeja? Ne saattaisivat olla kätsyt tuossa tapauksessa. Mähän tosiaan jaksoin käyttää rintakumia kerran, mutta sitten tuo toinen nänni lähtikin toipumaan itsekseen (ja Lansinohin avulla). Se on edelleen välillä arka, johtuen varmaan siitä, että samainen rinta menee paljon pinkeämmäksi täyttyessään kuin tuo toinen ja poikasen on välillä vähän vaikea syödä siitä.
Eiköhän se lapsi kestä vähän aikaa ilman äitiäänkin, joten ei kun vaan piipahdat kaupassa tai lenkillä! =) Me oltiin eilen erossa vähän aikaa, kun isä vei poikasen vaunulenkille niin että mä sain otettua unta palloon. Meillä varmaan jossain vaiheessa yritetään opettaa lasta myös pulloon, jotta isäkin vois ruokkia sitä ja mä saisin vähän "lomaa", mutta se vaatis ensinnäkin pumppausharjoituksia, joihin en ole vielä jaksanut ryhtyä. Lisäksi en ihan alussa uskaltanut lähteä säätämään pullon kanssa, kun pelkäsin, että se vaikuttaa jotenkin imetyksen onnistumiseen.
Tämä toipuminen on ollut kyllä ihan ihmeellisen nopeaa verrattuna viimekertaiseen hätäsektioon. Tuntuu että voimaa on olisi kun pienessä kylässä, tai sit oon vaan niin riemuissani tästä keveästä olotilasta etten tajua olevani leikkauspotilas :D
VastaaPoistaOlen kokeillut rintakumia, ja sillä sattui aivan yhtä paljon kun rikkinäinen osa liikkui kumin sisällä, lisäksi se on niin suuri ettei vauva tahdo saada otetta. Mulla myös tuo kipuilu on tuossa suurempituottoisessa rinnassa, toisesta kärsii imettää paljon kauemmin, harmi kun siitä ei heru maitoa yhtä runsaasti :/ Kyseessä hieman pienempi rinta niin vauva tuntuu saavan siitä paremman otteen muutenkin.
Meillä vauva sai heti sairaalassa pullosta ruokaa kun hänen sokereitaan seurattiin mun raskausdiabeteksen takia. Hyvin oppi rinnallekkin ja tänäkin aamuna on ensin syöty molemmista rinnoista niin kauan kuin äiti kärsi imettää, ja loput on sitten otettu pullosta. Kätevämpää toki olisi antaa pelkkää rintaa, sylissä huutavan lapsen kanssa on vaikea lämmittää maitoa yhdellä kädellä :D
Ihana että teillä imetys sujuu :) Voithan sinä pitkien päikkäreiden aikana koittaa karata hetkeksi jonnekkin! :D Mutta tuo nukkuminen vaunuttelun aikana kuulostaa myös herkulta. Itse en osaa nukkua päikkäreitä vauvan kanssa samassa huoneessa kun havahdun kaikkiin ääniin ja ponkaisen sängystä ylös. Olen sitten ottanut omia päikkäreitä sohvalla :)
Ehkä sitä sitten uskaltaa sotkemaan myös sen pullon kanssa tässä jossain vaiheessa.
PoistaPäikkäreiden aikaan vois periaatteessa muuten karata johonkin, mutta enää puuttuu ne pitkät päikkärit. :P Heppu ottaa kyllä useita päivätorkkuja kotosalla, mutta jos ei ole sitä liikettä, niin torkut ovat useimmiten tunnin tai jopa vajaan mittaisia.
Tuola mun laarissa ois sulle Mammojen ystäväkirja. :D Oumaigaad jne.
VastaaPoistaMulla on muuten maha mennyt yllättävän kivasti kasaan ravaamalla ympäriinsä lapsi manducassa. Jännittävää.
Ja mä en oo vieläkään saanut harjoiteltua asianmukaisesti ko. välineellä kantoa. Eilen yritettiin, mutta ei ollut ihan ehkä oikea hetki, kun sekä lapsi että äiti olivat hel-ve-tin väsyneitä. Seurauksena parku - molemmilta.
Poista