Mömmöjä ja safkaa

En jostain syystä tunnu tietävän mistä kirjoittaa. Voisin kirjoittaa äidistä, joka on suuttunut mulle, mutta en jaksa sossupornoilla enkä vatvoa. Voisin kirjoittaa heittelevistä rytmeistä ja karjunnan täyttämistä illoista tai yöllisistä mönkimissessioista, mutta aihe on jotenkin niin puhkikulunut. Voisin kirjoittaa heittelevistä mielialoista ja siitä, kuinka kivaa on vaan möllöttää päivästä toiseen, mutta sekin on jo käsitelty.

Olen viime aikoina mietiskellyt vähän vastuuta, eettisyyttä ja ekologisuutta, terveyttä siinä ohella. Sekin on tosin vähän väsynyt aihe, vaikka blogien vakiokamaa onkin. Mähän olin jossain vaiheessa hieman tiedostavampi kaiken suhteen enkä mm. syönyt lainkaan lihaa. Eläinkokeeton kosmetiikka oli tärkeää. Sitten lipes. Nyt jotenkin tuntuu, että pitäis hiljalleen koota itsensä ja alkaa taas tiedostaa. Ajattelin kuitenkin edetä rauhakseen - olis aika hitosti opiskeltavaa lisäaineista, kemikaaleista ja ravintoaineista. En myöskään haluaisi mennä ihan äärimmäisyyksiin ja alkaa esimerkiksi paasata sokeasti kaikkien E-koodien haitallisuudesta vaan edetä jonkinlaista kultaista keskitietä.

Opiskeltavaa siis riittäisi. Mä olen kaiken lisäksi vielä oikea kemikaalilutraaja: kuiva iho vaatii muka rasvaa (tietysti pitäis nauttia se rasva sisäisesti jonkun terveellisen öljyn muodossa), hiukset kaikenlaisia muotoilutuotteita, kosteuttavia hoitoja & hyvää shampoota ja ruma naama meikkejä. Rakastan tuoksuja, mutta tietysti niistä on jo osan (= lähes kaikki) joutunut karsimaan raskauden ja pikkuvauvan myötä. Vauvan ihoa pitää myös voidella, mutta ilmeisesti olen tähän mennessä onnistunut jo toimimaan väärin käyttämällä perusvoiteita, jotka sisältävät esimerkiksi sellaisia pahiksia kuin parabeenit ja mineraaliöljy. Tosin esimerkiksi tuosta viimeksi mainitusta olen jo löytänyt hyvin ristiriittaisia väittämiä - jotenkin ärsyttää tässä hommassa se, että tietoa etsiessä törmää väistämättä kaikenlaiseen kouhotukseen ja hysteriaankin. Aivan taatusti myös näitä luonnonmukaisia tuotteita myydään osin paikkansapitämättömin argumentein ja kemikaalihössötyksen varjolla. Olisin myös aika varovainen luonnonkosmetiikan suhteen, sillä ainakaan oma herkähkö hipiä ei todellakaan kaikkia tuotteita kestä.

Mut joo. INCI-listoja olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa lukea edes vähän tiedostavammin. Jotain tuotteita hain taannoin ekomarketista ja muita tuotteita koetan vaihtaa sitä mukaa kun loppuvat, en jaksa hätäillä. Hakusessa olisi joku kiva hiuksiin jätettävä hoitoaine - mulla on ohuet hiukset, joita kuitenkin on paljon (tosin nyt mulla on se kuuluisa raskaudenjälkeinen siili, kun hiukset ovat massaputoamisen jälkeen alkaneet kasvaa takaisin) ja jotka ovat menneet aika korpuksi, joten joku hoitsikka olis kiva. Tällä hetkellä käytössä on "uuden Body Shopin" rasvamainen hoitoaine, joka kuitenkin mielestäni tekee hiuksista aika tahmaiset ja likaisen näköiset, vaikka tuoksu onkin ihana. Kodin pesuaineita yritän myös päivittää ja sorruin esimerkiksi ostamaan pari blogimaailmassa runsaasti mainostettua ekoputsariputelia, joista kyllä niistäkin olen jo lukenut, etteivät ne ole niin ekoja kuin annetaan ymmärtää. Kivalta kuitenkin tuntuvat tuoksuvan.

Olen jopa harkinnut sitä pirun kuppihässäkkää menkkoihin, mutta olen kovin epäileväinen. Mähän olen aina vuotanut kuin seula ja mielessä on edelleen ne ihanat teini-iän ohivuodot, kun mitkään valtakunnan tulpat ja rätit eivät pidätelleet vuotoa (okei, elettiin esihistoriallista aikaa, joten rätit eivät edes olleet kovin kehittyneitä, mutta siitäkin huolimatta). Että jos sitten odotettavissa on joku veriperseily tuolla julkisella paikalla (jossa tosin en enää juurikaan käy), niin mieluummin jättäisin väliin.

Mitä ravintoon tulee, mä huomasin jo joskus teini-iässä, että vaikka sipsit olivat (ja ovat) suurin iloni, mua ei todellakaan ole tehty hiilareiden mässyttäjäksi. Nestettä kertyy ja turvottaa sekä ruoansulatuselimistö ilmoittelee, että jotain muutakin voisi vedellä. Ihmettelin jo tuolloin näitä kuuden leipäpalan suosituksia - kuulostaa todella paljolta. Männävuosina olen karpannut enemmän ja vähemmän tehokkaasti, mutta ennen raskautumista löysin sellaisen kivan kultaisen keskitien jonkunlaisessa hiilaritietoisessa ruokavaliossa. En kuitenkaan harkinnutkaan sen pitämistä läpi raskauden ja alkuraskauden heikotuksetkin selvitin välillä mehulla ja nopeilla hiilareilla. Nyt olen vähän miettinyt suomalaisten viljojen ja maidon osuutta ravinnossa, mutta joudun tätäkin aihetta opiskelemaan vähän enemmän, koska ei tulisi mieleenikään muodostaa mielipidettä vielä kokonaan yksittäisten netissä näkyneiden kannanottojen pohjalta. Aiheeseen liittyen mua mietityttää myös lapsukaiselle aamuisin ja iltaisin hyvin suomalaiseen tapaan tyrkyttämäni puuro - lieneeköhän niin fiksua kuitenkaan? Itsellä ainakaan kaurapuuro ei pidä nälkää yhtään vaan saa päinvastoin vatsaan todella oudon onton olon.

Olishan tässä työsarkaa, olen ollut ihan hunningolla. Parannettavaa olis siinäkin, miten paljon kaikenlaisia tuotteita kuvittelen tarvitsevani.