lauantai 21. syyskuuta 2013

Kurssikorjaus

Jotain hyvää edellisestä silmäaiheisesta vininästä: muistin aivan yhtäkkiä, että eräs silmälääkäri aikoinaan Helsingissä otti mun näköongelmani vakavasti. En tajua, miten olin unohtanut koko asian (olen tosiaan ongelmoinut näiden silmien kanssa koko kesän), en muistanut sitä edes kun kävin viimeksi silmälääkärin pakeilla reilu vuosi sitten! Helsingin-lääkäri konsultoi silmäkirurgia, jonka viesti oli, että jos joskus mun silmäni alkavat hylkiä piilolinssejä kokonaan, niin mun on ehkä mahdollista saada lähete silmäleikkaukseen julkiselle puolelle (tää lekurihan elätteli mussa jo toiveita, että leikkaus olis jo tuolloin muinoin ollut mahdollinen, mutta homma sitten kaatui siihen, että pystyin vielä pitämään piilareita eikä mun silmissä ollut sen ihmeempiä komplikaatioita kuivasilmäisyyden lisäksi). Siinä vaiheessa katsotaan, että mun miinukseni ja se, etteivät edes piilolinssit tule kyseeseen, ovat jo iso elämää haittaava näkövamma eikä kyse ole tällöin mistään kosmeettisista syistä tehtävästä leikkauksesta. Nyt pitäis varmaan enää löytää toinen silmälääkäri, joka ottaa mut vakavasti.

Mua jostain syystä ketuttaa aivan ylenpalttisesti laittaa rahaa terveydenhoitoon ja sairaskuluihin. Ennen reissua kävin yksityisellä silmien takia (ja sain reseptillä ylikalliita tippoja yli-isoissa pakkauksissa eli rahanmeno taattu), koska julkiselle puolelle olisin saanut ajan vasta niin pitkän ajan päästä. Pitkittynyt flunssa vaati toisen käynnin yksityiselle (okei, täällä sentään pääsee sinne yksityiselle toisin kuin pikkukaupungissa!). Olin kaavaillut, että käyn reissun jälkeen gynellä juttelemassa tästä endometrioosista, koska nythän mä en hoida sitä mitenkään, koska en käytä hormonaalista ehkäisyä. Onkohan mun paikat täynnä endometrioosikudosta ja olisiko odotettavissa taas kammoraskaus, jos joskus onnistuisin raskautumaan uudelleen? Pitäis vaan löytää joku asiansa osaava gyne eikä mennä arvalla kenen sattuu pakeille. Piru.
 
Piti listailla niitä todisteita viime aikojen surkeasta tuurista, mutta olen ajautunut epätoivoisiin asenteenkorjausyrityksiin. Ehkä tästä vielä selvitään, vaikka olen edelleen vähän katkera pieleen menneestä reissusta ja tietyistä siellä sanotuista asioista ja tehdyistä jutuista. Lentoyhtiöstä tuli kuitenkin meiliä, että saadaan rahat takaisin meiltä turhaan velotetusta ekstramatkalaukkumaksusta eli jotain hyvää. Vielä paremman olon saisin, jos pääsisin luennoimaan väärintekijä-lentokenttävirkailijalle, mikä meni pieleen, mutta se ei taida ihan heti olla mahdollista.

Mulla on muuten ensi viikolla uusi testi (eli en ole taatusti läpäissyt sitä aiempaa ja tämä on joku armelias "yritä nyt surkimus vielä kerran" -kädenojennus). Saa nähdä mikä aivovaurio tällä kertaa iskee. Mä en totta puhuen saa itseäni enää edes kiinnostumaan koko testistä (- on nöyryyttävää mennä uuteen testiin -) tai työstäkään, koska tuntuu, että mahdollisuudet saada työtä ovat pyöreä nolla. Mä jään suosiolla kotiin. Ajattelen töitä sitten joskus. Hienoa eskapismiä - harmi kun olen näin vanha enkä voi vaan jäädä kotiin seuraavaksi 10 vuodeksi pyöräyttelemään vauvoja ja syrjäytymään vähän lisää.

Mä olen vaan selkeästi yksinäinen. Kuvittelin, että täällä olis helpompi löytää seuraa, mutta enpä tiedä. Onnistuin nyt löytämään netin kautta pari perhekahvilaa, joissa voisin käydä kokeilemassa, mutta mä tiedän, että kovin sisukkaasti en taida jaksaa käydä, jos ei meinaa ottaa tuulta purjeisiin. Jos siellä on sellaista sydänhymppäporukkaa, joka vaahtoaa vaan jostain haalareista, niin ei taida olla mun heiniä. Yhdessä paikassa olisi myös taaperoimetysryhmä, joka kuulostaa vähän oudohkolta, mutta siellä olisi ensi kuussa aiheena vieroitus, joka saattaisi aiheena vähän kiinnostaa. (Ei mulla ole tavoitteena vieroittaa lähiaikoina, mutta tuntuu, että imetän tuota lasta vielä kun se menee kouluun, joten ehkä saattais olla hyvä saada aiheesta vinkkejä.)

Huomenna menemme katsomaan ystävän uutta vauvaa. Mä pelkään, että saan taas jonkun tunnemyrskyn ja alan vetistellä. Kävin lastentarvikeliikkeessä ostamassa vauvalahjan ja meinasin alkaa parkua niistä kaikista ihanista vauvatarvikkeista (*. Olisin voinut jäädä pyörimään sinne liikkeeseen pidemmäksikin aikaa (siellä olis voinut bongata vauvojakin!), mutta oli vähän kiirus. Mut huomenna mä näen vauvan!



*) En sen takia, että olisin joku hifistelijä. Mä esimerkiksi käytän sujuvasti eriterättejä ja pyykkipoikia kärryverhoina enkä jaksa edes hävetä sitä. Mun varmasti pitäisi. En vaan osaa.

6 kommenttia:

  1. En mäkään häpeä käyttää harsoja ja pyykkipoikia rattaissa suojana. Ihmisellä on onneksi elämässä asiat aika hyvin jos oikeasti tarvii miettiä että onko toi hävettävä juttu ja että voiko niitä käyttää rattaissa vai ei. En nyt disclaimaa tarkoituksella koska luotan että mun ei tarvitse koska en piikittele tällä ketään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, harso ja pyykkipoika on toimineet oikein hyvin meilläkin, tosin talvipakkasilla viritin niillä pyykkipojilla valtavan pro-palestiinahuivin vaunuihin. Mä vaan oon niin kolee etten edes tajunnut olevani suossa. :D

      Poista
    2. Joo, no ei tässä ole paljon varaa piikitellä, mutta välillä oikeasti alkaa kuumottaa kun miettii mistä kaikesta tämä ihmisarvo ja äitiys oikein onkaan kiinni. Muka. Enkä mä edes halua mihinkään piireihin, joten vähän turhaan edes kimpoilen.

      Poista
    3. No mun on pakko myöntää että silloinkin on asiat oikeasti aika pirun hyvin jos ihmisarvo on kyse siitä että käyttääkö harsoa rattaiden edessä :D Ehkä mä kuitenkin vähän piikittelin, en tosin sua koska muakin vähän kuumotteli tää sama homma...

      Poista
  2. meillä on kans puklurätti, mut a) se on harmaa ja b) se on kiinni sellaisilla vauvakaupasta ostetuilla värikkäillä suihkurenkulajutuilla eli oon semikolee! mut oonki tällainen teollisuusalueen lattemutsi.

    mä oon käynyt siellä muskarissa ja se on ihan kiva, mutta en mä ole tutustunut kehenkään silleen että muuten nähtäis. olen hyväksynyt tilanteen.

    toivottavasti löytyy hyvä(t) lekuri(t)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se voi olla, että noissa harrastuksissa jääkin se äitikaveri kuitenkin löytymättä. Tuuripeliähän se on, muun muassa. Olen pariin paikkaan laittanut "seuranhakuilmoituksenkin", mutta eipä tunnu tärppäävän sitäkään reittiä.

      Poista