Mun vuoro! Näyttää siltä, että on parasta pitää naama ummessa ainakin siihen asti, kunnes keksin jotain positiivista tai edes neutraalia sanottavaa jostain tai edes joku tuntuu joskus kivalta. Yritän myös vähentää netin käyttöä - tai ainakin tiettyjä paikkoja netissä - muutenkin (vaikka se radikaalisti onkin vähentynyt jo, hmmmm, erinäisistä pakottavista syistä): ei ole hyvä, kun kaikesta tulee jatkuvasti paha mieli.
Tämä postaus palvelee lähinnä mua itseäni, jotta myös muistaisin pysyä poissa enkä tulla päivän päästä vikisemään tuttuun tyyliin. Päivän mittaan tulee kuitenkin useita kertoja mietittyä, että tästähän voisi kirjoittaa, ja väsyttää sekin.
