Nyt kun meilläkin on päästy hiekkalaatikkoikään, niin onhan mun pakko avautua taas ulkoilusta. Olen stressannut siitä ihan jonkun verran (mikä ei yllätä ketään, I know). Osasin jo ennakoida, että mitään aamu-ulkoilijoita meistä ei tule enkä ole nyt itseäni yrittänyt siihen edes pakottaa. Puoliso on välillä kotona ollessaan hoitanut aamu-ulkoilutuksen (kuulostaa siltä kuin meillä olisi koira) ja saa mun puolestani hoitaa vastaisuudessakin - kun olen yksin, me ei hötkyillä eikä rynnitä ulos heti aamusta ja tämä koskee myös mahdollisia tulevia harrastuksia. Jos en löydä meille sopivaa iltapäivätoimintaa, me ei toimita. Piste.
Ilmeisesti aihe kirvoittaa kuitenkin mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Lähipiiristä tuli mm. kommenttia siihen tyyliin että "nyt on aika alkaa ajatella lapsen parasta ja siirtyä pois omalta mukavuusalueelta, sillä lapsen kanssa on vain ulkoiltava aamuin illoin", mistä olin lievästi yllättynyt. Meillä ei ole tapana sen ihmeemmin kiistellä tai arvottaa toista eikä varsinkaan heitellä mitään lapsen paras -kortteja puoleen eikä toiseen, mutta ilmeisesti tämä ulkoilu on nyt jotain sellaista, joka vaan pitäisi hoitaa tietyllä tapaa.
Ulkoilun hyödyt ovat kai ihan kiistattomat. Parin päivän (kröhöm) ulkoilemattomuus alkaa kyllä näkyä unissa ja ruokahalussa, eipä siinä mitään. Mä olen kuitenkin ihan toivoton aamuisin. Yksin ollessakin mulla kestää kaksi tuntia päästä siihen kuntoon, että voin lähteä ovesta ulos. Vapaapäivänä sekään ei riitä. Tiedän, että joskus tulevaisuudessa meidän on jotenkin suoriuduttava aamuista, kun pikkutyyppi on hilattava päiväkotiin ja itse on mentävä töihin, mutta nyt vielä kun ei ole ihan täysin pakko, mä en rupea kohottamaan verenpainetta aamuhärdellillä. Sitä paitsi vielä muutama viikko sitten oli tilanne, että pikkujannu oli aamuisin itsekin niin sippi, että aamupalan ja -pesun sekä pienen leikkituokion jälkeen se oli täysin valmista kauraa unille. Olis ollut ihan silkkaa itsemurhaa yrittää lähteä rehaamaan niin unista sälliä pihalle.
Olen kieltämättä yrittänyt aina välillä keksiä tekosyitä, miksi iltaisinkaan ei tarvitsisi ulkoilla, mutta no - se kai vaan on jotain, mikä on hoidettava. Pelottavinta on ehdottomasti se toisten vanhempien ja lasten kohtaaminen ja tuo lähileikkipuisto, mutta toisaalta eilen meillä oli siellä varsin mukavaa. Useimmiten siellä näkee vähän vanhempia lapsia, mutta nyt sattui pari kolme samanikäistä yhtä aikaa. Ja tällä kertaa ne vanhemmatkaan eivät olleet ihan niin pelottavia - epäilen, että meitä oli siellä esikoisen kanssa useampiakin. Musta tuntuu, että ne mun aiemmin kohtaamani superpelottavat tyypit olivat jotain ammattilaisia ja puistoilleet jo monta vuotta.
Toinen asia, josta näemmä saa jonkun hyvä äiti vs. paha äiti -asetelman: ne v*t*n välikausihaalarit. Ensinnäkin tuo sana on edelleen mulle sellainen, että punaista alkaa näkyä välittömästi. Toisekseen mä en ymmärrä vieläkään aiheesta nousevaa haloota. Lähipiiristä kuului myös kysymys, että kai olen jo hankkinut välikausihaalarin. Minä siihen, että en, enkä tiedä hankinkokaan, kun ostettiin viime keväänä takki ja housut (nekin viime hetken paniikissa, kun kesävaatteita ei voinut vielä pitää ja toppavaatteet oli liikaa), jotka ovat vieläkin ihan sopivat. Mutta. Kun kuulemma "tuon ikäisellä kyllä kuuluu olla se haalari". Jaa miksi? En nyt vielä keksi yhtään syytä, mutta ehkä me sitten taas paniikissa hommataan, kun keksitään miksi yksivuotiaalla kuuluu olla välikausihaalari.
Käytiin muuten ostamassa talvihaalari viime viikolla eikä edes ostettu alesta viime vuoden kuosillista, lälläslää! (Mulle olis käynyt se viime vuoden malli, mutta puolison mielestä se oli ruma, joten kauppaan jäi. En jaksanut alkaa inttää vastaan.)
Me käydään ulkona just ku äitiä huvittaa. Tai kun lapset alkaa juoksennella päin seiniä tylsyyksissään. En ymmärrä aamu-hypetystä ja sitäpaitsi aamuisin on kylmempi! Nih! Lapsetkin tykkää kun mennään vasta iltapäivällä, niin ei tarvii pukea toppavaatteita. Elokuussa.
VastaaPoistaHaalarit on pirun näpäkät, kun ei tuule mihinkään vaatteen sisälle ja hiekkalaatikolta ei tarvii vaatteiden sisällä roudata kiloakaan hiekkaa kotiin. Mutta ei meilläkään ollut esikoisella mitään välikausihaalaria, vaan pitkään mentiin sisähousut + fleecetakki -combolla ja sit taivuttiin hommaamaan ne ulkoilutakki ja -housut. Jotka olikin tosi monikäyttöiset, kun ei kehtaa lasta pakata autoon minkään maailman haalareissa ennen tammikuun paukkupakkasia... Eli puoli talvea vedettiin sit ohuessa takissa, kun meidän suuremmat ekskursiot rajoittuu aika usein siihen, että mennään autolla mummolaan. Ulkoilua max. 1 minuutti talosta autoon ja toisinpäin.
Tälle toiselle ostettiin välikausihaalari, koska sellainen käveli vastaan kaupassa -70% alessa ja sattui olemaan kivannäköinen :D Voinpahan sit istuttaa tuota mukulaa oikeaoppisissa haalareissa hiekkalaatikossa sillävälin kun siskonsa juoksee ympäri puistoa siinä paheellisessa takki ja housut -yhdistelmässään.
Joo, mulle oli silleen itsestäänselvää, että talveksi hommataan haalari, koska ei tahdota mitään tuulta ja lunta vaatteen sisälle, mutta ainakin toistaiseksi tuo takki ja housut -yhdistelmä on pelittänyt varsin mainiosti. Voi laittaa ne pelkät pöksyt ja vaikka jonkun hupparin, jos maa on vielä vähän kostea mutta keli muuten lämmin tai sitten käyttää takkia erikseen jne.
PoistaJa sitten kun tuo saakelin välikausijollotus alkaa jo kesällä. Mä en yhtään ole sitä tyyppiä, että jaksaisin miettiä jotain hemmetin vaatekertaa monta kuukautta etukäteen. Nytkin se talvihaalari ostettiin, kun sellainen tuli vastaan - ei niin että oltais lähdetty varta vasten haalariostoksille (lähdettiin itse asiassa ostamaan hellevaatteita ensi viikon reissua varten ;).
mulla on se haalari, mutta oikeesti harmittaa etten ostanut takkia ja housuja. niiden kanssa voi paljon kätsymmin yhdistellä sellaisen ulkoilusetin kun skitsofreeniset sääolosuhteet ja lattemutsin menot vaativat.
VastaaPoistame ulkoillaan yleensä aamutorkkujen ja iltapäiväpäikkäreiden välissä. aamulla meikä koomaa. ulkoiluksi lasketaan matka kauppaan ja takaisin. ehkä joka toinen viikko saan lapsen roudattua leikkipuistoon syömään hiekkaa. yritän viedä sen joka päivä ulos edes ton kauppareissun verran ja tässä olen onnistunutkin, uskomaton saavutus!
mä en ole ulkoilma-ihminen enkä voi sellaiseksi muuttua. ostin kuitenkin elämäni ensimmäisen ulkoilutakin syksyksi, että edes JOSKUS saisin muksun roudattua pihalle tutkimaan elementtejä ja kasvillisuutta. se saa luvan riittää siihen asti että se menee päiväkotiin ja ulkoilee säntillisesti niiden ohjelman mukaan. toivottavasti se tykkää siitä - minä en tykännyt, muistan edelleen kuinka harmitti lähteä ulos kylmään, kun mielummin olisin piirtänyt sisällä.
niin ja siis meidän lähin leikkipuisto on kahden kilsan päässä ja luontoonkin on hiukkasen matkaa. jos olis omassa pihassa joku hiekkalaatikko, onnistumisen mahdollisuus voisi olla suurempi. mut ei ole, on niitä rekkoja...
PoistaNo mä oon myös tykännyt noista takista ja housuista, kun niitä voi käyttää erikseenkin. Ja ne housut on sellaiset kainalomalliset "lappuhaalarit" eli ne ei hörppää heti ekana vaikka hiekkaa.
PoistaMä pitkään hangoittelin tota "juoksutusta" vastaan mielessäni. Mutta illalla kun käyttää muksua vähän juoksentelemassa ja möyrimässä hiekassa, niin se jaksaa mättää iltapalaa ihan kohtuullisesti ja nukahtaakin aika näppärästi. Suurin kompastuskivi mulla on tossa ollut se toisten ihmisten pelko, kun jotenkin tuntuu, etten vaan osaa toimia tuolla muiden kanssa. Mutta kai se onnistuu, ei ne toisten muksut voi olla mistään ulkoavaruudesta, kai ne suurinpiirtein samalla tavalla toimii kuin omakin. Ja ei kai ne HC-hiekkalaatikkovanhemmatkaan purematta niele, ehkä tästä vielä jotenkin selvitään hengissä. En meinaan kyllä kestä sitäkään, että toi muksu lyhentelee yöuniaan, kun ei ole päässyt purkamaan energiaansa mihinkään, joten kun kahdesta pahasta pitää valita, niin kai siellä ulkona pitää käydä.
En voi edes käyttää sitä tekosyynä, etteikö olis puistoa lähellä, kun meillä on tossa omassa pihassa kaikki keinut ja hiekkikset ja sitten talon nurkalta on matkaa melko isoon yleiseen puistoon ehkä 20 metriä. Sitä en tiedä, mitä talvella on tarkoitus puuhailla tollasen kääpiön kanssa, kun on kaikki systeemit jäässä ja alati pimeää, mutta ehkä me mennään sitten vaan johonkin hankeen makaamaan (koiranpaskaan?) iltaisin...tai sisäleikkipuistoon!
On kyllä aika pirullista, jos aktiviteettien perässä pitää heilua pitempää matkaa. Toihan olis ollut meidän kohtalo pikkukaupungissa, kun ei meilläkään siellä ollut pihassa oikein mitään. Toki tuo lapsi olis voinut möyriä pihalla naapureiden koiranpaskassa, mutta ei ehkä ihan paras skenaario.
Mää ulkoistin välikausivaatteet anopille. Toivoin pojalle kuravaatteet sun muut synttärilahjaksi ja kah, sieltä ne tuli. Mää inhoan shoppailua, niin omien vaatteiden ko pojankin.
VastaaPoistaJa meilläkään ei olla ulkoitu aamuisin ko ihan harvakseltaan, iltapäivät ja alkuilta toimii paremmin. Nyt kun poika aloitti tänään päiväkodissa niin siellä tulee sitten aamu-ulkoilut tehtyä.
Kohta ois suuntana koulu. Saa nähdä osaanko puhua mistään muusta ko pojasta ja sen edesottamuksista O_o