Ikea pelastaa

Olin laskenut siipan vuorot väärin viimeksi, kun yksinäisyys ja tylsyys ahdisti. Tuli siis erittäin iloisena yllärinä, että siipan vapaa alkoikin päivää aiemmin kuin luulin. Pelastuksen sinetöi - tattadaa - Ikea, jossa kävimme vetämässä huijauspullia ja hankkimassa pikkusälää. Lapsi kävi myös vähän rymyämässä lasten leikkipaikalla - vauhtia piisasi. Ei se vaan ujostele mitään eikä ketään. Veti pullansakin kuin aikamies. Seuraavana päivänä kävin vielä itsekseni shoppaamassa talvipäähineitä itselle ja lapselle, kylläpä teki terää!

Nyt on menossa siipan pidemmät vapaat, mutta vähän kireissä ja laiskoissa tunnelmissa. Olis miljoona asiaa tehtävänä, mutta ei ole kauhean aloitekykyinen olo. Väsymys tuntuu vähän väistyneen, vaikkakin joistain päivistä tietää heti kättelyssä, että nyt ei taas pysty mihinkään ylimääräiseen. Mulla on vajaan viikon ollut sellainen olo, että lapsen yövieroitus olis oikeastaan tosi hyvä juttu ja se saattais vähän edes lisätä näitä mun energiatasojani, mutta ei taida vieroitus onnistua nyt ainakaan näillä vapailla. Siippa ja lapsi ovat kyllä menossa anoppilaan yökylään, mutta vasta vapaiden lopussa (anopilla on myös vuorotyö ja vapaata vasta viikon lopussa). Työvuorojen alkaessa siippa ei taas pahemmin voi valvoskella, kun aamuvuoroihin pitää herätä ennen aamuneljää. Ja sitä paitsi se huudatusvieroitus ei mua vaan edelleenkään nappaa yhtään: sain tuossa juuri neuvoja, että lapsi saattaa huutaa parikin tuntia putkeen niin kuin päätä leikattaisiin ja yrittää hakata itseään lattiaan ym., "mutta se on ihan ok - sitten parin yön kuluttua se huutaa enää vartin". Ei vaan kuulosta hyvältä. Pitkässä ja hellemmässä vieroituksessa taas mun pitäis sinnikkäästi jaksaa valvoa ja olla antamatta öisin sitä tissiä ainakaan heti, mutta sekin kuulostaa juuri nyt pahalta. No, ratkaisun on kai tultava ennen pitkää: mä kun tuskin jaksan valvoa sekä taaperon että vauvan kanssa...

Käytiin muuten lapsen kanssa 1,5-vuotisneuvolassa. Sanonpa vaan, että meidän terkkari on vähän ulalla. Alkoi ihmetellä, että miten hänestä nyt tuntuu siltä, että on juuri nähnyt lapsen, vaikka lapsi on käynyt neuvolassa kortin mukaan viimeksi lokakuussa. Ei tajunnut, vaikka yritettiin kertoa, että lapsi oli juuri mun mukanani, kun kävin neuvolalääkärissä. Muutenkin oli havaittavissa sellaista pientä sekoilua (kuten aiemminkin). Lapsen lääkäri sitä vastoin oli todella mukavan oloinen. Heräsi taas raivo pikkukaupungin lastenlääkäriä kohtaan: mun olis pitänyt tehdä muistutus sen käytöksestä. Nyt ei todellakaan lääkäri puhunut vanhemmille kuin lapsille ja kohteli lastakin upeasti. Ei pidetty väkisin kiinni ja huudatettu vaan kaikki tutkimukset saatiin tehtyä ilman mitään sen ihmeempiä kommervenkkejä, ihan vaan lempeästi juttelemalla. Tykkäsin.


Taas sarjassamme haistapaska-/dear diary -postaus. Olen aloittanut varmaan seitsemän luonnosta, mutta jotenkin vaan kaikki kirjoitettu kuulostaa ihan pöljältä. Ei näytä irtoavan tällä hetkellä, sori.