lauantai 2. maaliskuuta 2013

Käntty

Uh. Yritän muuttaa asennetta. En enää iltaisin istu sohvalla henkeä pidätellen ja pelkää ensimmäistä heräämistä. Tänäänkin se tuli puolen tunnin kuluttua nukahtamisesta - tämä on tuntunut olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Koetan puuhata jotain, ja jos muksu herää, se herää. Uudella nukuttamismetodilla on nyt menty viikko. Alan hiljalleen harkita muksun siirtämistä pinnikseen, ei se voi paljon pahempaa olla kuin mitä viikon aikana on koettu. Ei kuitenkaan ole ollut mitään varsinaista kaavaa siinä nukkuuko mukelo paremmin yksinään ennen vanhempien nukkumaan menoa vai esimerkiksi mun vieressäni eli mä en tiedä, johtuuko nykyinen heräily nyt vaikkapa jostain maidontuoksusta.

Tänään on kyllä ollut järkyttävän pitkä molo otsassa. Vaikka mitään lopullista läpimurtoa ei olekaan saatu uudella nukuttamismetodilla, mun kai pitäisi iloita, etteivät yön ekat nukutukset kestä enää pahimmillaan 2,5 h eikä mun tarvitse maata sitä aikaa nukahtamistuttina. Maksimissaan muksu nukahtaa puolessa tunnissa, minimissään on mennyt pari minsaa, yleensä ehkä 10 minsaa. Parin minsan nukahtaminen tapahtui eilen ja yllättäen muksu nukkui sen jälkeen kolme tuntia yhteen menoon. Yritti herätä välissä, mutta kun en mennyt häsäämään väliin, jatkoi uniaan. Mutta, kuten aiemmasta postauksesta käy ilmi, eka herätys tuli kolmen tunnin jälkeen ja loppuyö olikin sen jälkeen ihan yhtä helvettiä. Jatkuvia heräilyjä ja nukahtaminen oli todella vaikeaa, valvomista. Olin ihan helvetin pettynyt, vaikka se ehkä typerää onkin.

On kyllä aika huolella ottanut kupolista viime aikoina. Olen ollut todella kyllästynyt tähän ainaiseen väsymykseen, aivojen toimimattomuuteen, muistamattomuuteen ja omaan saamattomuuteen. Hemmetti, jos edes sais kirjoitettua asioita ylös, mutta kun mun aivot ei pidä edes sitä vertaa jotain juttua mielessä, että ehtisin kirjoittaa sen paperille ennen unohdusta. Ketuttaa, että on pitänyt välillä nukkua lapsen ekat päikkärit - tai pikemminkin yrittää nukkua, koska mä en ole osannut nyt miehen kotona olon aikana kunnolla kuitata univelkoja. Heräilen ihan jatkuvasti tai en saa aamupäivälläkään unta.

Miehellä on yt:t. Jos kävisi niin perseesti, että tulis monoa, ehdottaisin varmaan, että alettais hinautua pk-seudulle. Olen viime aikoina miettinyt, olisiko tuo lähin isompi kaupunkikin vaan joku kompromissi, jossa olisin hetken kuluttua tyytymätön. Vai olisinko tyytyväinen enää missään? Ehkä mä en osaa enää olla tyytyväinen, ehkä tää kaikki pikkukaupunki-inho ja muu on vaan mun omaa kipuilua? Paskat. Okei, osa jutuista on selkeästi mun asenneongelmaa, koska tosissaan jo teini-ikäisenä halusin täältä vaan pois - nyt mussa on se ihan sama palo. Eikä sitä saa sammutettua muuten kuin lähtemällä. Mutta osittain mietin, tuleeko tämä tilanne ikinä paranemaan ratkaisevasti vai tulenko aina olemaan tälläinen vänisevä käntty.

Koetan saada itseäni ajan tasalle Iholla-sarjassa. Hitto, kun noita pk-seudun-maisemia on vaikea kestää! Mä haluan ratikkaan! Leffaan! Motarille! Ihmisten keskuuteen! Kauppakeskukseen! Metroon! Meren rannalle(*! Johonkin ravintolaan, joka ei ole Rosso!



*) Jumalauta, kun vituttaa joka kerta, kun ihmiset mainostaa, että täällä meidän kylässä on järviä ja vettä. No ei ole muuta kuin tuolla huitsin nevadassa. Okei, on joku pahainen joki, jota ei ole kuitenkaan hyödynnetty millään tavalla. Ei joenrantakahviloita tai palveluja satamassa, ei ravintolalaivoja. Onhan täällä jotain pikkulutakkoja ja tuo isompi tuolla vähän matkan päässä, mutta ei niistä mitenkään pääse kaupunkiympäristössä nauttimaan. Mä olen opiskellut kaupungissa, jota ympäröi vesi joka puolella - se oli oikea järvenrantakaupunki. Pällit, käykää joskus tämän kylän ulkopuolella!

10 kommenttia:

  1. Pikainen ajatus tähän kohti: ehkä yt:t on nyt se tilanne, kun ovi sulkeutuu ja ikkuna aukeaa? Siis jos käy, niinku meille kävi ja hartaudella rakennettu pikkuperheidylli rapsahti palasiksi, kun jäimme molemmat työttömiksi, mä ennen lapsen syntymää ja mies vuoden sisällä tyttären tulosta. No, se rivitalon pätkä ostettiin ja farmariautokin. Koiraa ei tule allergioiden takia ja mikä lienee nykyinen lapsiluvun keskiarvo - 2,4 oli joskus... Mistähän sen 0,4 lasta sais. Vauva nro 2 sektioidaan näillä näkymin 5 päivän kuluttua :) Eipä tämä työttömyys maailmaa kaatanut silti, vaikka se samalla avautunut ikkuna onkin vielä löytymättä.

    Meillä muuten nukuttiin superhyvin, heti kun vauva jo pikkuriikkisenä muutti omaan huoneeseen. No joo, sit kun se oikeesti heräsi, niin olihan tästä 6 askelta pidemmästi matkaa viereiseen huoneeseen tarjoaan tutia tai hyssytystä, mutta enää ei heräilty puolin ja toisin turhaan. Vauva nimittäin heräsi aina yhtäkkisiin ääniin, niinku sängyn narahdus, yskänpuuska tai isin kuorsauksen korina. Mä taas heräsin vauvan käden heilautukseen, yninään ja tutin karkailuun. Kun vauva sai rauhassa ynistä omassa huoneessaan, se ei herännytkään mun herätessä tai mistä mä edes tiedän ynisikö se enää - heräsin vasta kunnon kitinään. Tosin olen jo kauan sitten havainnut, että meillä on nukkuminen ollut suhteellisen (suhteettoman?) helppoa aina... Mut silti tsemppistä hajuraon ottamiselle, ehkä se toimii!

    - Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kohta teillä on vauva! Jännittääkö? Onnea ja voimia koitokseen!

      Mä en oikein pysty vielä ajattelemaan tuota omaan huoneeseen siirtoa - se pinniskin on jo iso askel. ;) Mutta otin sen takaraivoon vaihtoehdoksi, kun luin Pantleyn kirjan - se kun sai mut vakuutettua, että jotkut lapset eivät vaan saa nukuttua hyvin vanhempiensa (ja varsinkaan äitinsä) kanssa. Onhan tuo asia ollut tiedossa aiemminkin, varsinkin kun tiedän kersoja, jotka on jouduttu siirtämään omaan huoneeseensa ja yöunet ovat parantuneet kertaheitolla.

      Poista
    2. Kiitos! No joo, jännittää kyllä :D Ja sitten kun vielä selvis, että oon siinä määrin Paska Mutsi, että tämäkin vauva joudutaan leikkaan ulos (perätila, käännöstä yritetty 3 kertaa), niin jännittää ehkä vielä enemmän... En mä niin vakuuttunut ollut siitä alatiesynnytyksen auvoisuudestakaan, mut olis siinä kuitenkin ehkä välttynyt törkeän isolta operaatiolta.

      Mä oon aika varma, ettei tuo meidän esikoinen pysty nukkuun meidän häiritessä, mut sekin jännittää, että miten tää nro2 suhtautuu. Kun ei ehket uskalla tuupata vauvaa 2-vuotiaan huoneeseenkaan nukkuun, niin se on vaan yritettävä kestää. Ja valvoa samassa makkarissa? Tai sitten vauva nukkuu olkkarissa? Neliöt loppuu!

      Mun mielestä 7 kk on jo aika kunnioitettava pätkä valvomista! Itse olisin varmaan vastaavassa tilanteessa ottanut aupairin vauvaa hoitamaan ja ehkä itselle pienen kämpän nukkumista varten... Että saat kyllä totaalisen synninpäästön ja SuperMama-pokaalin ainakin täältä, vaikka laittaisit vauvan tästä lähtien naapuriin asti nukkumaan.

      - Piia

      Poista
    3. No hei, perätilahan sen paskamutsin tekeekin... :P Toivottavasti pääset kuitenkin vähällä eikä haava kipuile pitkään! Tsemppiä, tsemppiä!

      Eihän sitä tiedä, jos kakkonen onkin eri puusta nukkumatavoiltaan eikä häiriinny teistä. Uskon, että kaikki suttaantuu, tavalla tai toisella. :)

      Heh, pari kertaa on yöllä käynyt mielessä, että nyt kyllä kärrään ton jannun jonnekin "vähän kauemmas" nukkumaan. ;) Ja ehkä mä vielä kärräänkin - tohon viereiseen huoneeseen. Siellä on tosin asunut yöt yksi elukoista (melskaavat muuten keskenään niin paljon, että pakko ollut erottaa öiksi).

      Poista
    4. Khyl, kato on sitä ehtinyt jo hormoniaivo miettiä, että mikä mussa on vialla, kun nuo mukulat ei pysy oikeinpäin mun sisällä :D Onneks nyt en ihan kamalaa stressiä ole asiasta repinyt, kun ei sitä oo tutkittu kuitenkaan, että onko siihen joku muukin syy kun uppiniskaisuus, ettei suostu pyöriin. Esikoinenhan kääntyi kuitenkin lopulta, vaikkei se auttanutkaan loppupeleissä.

      Vähän jänskättää haavan hoito ja että miten toivun, kun tuo Neiti Elohopea ei ehkä tajua päästää mamaa mitenkään vähällä. Vauva kai menee siinä sivussa vanhalla rutiinilla, I hope! Mut hei, tuun takuulla uikuttaan tänne, mikäli menee rankaks ;)

      - Piia

      Poista
  2. mäkään en voi katsoa sitä samasta syystä. tulee sellainen haikea kaipuu kepeisiin kesäöihin kaupungissa. vaikka mulle ne maisemat on 20 minuutin bussimatkan päässä, joten ei todellakaan pitäisi angstata. mut se on se henkinen välimatka - yksi tuttuni hylkäsi tilavan talon espoossa ja muutti perheineen pieneen kämppään kallioon ja nyt ne on tyytyväisiä.

    noista unihommista en osaa sanoa mitään muuta kuin että toivottavasti lähtevät nousuun pian. mä olen lukenut siitä unihiekka-kirjasta ne pikkuvauvaosiot ja sieltä bongasin täsmäsyötön, josta on ihan oikeesti ollut hyötyä. jos siellä olis teillekin jotain.

    nyt tahkoan sitä pantleyta läpi amerikaksi. hitto se jaksaa länkyttää, toivon että kohta pääsee asiaan. mutta jos saan siitä yhdenkin yhtä hyvän niksin, niin hyvä.

    ikävintä noissa kirjoissa on se, että niiden lukeminen ei riitä. pitää tehdä jotain hiton toimenpiteitä ja vielä johdonmukaisesti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenkit tuntuvat länkyttävän, mutta musta se Pantley oli siitä huolimatta ihan hyvä. Mikään nopea ratkaisuhan se sen metodi ei välttämättä ole, mutta mua esimerkiksi huojensi, kun se(kin) totesi, että aina vauvat ei vaan nuku hyvin äitiensä kanssa. En tiedä miksi se on mulle niin vaikea asia, mutta mulle se oli jonkinlainen synninpäästö, että en ehkä hylkääkään vauvaani, jos se siirretään pinnikseen tai josssain vaiheessa omaan huoneeseen.

      Joo, mä niin toivoisin, että kirjan lukeminen riittäis. Perhana. Mua hämää vähän myös, että noissa ns. hellemmissä opuksissa monesti saatetaan mainita, että äiti kyllästyi yöheräilyihin vauvan ollessa 1½ vuotta - että oonks mä huono, kun en meinaa enää jaksaa ja vauva on vasta 7 kk?

      Se on muuten jännä toi henkinen välimatka. Mä tiedän, että jos asuisin Helsingissä, niin en välttämättä kuitenkaan hyödyntäis kaikkia sen ihanuuksia niin säännöllisesti. Se on se joku tieto, että ne kaikki mahdollisuudet on siellä nurkan takana tai parin korttelin päässä.

      Poista
    2. Meillä ei poika osaa nukkua meidän kanssa. Nyt on missiona lopettaa ne 6x yösyötöt. Pojalle annetaan yksi vellisatsi jos se syö ennen puolta yötä ja sen jälkeen vettä. Onhan tuo huutanut, mutta nukkuu mokoma paremmin ja aamulla maistuu ruoka. Tilanne elää tosin vielä. Poika pukkas viime viikolla 4!! hammasta O_O

      Poista
  3. Se on just se tieto niistä mahdollisuuksista kulman takana :) Ja ikkunasta näkyvä HSL!

    Hear, hear. Me valvottiin yli vuosi. Tää ei nyt tietenkään lohduta, mutta se menee ohi. Kukaan ei oikein enää jaksanut ymmärtää, mikä on mielentila, kun on valvonut vuoden. Eikä sitä voikaan ymmärtää, jos ei ole kokemusta.

    Kokeiltiin todellakin kaikki temput, luetiin kirjat ja pidettiin kouluja. Ei kukaan jätä kiviä kääntämättä, jos omat yöunet on pelissä. Mutta lapsi alko nukkua siinä vaiheessa, kun sitä itseä huvitti. Sitä ennen se oli jo siirretty ehkä 5kk aikaisemmin omaan huoneeseen. En vieläkään keksi, mitä tehtiin väärin, joten oon päättänyt, että homma nyt vaan meni näin. Nyt nukutaan yhden vaipanvaihdon taktiikalla joka yö. Ja elämässä on taas värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli vuosi kuulostaa hurjalta! Pisteet teille jaksamisesta! Mä epäilen myös, että on olemassa vauvoja, jotka alkaa nukkua sitten kun niitä huvittaa, teki vanhemmat mitä hyvänsä. Se, onko tuo meidän juniori sellainen, ei voi ihan vielä tietää.

      Mä arvon mikä meidän seuraava askel on. Vaaka keikkuu puolelta toiselle enkä tunnu pystyvän päättää.

      Poista