Pitäisi varmaan tehdä joku päätös. Pantleyn irrotusmenetelmän hyödyntäminen ei ole ainakaan vielä tuonut kaivattua rauhaa öihin. Mitä nyt tänään olen nettiä selannut ja Pantleyn kirjastakin lukenut, niin menetelmä ei välttämättä ole kaikkien kohdalla järin nopea - jos nyt on toiminut ollenkaan. Jotkut vauvat kai oppivat nopeastikin yhdistämään ensimmäisen nukahtamisen yön muihin havahtumisiin ja täten oppivat nukahtamaan itsekseen kevyemmän univaiheen jälkeen, mutta tämä älynväläys ei ole meidän junioria saavuttanut. Se eka nukahdushan on nykyään melko kivuton, mutta kun sitä seuraa sitten x määrä heräämisiä, joista jotkut jopa johtavat yli tunnin hereillä kekkalointeihin tai aamuherätyksiin ennen klo 5, niin ei ihan ole sellainen fiilis, että homma on onnistunut.
Ongelma on ollut sekin, että mä en pysy tarpeeksi monta yötä hereillä näin maltilliseen metodiin - mä en siis jaksa hyssyttää tarpeeksi, kun takana on useampi valvottu ja rikkonainen yö vaan lopulta sitten tyrkkään sen tissin suuhun (vaikka irrotusmenetelmää noudatankin). Näyttää jotenkin siltä, ettei jantteri ole laisinkaan tajunnut, että sen toivotaan luopuvan ylenpalttisesta tissitouhuilusta, koska se ei todellakaan välillä rauhoitu mistään hyssyttelytassuttelusta vaan ihan selkeästi tahtoo vaan sen tissinsä, mikään muu ei kelpaa. Tosin vaikuttaa siltä, että pikkujannu on oppinut itse irrottamaan otteensa ns. ajoissa eli itse irrotusmenetelmä näyttää tuottaneen tulosta, mutta: välillä homma toimii ja jannu nukahtaa nopeasti uudelleen, mutta aivan yhtä hyvin se saattaa nyt jäädä valvoskelemaan tai hulinoimaan itsekseen, vaikka ensin vaikuttaakin siltä, että haluaisi nukahtaa tai olisi nukahtamaisillaan. Ja hulinointihan sitten tarkoittaa sitä, että se mätkii mua tai isäänsä kädellään, nipistelee, möyrii, koittaa kääntyä, kirkuu, päristää ja potkii mua tai isäänsä. Aiemmalla vapaan imeskelyn menetelmällä näitä yöllisiä valvoskeluja ei ollut juuri ollenkaan ja mäkin olin itse asiassa virkeämpi, koska saatoin edes joinain öinä pystyä nukkumaan, vaikka jannu olisi tissillä heilunutkin omaan tahtiinsa. Vapaalla imeskelyllä mä saatoin itse nukkua jannun imiessä kun taas nyt mä valvon kaikki imetyspätkät läpeensä ja yritän sitten sen jälkeen nukahtaa. Ja vaikka tuo irrotusmenetelmä näyttää tuottaneen näennäistä tulosta, niin ei se siihen ole vaikuttanut, että yleensä tunnin päästä ollaan taas hereillä.
Kuten olen varmaan todennutkin, en edes haikaile yöimetysten lopettamista kokonaan - haikailen vain, ettei herätyksiä olisi tunnin välein tai jopa useammin. Puntarissa on nyt mun mielenterveys & väsymys ja tietynlainen vauvantahtisuus, johon olen höyrähtänyt uskomaan. Musta ei ole itkettämään (juuri yhtään) eikä musta ole valvomaan monta yötä putkeen. Tänään harkitsin jopa sitä monien ehdottamaa evakkoa kotoa eli mies yöksi lapsen kanssa ja minä vaikka hotelliin, mutta en taida pystyä siihenkään. Houston, we have a problem.
Mä pelkään, että jos me koetetaan vierottaa yöimetyksistä kokonaan, multa hiipuu maidontulo ja/tai lapsonen lopettaa itse imeskelyn. En halua lopettaa imetystä. JOS ikinä johonkin radikaalimpaan unikouluun päätyisin, haluaisin toteuttaa sen vasta vähän myöhemmin, kun minusta tuo jannu on vielä niin pieni, mutta toisaalta mä kestän tätä unenpuutetta aina vaan huonommin. Mä haluaisin nukkua jannun vieressä ja haluaisin uskoa, että jannun on parasta nukkuakin lähellä vanhempiaan. Toistaiseksi mikään ei ole vakuuttanut mua siitä, että jantteri heräilisi meidän ääniin, koska se heräilee tuolla makkarissa ihan yhtä lailla oli siellä ketään eli ei. Pinnistäkin pitänee silti kokeilla uudemman kerran, onpahan sitten testattu.
Viime yö oli taas huonoin pitkään aikaan: jantteri kukkui hereillä tunnin välein eikä meinannut millään nukahtaa uudelleen eli se todellinen unipätkä oli vähemmän kuin tunnin, ehkä jopa lähempänä puolta tuntia. Aamuyöstä mä olin jo ihan sekopäinen ja nousin pojan kanssa ylös ennen viittä (en kestänyt enää yhtään kuunnella sitä kilkatusta) - ekoille "päiväunilleen" se meni ulos klo 7 aamulla eli meidän normaali rutiini ja rytmi heitti ihan häränpyllyä. Mä pääsin itse siinä vaiheessa nukkumaan (miehen vapaapäivä), kun olin ensin raivonnut vittuperkelettä tarpeeksi kauan ja heitellyt sohvatyynyjä ympäri kämppää. Aivan helvetillinen pään- ja lihassärky, etova olo. Tarvitseeko edes mainita, että meidän PITI lähteä tänään Kaupunkiin kaupoille, mutta en edes harkinnut moista vaihtoehtoa enää, kun yöllä kävi selväksi, että nyt ei muuten nukuta.
Mutta. Nyt vain tulisi osata päättää, mihin suuntaan ongelman kanssa aletaan edetä (*. Mä muistelin tuossa, että tiheä heräily alkoi 3 kk iässä vakiinnuttuaan ensin 3-4 heräilyyn yössä. Ennen 4 kk neuvolaa jannu nukkui yhden kokonaisen yön heräämättä, mutta se oli joku "vahinko". Mä en noteeraa jonkun hammashoitolan tädin "lapsen kuuluu nukkua omassa huoneessaan" -jorinoita (aika paljon kuuluu hammashoitolan tädille missä meidän lapsi nukkuu) vaan teen omat ratkaisuni, mutta nyt se ratkaisun tekeminen on vaan aika pirun hankalaa.
Lopetetaan positiivisesti. Lapsi on oppinut viihtymään lattialla aika hyvin. Joskus tulee öitä, joihin sisältyy yksi pidempi unipätkä (~3 h). Lapsi osaa imeä vettä nokkamukista (autettuna), kun siinä on imuventtiili paikallaan (ilman venttiiliäkin onnistuu, mutta tällöin osa vesistä on usein rinnuksilla) - ehkä siltä luonnistuisi myös maidon imeminen vastaavasti?
*) Meillä on ollut jonkinlaiset iltarutiinit käytössä jo kun poika oli ihan pieni, ja yritin selventää yön ja päivän eroa himmentämällä valaistusta iltaisin sekä rauhoittamalla menoa jne. Kiinteä rytmi meillä on ollut heti, kun aloitettiin kiinteät. Sitäkin ennen rytmiä ja rutiinia oli, koska päiväunet olivat haasteelliset ja poika piti aina nukuttaa erikseen liikkeessä - päiväunitarve oli selkeästi tiedossa, koska yliväsymystila oli helppo huomata. Öisin on myös koetettu taputella takaisin uneen ja hokea unilauseita jo ennen Pantleyn opuksen lukemista eli kaiken järjen mukaan tuollaisten simppeleiden unta helpottavien asioiden pitäisi olla kunnossa. Unipussikin on ollut käytössä jo ties kuinka kauan.
Tuo yövalvoskelu kuulostaa paljon sellaselta vaiheelta, mitä monilla vauvoilla tulee, kun oppivat jotain, ja vauvavuonna kaikki on vauvalle lähes revoluutionääriä. Eli esim massulle kääntyminen, se lattialla viihtyminen. Tietoa tulee niin että se menee uniinkin, koska se virikelataus on niinvaltava. Toivottavasti se on sellaista !
VastaaPoistaEn tiedä tuota menetelmää mistä puhuit mutta unikoulua suositellaan kai 6 kk lähtien mutta tuo itse omaan unipaikkaan nukahtaminen oli mun ymmärtääkseni sen Unihiekkaa etsimässä kirjan A ja O ja sitä suositeltiin tekemään mahd aikaisin jos oikein ymmärsin. Tuo imuttelu yöllä on kyllä vaikea juttu jos vauva ei hyväksy tuttia, se kun taitaa pakottaa vähän äitin tutiksi jos vauvalla on kova imutarve? :/
Hitsi kun teidän kaupunkiin meno peruuntui :(((((.
Joo, mä oon kanssa miettinyt, että onko osa näistä yöhulinoista nyt niitä "puolivuotishulinoita", mutta sitten taas toisaalta tätä heräilyä on nyt ollut useita kuukausia putkeen riippumatta mistään uuden oppimisesta, liikkeelle lähdöstä tai hampaista.
PoistaPantleyssa yksi olennainen asia näyttäisi olevan vääränlaisen uniassosiaation rikkominen eli tuo irrotusmenetelmä tepsii, jos lapsi on kehittänyt vahvan assosiaation tutin, tuttipullon tai tissin ja nukahtamisen välille. Ja irrotusmenetelmä tähtää siihen, että lapsi saa imeä tissiä, mutta se irrotetaan hellästi tissistä ennen kuin imuttelu muuttuu ns. lussutteluksi ja ennen kuin lapsi nukahtaa. Tällöin lapsi on vielä unelias ja pystyy nukahtamaan itsekseen, mutta ilman sitä turvana toimivaa tissiä/tuttia/tuttipulloa eli oppii nukahtamaan itsenäisesti unipaikkaansa. Pantleyn menetelmä on ns. no-cry solution, mutta meillähän se ei siis itkuitta kyllä ekana iltana mennyt.
Pantley myös kuvailee kuinka hänen oma poikansa oppi äkkiä irrottamaan otteensa tissistä ja nukahtamaan itsekseen, minkä nyt siis meidänkin jannu hallitsee (toisinaan), mutta ei se heräilyyn ole tepsinyt yhtään. Pantleyn menetelmän heikko kohta lieneekin siinä, että se toimii nopeasti oppiviin vauvoihin, mutta jos on yhtään "paksukalloisempi tapaus", niin oppiminen voi viedä kai kuukausiakin. Ja sitten ongelmaksi muodostuu se, ettei äiti välttämättä enää jaksa noudattaa tuota periaatetta ja valvoa...
Mun täytyy vielä lueskella unihiekkakirja kunnolla, mutta en usko sen tuovan paljon uutta informaatiota siihen, mitä olen jo mm. netistäkin lueskellut.
Voi perse, kun tekisi mieli auttaa, mutta mitä ihmettä tuohon keksii. Vauvantahtisuudesta voisi mielestäni aloittaa jos puntarissa pyöritetään myös omaa psyykkistä terveyttä - miksei hiljalleen myös fyysistä. Ja mää en usko, että imetys voi loppua kuin seinään - jossain vaiheessahan se kuitenkin loppuu, lapsentahtisestikin. Kyllä mulla on maitoa ja paljon vaikka (silloin joskus viime kuussa) toi heräsi vasta puoli kuudelta syömään. Eikai se, että sä saat nukuttua jonkun ruhtinaallisen kolmen tunnin pätkän maidontuloa katkaise - kai.
VastaaPoistaVauvantahtisuudesta aavistuksen löysäämällä en tarkoita sitä, että nyt poika omaan huoneeseen, vaan oisko kuitenkin sen sivuvaunun vuoro. Tai jos se nukkuu vaunussa, niin hinaa kärry makkariin - saa kiikutettuakin vaikka sängystä (isäni oli kuulemma käyttänyt tässä kohden vaunuun sitomaansa köyttä ja potkua - mähän valvoin kaksi vuotta).
Mua pelottaa, että oon nyt pilannut kaikki meidän unijärjestelyt nukuttamalla tuon hampaitaan kiljuvan parina iltana kainaloon, kun mikään muu ei auta.
Pakko vielä ruikuttaa, että mun mielestä on kummaa, kun neuvoloista (ja hammashoitoloista) ei ole antaa tarkempia ohjeita siitä 'kouluttamisesta'. Täällä on käsittääkseni kerrottu auliisti laitosunikoulusta, mutta eikö sitä ennen voisi ojentaa aiheesta jonkin vaihtoehtoja sisältävän pamfletin, kun niitä muutenkin tyrkytetään.
Tarkoitus oli sitten olla kiva ja kannustava, mutta en pääse yli siitä, kuinka monta hammasta noille kasvaa. Tsemppiä!
Sivuvaunu vois olla seuraava etappi. Mehän sitä jo kerran kokeiltiin, mutta mulla loppui jaksu, kun muksu heräili silloinkin koko ajan eikä edes osannut nukahtaa kovin hyvin itsekseen. Nyt se sivuvaunu vois toimia vähän paremmin, kun tuo osaa jo paremmin hellittää imuttamasta ja nukahtaakin joskus itsekseen.
PoistaVaunujakin olen miettinyt, mutta viime aikojen kokeilujen perusteella napero ei nuku niissäkään sisällä mitenkään erityisen loistavasti. Mä en tiedä mikä taika tossa ulkonukkumisessa on, kun muksu on siihen ihan ehdollistunut ja nukahtaa välillä jopa jo puettaessa, mutta sitten kun pitäis sisällä nukahtaa, niin ei tule mitään.
Meille todettiin neuvolasta pikapikaa tosta heräilystä, että kouluttaa pitää ja suositeltiin sitä metodia, jossa muksu laitetaan nukkumaan pinnikseen ja jos se alkaa karjua, otetaan syliin, rauhoitellaan ja lasketaan sitten sänkyyn (hereillä) uudelleen. Sama rumba alusta kunnes nukahtaa. Ja aika monilla kai tuon unikoulun toteuttaa isä, sitä meillekin neuvolasta suositeltiin.
Mua pelottaa myös seuraavat hampaat. Hammashoitolan täti totes, että nyt kandeis toteuttaa se unikoulu, kun uusia hampaita ei juuri tällä hetkellä näyttäis olevan tulossa.
En mä usko, että oot pilannut unijärjestelyjä - eikös ne aina mee vähän uusiksi, jos muksu on kipeä tai tulee hampaita? Kyllä ne unet sieltä palautuu, kun hampaat putkahtaa pihalle.
oman kokemuksen perusteella en myöskään pelkäis sitä maidon loppumista. mä olen imetellyt vähän silleen miten olen jaksanut, koska suurin osa ravinnosta tulee kuitenkin pullosta enkä jaksa enää stressata asiasta. mun taistelut on käyty.
VastaaPoistavälillä on pitkiäkin taukoja (mm. yks yökylä, jolloin kyllä lypsin joka vessareissulla) ja parhaimmillaan toi on nukkunut jopa 8h pätkän, yleensä ainakin 5h. ja silti sitä maitoa tulee enemmän kuin koskaan - korviketta menee vähemmän (tai sit se ei syö, ens viikolla neuvolassa nähdään), klo 00-10 välillä ei usein yhtään.
eli jos tällainen semi-imettäjä saa maidon riittämään noinkin hyvin, niin olen taipuvainen uskomaan, että täysimetyksellä ei se maito niin vaan lopu, kun ollaan jo noin pitkällä.
Hyvä kuulla noista sun kokemuksista! Toivottu vaikutus yöimetyksen lopettamisestahan olis, että muksu malttais päivälläkin imutella vähän tehokkaammin, mutta mä pelkään, että se lopettaa koko homman. Ehkei kuitenkaan sentään, on se sen verran hinkin perään ollut.
PoistaMe tehtiin se "koulutus" juuri noin, että mentiin rauhoittelemaan ja otettiin syliin, jos oli tarvetta. Huudatusta tms. ei tarvinnut kenenkään suorittaa. Viime yönä ajalla 20-06 kaksi lyhyttä havahtumista. Ja joo, meillä tyttö söi hyvinkin 9 kertaa yössä sitä tissiä aikaisemmin... Nyt on siis yösyötöt loppu ja muu serviisi siinä samalla. Tyttöhän (9kk) syö päivisin hinkkiä ja korviketta ei ole tarvetta tarjoilla, jos en ole jossakin harrastuksissa (eikä se oikein edes uppoa, joskaan koskaan ei ole vielä ollut sellaista oikein pitkää äidin poissaolopätkää, että kunnon menekki tiedettäisiin). Lyhyesti, maito ei ole lähelläkään loppua, joskin yösyöttöjen poisjättö poisti suihkuhinkit, minkä luen kyllä vaan eduksi.
VastaaPoistaKerron nyt vielä senkin, että uuden yöjärjestyksen aikana on tehty kaksi hammasta, matkusteltu ja sairastettu flunssa. Kaikki vähemmillä herätyksillä kuin tissitainnutuksen aikakautena. Levotonta on kyllä ollut, mutta itse jaksan huomattavasti paremmin kun heräilyjen välit saan nukkua rauhassa.
Minä täällä paasaan, mutta minulle oli vaikeaa ryhtyä tuohon koulutushommaan. Onneksi eräs ystävä patisti ja suositteli, sekä mies oli päätöksessään vahva. :D
T. Weera
Asiaan liittyen sen verran, että johan se poikanen on osoittanut olevansa kehityskelpoinen yksilö, oppimalla tuon irroituksen. Ehkäpä hulinoiden vähetessä muutkin hienoudet iskostuu pieneen mieheen ja sitä aletaan oppia nukkumaan? :)
VastaaPoistaSitten ihan muut kuulumiset: Meikäläinen poksui vähän vajaat vuorokausi sitten! Ihana, terve ja ISO poika tuli. Komistus pötköttelee tämän yön tehohoidossa huonon syömisen -> huonojen sokereiden takia. Mutta se, mikä tässä on hauskinta, on se, ettei me mentykään sektioon! Kun tultiin tänne sairaalaan leikkausta varten, niin kontrolliultrassa huomattiin, että vauva onkin rt:ssä. Siitä sit alkoi taas 2 vrk kestäneet kypsyttelyt, joiden päätteeksi synnytys pamahti käyntiin ja pääsin osastolta synnytyssaliin hysteerisen kipeänä n.4-5 cm avautuneena ja sain samantien epiduraalin. Ihan totta se oli, että taivas aukeni! Seuraavat 12 tuntia pötköttelin täysin kivuttomana ja avauduin täysin (oksitosiinin avulla, lääkärin valvonnassa sitä voitiin käyttää runsain mitoin, vaikka takana olikin se sektio). Siitä sitten taas tuskaisen, mutta vain 13 min kestäneeseen ponnistusvaiheeseen ja vaikka karjuin ääneni rikki, etten pysty, niin työnsin ulos 4,5 kg pojan, jonka pää tuli virhetarjonnassa vinossa ja päänympärys oli 39 cm! Ihan hullu voittajafiilis ja jos tästä tarinasta jotain opimme, niin sen "täydellisen" (lue: aika stnan kivuliaan!) alatiesynnytyksen voi saada, vaikka taustalla on pysähtynyt synnytys ja sektio. Jee :)
- Piia
Ihanaa! Onnea ihan hirmuisesti koko sakille! Tippa tuli linssiin, kun tämän luin. Ihan mahtavaa!
PoistaToivottavasti pojun ei tarvitse olla pitkään teholla. Aika huisaa, että saitkin sitten synnyttää alateitse! Vau! Ja vielä noilla spekseillä - voinet taputtaa itseäsi olalle yltiöhienosta pukerruksesta. :)
Pikaisia toipumisia äiteelle ja toivotaan, että pääsette pian lähtemään kotiin jässikän kanssa!
Paljon kiitoksia! :) Poika ei tarvinnut pitkään teholla oloa, voimat palautui ja glukoositippa voitiin purkaa. Ei edes kerrottu isoisovanhemmille mitään tästä episodista, kun eihän ne ymmärrä, että teholle "joutuminen" voi oikeasti olla noin pieni juttu, eikä millään tapaa lapsen henkeä uhkaavaa.
PoistaSokereiden takia täällä mennään kuitenkin kokoajan huomattavan suurilla lisämaitoannoksilla ja johan se PaskaMutsi-fiiliskin ehti hiipiä, kun huonekaveri ruokkii omansa tuosta noin vaan ja mulla ei näy vielä merkkiäkään tuotannon käynnistymisestä. Mutta luotetaan hinkkiin (epäilyttävästi tuli pesuaineen mainoslause mieleen), koska poika jaksaa tilata ja minä yrittää! Jospa se imettäjänaisen ura tästä vielä urkenee :) Sitten ei menekään kauaa, ennenkun pääsen lueskelemaan näitä teikäläisen kokemuksia siitä, miten sen tissitakiaisen saa irtautumaan ruokintavälineestään edes välillä ;)
- Piia
Toivotaan, että maidot älyävät nousta kunnolla. Ja jos eivät, niin sillehän ei kukaan mitään mahda, joten koeta olla syyllistymättä. Oijoi, en ehkä kestä ajatusta, että joku on siellä nyt sellaisen ihan pienen ;) nytteröisen kanssa.
PoistaNetissä seikkailtuani löysin itseni tästä blogista. Imetysasiasi kuulostavat kovin tutuilta. Olen kolmen lapsen äiti, jokaisen olen imettänyt. Esikoista täysimeyin 4kk ja imetyksen lopetin 11kk iässä. Keskimmäistä täysimetin 6kk ja imetyksen lopetin vauvan ollessa 1v10kk. Nämä isommat lapset käyttivät tuttia, joten imutarve oli vierottaessa helpohko siirtää tuttiin. Kolmatta lasta täysimetin 6kk ja kokonaan lopetin 1v11kk:n iässä. Tämä lapsi ei ollut koskaan suostunut tuttiin ja olin aika ihmeissäni, miten ikinä saan imetyksen lopetettua ollenkaan, kun poika oli erityisen kovasti tissin perään. Keksin lopulta loistavan ja helpon keinon.
VastaaPoistaNukahtamiset meilläkin käytännössä lipsuivat joka lapsen kanssa siihen tissille sammumiseen. Vaikka varsinkin esikoisen kanssa yritin kovasti tehdä kaiken oikeaoppisesti. Lopulta jossain vaiheessa vaan valtava univelka voitti ja päätin tehdä kuten helpointa on: Poika sai alkaa nukkua vieressäni ja nauttia tissiä nukahtaakseen ja yöllä miten halusi. Sain itsekin enemmän unta näin. Keskimmäisen kohdalla toimin kutakuinkin samoin. Jossain vaiheessa sain lapset opetettua omiin sänkyihin ja tuttihan noilla oli ollut käytössä alusta asti. Mies nukkui eri huoneessa vuorotyönsäkin vuoksi, mutta myös siksi ettei olisi parisänkyyn mahtunutkaan... Tärkeintä oli että kaikki saivat lepoa ja unta. Tämä kuopus oli erityisen vaikea tapaus. Alkuun sitä piti kovasti opettaa että oppi tissille. Toinen kun syntyi hivenen liian aikaisin eikä oikein ollut taitava imemään. Sitten kun oppi imuttelun, alkoi iltahuudot. Koliikkia kai. Parkumista kesti joka ilta 1,5-3h. Ja lapsi piti kantoliinassa kanniskella ja hytkytellä uneen. Ja koko ajan se huusi. Kun lopulta lapsi nukahti, minulle tärkeintä oli päästä vaan itsekin helposti nukkumaan. Annoin pojan siis nukkua alusta asti vieressäni ja imaista tissiä aina kun halusi. Poika oppi kovin omatoimiseksi ja hoiteli imemiset melko itsenäisesti. Välillä en edes kunnolla herännyt siihen kun lapsi nykii tissiä. Kun koliikki meni ohi, poika oppi nukahtamaan tissille. Meillä on jokainen lapsi myös ollut kovia yösyöppöjä. Eivät ole tosiaankaan lopettaneet yöimemistä puolivuotiaina. Ja ovat aina kasvaneet +2-käyrällä. Alkuun podin huonoa omaatuntoa siitä etten ole osannut tuotakaan hoitaa oikein. Lopulta vähät välitin yleisistä neuvolan ohjeista ja jatkoin yöimetystä omaan tapaani.
Minulle on tuttu tuo Pantleyn kirja. Yritin toimia sen mukaan kuopuksen kanssa, lapsen ollessa noin 1-vuotias ja aloittaessa päivähoidon. Sainkin lapsen oppimaan irrottamaan tissistä ennen simahtamista. Mutta sitten mentiin takapakkia, kun poika alkoi sairastaa korvatulehduksia jatkuvalla syötöllä. Aloin taas imettää poikaa uneen ja aikomukseni lopettaa imetys 1-vuotiaana lopulta hautasin. Päätin jatkaa imetystä vielä vuoden. Korvatulehduskierre loppui kun lisäsin imetystä. Lopulta pojan lähestyessä kahden vuoden ikää aloin todella väsyä tuttina olemiseen. Ja yötkin alkoivat tuntua risaisilta, kun lapsi oli jo melko iso eikä ollut kovin huomaavainen tissillä. Kun tutti ei pojalle kelvannut, kokeilin toisenlaista taktiikkaa. Sipaisin tisseihin homejuustoa nukkumaan menon aikoihin. Maistamisen jälkeen ei enää tissi kelvannut. Yöllä laitoin ketsuppia, kun ajattelin että juusto pilaantuu lampimässä. Ketsuppi on aina kuulunut poikani inhokkeihin. Näin lopetin muutamassa yössä huudattamatta ja ilman kyyneleitä ensin yöimetykset. Ja vähän myöhemmin samalla taktiikalla päivätissit. Ja lapsi itse teki päätöksen, ettei enää maistu. Minä vaan vähän autoin... tämä keino nyt ei kyllä pienelle vauvalle oikein sovi, mutta isommalle sopii. Isomman lapsen kanssa olin jo itsekin henkisesti todella valmis lopettamaan imetyksen. Olen ehkä laiska äiti, mutta minusta neuvoloissa yhä aivan liikaa annetaan paineita äideille ohjeistamalla, mitä missäkin iässä pitäisi tehdä. Ja imetysasioissa ollaan ihan metsässä. Turha stressaaminen kannattaa unohtaa.Toivottavasti tästä kertomuksesta olisi jotain apua sinulle.
T. Reija
Kiitos kommentistasi ja pahoittelut, että vastaan näin myöhään! Minusta et kuulosta ollenkaan laiskalta, päinvastoin! Ja olen kyllä ihan samaa mieltä, että kumman jyrkästi neuvoloissa tunnutaan suhtautuvan siihen, mitä lapsen pitää missäkin iässä tehdä. Itsestäkin tuntui hullulta, että ensin terkkari korosti lapsentahtisuutta ja sitten yhtäkkiä, kun puoli vuotta tuli täyteen, lapsentahtisuus pitikin lopettaa kuin seinään.
PoistaTuo homejuusto-/ketsuppikikka kuulostaa hyvältä, pitää laittaa korvan taa, kun/jos joskus vieroitus tulee kyseeseen. En ole kyllä vielä päättänyt mitään imetyksen kestosta - vähän vaikuttaa siltä, että kovin jyrkkiä suunnitelmia ei kannattane tehdäkään.
Mäkin olen nyt parina aamuna lipsunut Pantleyn opeista, kun olen ollut niin sippi, että olen vapaalla tissittelyllä saanut vähän yöunille lisää pituutta. Ennen kuutta ei meinaa päästä ylös, varsinkin jos yöhön on mahtunut valvomisjakso(ja).
Kiitos kovasti kertomuksestasi, kyllä siitä oli apua ja vertaistukea!