Eka yö kahden

Tänä yönä meillä koittaa eka kahdenkeskinen yö poikasen kanssa. Olen jo valmiiksi aika naatti, joten toivoa sopii, että poikanen vetää nyt ainakin kolmen tunnin syöntiväleillä. Yöt olisivat huomattavasti helpompia, jos voisin vaan ujuttaa tissin suuhun aina kun poikanen niin haluaa ja torkkua itse samalla, mutta muutamien kakka- ja pissakatastrofien sekä vatsavaivailun jälkeen ei oikein uskalla olla vaihtamatta ainakin kerran vaippaa ja vähän pidellä poikasta pystyasennossakin syömisten jälkeen. En tiedä pitäisikö kokeilla vähän vähemmillä aktiviteeteilla, sillä poikanen kyllä nukahtaa tissille, mutta ei välttämättä heti sen jälkeen, kun sitä on reuhdottu pystyyn.

Vatsavaivoja on kyllä ollut nyt vähemmän, vaikka aloitettiin D-vitamiinitipatkin. Mulla ei ole pienintäkään aavistusta vatsavaivojen syystä (- ja voihan olla, ettei niille sen ihmeellisempää selitystä olekaan -), sillä lopetin samaan aikaan rautalääkkeet, vähensin kahvia (juon ehkä kupillisen joka toinen tai kolmas päivä) ja otettiin kokeiluun myös Cuplaton. En tiedä yhtään olenko vielä aneeminen sektion jäljiltä, kun unohtui pyytää neuvolassa hemoglobiinin mittausta, mutta koska kai rautalääkkeet aika usein aiheuttavat vatsavaivoja, niin päädyin jättämään ne pois.

Saa nähdä, onko poikasesta tulossa sylissä ja liikkeessä nukahtaja. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kunhan vankkurit pysyvät ulkona liikkeessä, poikasta nukuttaa hyvin, mutta jos liike pysähtyy, poikanen alkaa heräillä. Kotona nukahtaminen vaatii entistä enemmän hytkyttelyä tai sitten iskän syliä - nyt kun siippa on ollut isyyslomalla, olen suvereenisti antanut sen hoitaa nukuttamiset (ja mm. vaipanvaihdot). Mun on pakko myöntää, että mulla on hytkyttelyssä oppimisen paikka: ei millään meinaa kärsivällisyys riittää "pysähtyä".

Nimiäispäivä on nyt päätetty. Aika (tosi) pienet kestit tulossa. Kutsukortit pitäis askarrella, tarvikkeet on jo hankittu: vielä nyt ajatus tuntuu hauskalta, mutta koska en ole tippaakaan mikään askartelijapaskartelija, odotettavissa on hermojen kiristymistä. Ei niitä kortteja tarvitse edes läjäpäin tehtailla, mutta en ole oikein koskaan ollut erityisen hyvähermoinen näpertelyssä.

Mä en tajua, miksi mua jännittää tämä eka kahdenkeskinen yö näin paljon. Jopa sairaalassa vasta jakautuneena mulla oli varmempi olo.