Ei vaan paljon ole kertomista, sellaista painokelpoista ainakaan. Tuli vedettyä taas yksi katastrofimatka - sain tuossa juuri kirjoitettua palautetta lentoyhtiöön, harmi kun ei oltu pakettimatkalla niin ei voi muista asioista valittaa. Pakettimatka johonkin lapsiystävälliseen kohteeseen olisikin todennäköisesti onnistunut huomattavasti paremmin.
En ole ylpeä omasta käytöksestäni lomalla, sillä se oli pääsääntöisesti kammottavaa. Olin oikea lomanpilaaja. Jo alkuasetelma oli sellainen, että tästähän ei seuraa mitään hyvää: ensin sairastuu lapsi flunssaan, äiti seuraa perässä. Lapsen flunssa häipyy vajaan viikon sisään, äiti jatkaa räkimistä (en ole muuten ikinä nähnyt sellaista räkää! ektoplasmaa!). Ja eihän se flunssa siitä sitten parantunut millään. 1½ viikon jälkeen oli edelleen reippaasti yli 38 astetta kuumetta, jos jätti särkylääkkeet napsimatta, ja päätä & poskia särki. Paria päivää ennen lentoa lääkäriin ja arvonta-antibiootin ottoon - imettäessä kun ovat vaihtoehdot vähissä. Onneksi sentään ab tepsi ja olin lähtöpäivänä edes siedettävässä kunnossa, vaikkakin aivan loppuunpalanut hoidettuani lasta kaksi viikkoa kovassa kuumeessa ja flunssassa.
Joo, mitähän muuta sitä kehtaisi todeta. Emme olleet oikein otettuja lomakohteesta emmekä lomaseurasta. Talo ei ollut maailman paras vaihtoehto 1-vuotiaan kannalta eikä nyt itsekään oikein napannut nukkua lasten kerrossängyssä (muilla tietysti upeat leveät prinsessaparivuoteet). Kylä oli aika kuppainen ja asuimme omakotitaloalueella kaikkein syrjäisimmässä kolkassa. Ei oikein nähtävää. Ei mitään supermarketteja, joten kauppareissut aina sitten kestivät ja kestivät, ruokaa kun piti ostaaa kahdeksalle hengelle ja matkat hoidettiin kävellen (koko kylässä ei ollut edes takseja). Ihan järjetöntä, jos minulta kysytään. En jälkeenpäin edes tajua, miksi me suostuttiin lomaan näillä spekseillä. Oltiin typeriä.
Ja jos tiettyjä matkaseuralaisia ei meinaa kestää pariakaan tuntia yhteen menoon kotimaassa, niin eipä niitä meinannut kestää lomallakaan sen paremmin. Sitten vielä, kun päälle tehdään mm. sellaista, että kadotaan baariin mitään sanomatta, kun kylään tulee lisää jengiä (reissussa siis mukana myös toisessa talossa asuneet toisen lapsen isovanhemmat) ja annetaan meidän perheen hoitaa vieraiden viihdytys, niin JEE. Niin moni asia meni pieleen, että ei viitsi edes muistella. Oli virhe lähteä.
Positiivisia asioita kuitenkin lapsen riemu uima-altaassa ja lentokoneita tarkkaillessa (niin, kerroinko jo, että asuttiin myös lentokentän vieressä?). Olihan sillä kivaa telmiä vähissä vaatteissa pihalla. Vanhemmat pääsivät käymään kahtena päivänä suurkaupungissa nähtävyyksiä katselemassa ja hinku tuli päästä kyseiseen kaupunkiin uudelleen. Otin niin paljon valokuvia, etten missään reissussa ikinä.
Voi että! Onneksi jotain valonpilkahduksia kuitenkin reissun aikana... Lapset on niin ihania, kun ne nauttii niin pienistä asioista ja havainnoi maailmaa niin erilailla :)
VastaaPoistaMe nautitaan pakettimatkoista. Siis joo, onhan niissä tuskallisetkin puolensa, mutta kun yrittää valita pienen hotellin (vähemmän marttoja ja reinoja, joilla on omat ruisleivät reissussa mukana) ja pienen kohteen (vähemmän ruotsalaisia ja saksalaisia marttoja ja reinoja) niin lähes aina on mennyt nappiin. Lapset ylipäänsä on tuollaisissa kohteissa huomioitu niin hyvin, että ei tarvitse koko lomaa stressata lasten hyvinvoinnista ja ravintoloihinkin kehtaa raahata koko revohkan lastenvaunuja myöten. Ja jos kaikki muu pettää, niin on tosiaan ainakin joku, jolle valittaa kaikesta ja ehkä saada hyvitystäkin. Joku muukin kuin mies siis.
Ehkä jo seuraavalla kerralla reissu menee paremmin? Kai epäonnella on jotkin rajat? Pliiiiis, olispa.
Me oltiin jo ennen reissua myös sitä mieltä, että näin pienten lasten kanssa ehdottomasti pakettimatka ja lapsiystävällinen kohde & hotelli, pakolliset kävelymatkat mahdollisimman pieniä ym. Mut sit tää homma jotenkin levis ja matkakohde vaihtui sekä yksi ihminen kutsui keltään kysymättä matkaan lisää porukkaa, mikä ei välttämättä ollut muiden mieleen. Meillä oli koko ajan epäilyksiä, että tää on nyt turhan riski matka eikä vaikuta yhtään lomalta kävelymatkoineen päivineen, mutta jotenkin ei kehdannut enää vetäytyä poiskaan. Kyllä ne toiset tuntuivat tykkäävän (ainakin enemmän kuin me), mutta ne eivät olekaan ikinä matkustaneet missään. Mä olisin niin mieluusti vaan ottanut sen lapsiystävällisen huoneistohotellin ja muutaman sadan metrin päähän pari kauppaa ja ravintoloita, nyt asuttiin kylässä jossa oli vaan puskaa ja, no, niitä taloja. Rantakin oli matkan päässä (minusta turhan pitkän), se oli tolkuttoman tuulinen eli aallot järkyttäviä (sinne ei viedä pikkulasta), hiekka pöllys jne. Ravintolat olivat kiinni siihen aikaan, kun me oltais sinne päästy syömään, jos ja kun ei haluttu, että tuo jätkä nukkuu matkalla ja herää sitten valvoakseen yöllä tunteja. Kyseessä ei siis ollut mikään varsinainen turistikohde. Sekin ketuttaa, kun näistä kaikista asioista ilmaistiin huoli jo etukäteen ja sitten muka kukaan ei ollut tajunnut mitään.
PoistaMeillä oli muuten ne martat ja reinot ihan matkaseurana... Jösses sentään kun päällisin puolin ihan normaaleja aikuisia ihmisiä saa kädestä pitäen rehata ympäriinsä, puhe ei mene perille, lähdetään ensimmäisen liikkuvan ihmislauman perään ja kadotaan - isoja lapsia!
Tuo on kyllä ärsyttävää, kun yrittää tuoda huoltaan julki ja kaikki sivuutetaan vain myöhemmin huomatakseen, että "oho, mitenkäs tämä näin meni". Mun lempivalitusvirsi anopista on se, että se tykkää järjestää kaikenlaista reissua ja tapahtumaa ja sen argumentti kaikkiin meidän huoliin on, että "minä tajuan kyllä (ottaa kaiken huomioon), koska minäkin olen kasvattanut kaksi lasta". Niin. Ekanakin siitä on aikaa n.40 vuotta, kun sun lapses oli näin pieniä, että ehkäpä et osaa ottaa kaikkea huomioon enää. Lisäks sun lapsillas on ikäeroa 6 vuotta. Se on vähän eri kuin 2.
PoistaAnopin mielestä esim. lapset voi nukkua missä vaan - ei tartte pinnasänkyä. Joo, konttaava puol vuotias ja yliväsynyt, kiukkuinen 2,5-vuotias tosiaan pysyy jossain normisängyssä tai patjalla. Not. Noh, nyttemmin varaudutaan kaikkeen mahdolliseen itse tai jos vaikuttaa liian pahalta, niin ei edes lähdetä.
Auts, joskus on itsekin joutunut matkustaan marttojen ja reinojen kanssa ja siitä on kyllä loma kaukana hyvässäkin paikassa :/
Matka appivanhempien kanssa on vielä kokematta. Tiedossa on, että siitä tulis aika painajaista - ja nehän siis mielisivät meidän kanssa reissuun. Siellä on kanssa kaksi isoa lasta, joita saa kaitsea. Varsinkin anoppi on vähän sellaista hömelöä sorttia, joka ei meinaa sisäistää asioita sitten millään. (Kuten olen todennutkin, niin lastakaan en sinne mieluusti anna hoitoon, kun ei ole yhtään takeita, että ensinnäkään tajuavat meidän ohjeita tai mitä ylipäänsä tekevät, kun ei tunnu se maalaisjärkikään olevan kehissä.)
PoistaJotenkin tuntuu, että tätä matkaa oltiin nyt järkkäämässä turhan innokkaasti. Siis siinä mielessä, että tehtiin päätös, että tuonne me tahdotaan eikä sen jälkeen enää ajateltu tai kuunneltu mitään muuta. Sama innokkuus havaittavissa myös matkan aikana, ihan loppuun asti ei ehkä kaikkea oltu ajateltu. Sen lisäksi, että matkassa oli myös pieniä lapsia, niin mukana oli myös yksi huonojalkainen - hänkään ei sitten paljoa talolta kylille liikkunut. Voisi kuvitella, että olisi saattanut olla kivaa päivän mittaan vaikka käydä istuksimassa jossain rantabulevardilla tms., mutta nyt vaihtoehtona oli melkeinpä vaan istua talolla.