Klöntti

Kävin ultrauttamassa "klöntin". Aikaa varatessa pyysin myös saada jutella lääkärin kanssa endometrioosista. No, ultran tulokset olivat oikein mainioita, mutta endometrioosijuttelu jäi hyvinkin tyngäksi. Homma eteni jotakuinkin näin:

L(ääkäri) [halaa]: On se vaan ihanaa, että teille on nyt toinen lapsi tulossa! Onneksi olkoon! Olette varmasti jo kovasti joulua valmistelleet ja teillä siellä esikoinenkin odottaa jo joulua innoissaan. Kohta pääsette sitten kertomaan, että hän on saamassa pienen sisaruksen - aivan ihanaa!

T(ylsyys): Kiitos. Mmmmm...joo. Mites se endometrioosi, voiko se jotenkin vaikeuttaa tätä raskautta? Kun mulla oli pahoja kipuja edellisessä raskaudessa, niin mietin, että jos se endometrioosi on siihen vaikuttanut jotenkin.

L: Ei kuule kyllä raskaus vaan helpottaa endometrioosia. Endometrioosi häviää raskauden aikana.

Tässä kohtaa lääkäri selitti kuitenkin, kuinka endo tulee monille yllätyksenä nimenomaan sektion yhteydessä, kun sieltä sitten löytyykin hiutalemaista endometrioosikudosta. Yritin jatkaa aiheesta kyselyä, koska musta on vähän ristiriistaista, että endo katoaa, mutta ei sitten oikeasti katoakaan (?!). (Olin oikein ottanut mukaan mustaa valkoisella, jossa todetaan, että endometrioosikudosta on laajasti joka puolella ja että kudos hankaloittaa sektiohaavan ompelua eikä virtsaputkeakaan meinata saada kohdalleen. Jäi näyttämättä.)

L: Kyllä se endometrioosi vaan helpottuu. Ne on ne sun kivut johtuneet vaan siitä raskaudesta. No niin, nyt voidaankin sitten katsoa millainen pieni siellä kohdussa oikein majaileekaan. Otat housut pois ja käyt tuohon makaamaan.
[Riisun ja asetun makaamaan.]

L: On se vaan niin ihanaa, kun saatte toisen pienen! Nyt onkin jännittävää nähdä kuinka se pikkuinen siellä polskii.

Tässä vaiheessa mä olin jo käydä vähän epätoivoiseksi, sillä olin ennen ultraa onnistunut uskottelemaan itselleni, että kohdussa ei todellakaan voi olla elävää sikiötä. Olin jo sanoa, että et muuten tiedä, onko siellä oikeasti elämää, joten voit vaikka lopettaa sen hehkutuksen ihan just nyt.

L: No niin, täällä hän nyt on! Ihanasti siellä sydänkin lyö, niin on siellä pieni! Onneksi olkoon! Tiedä, vaikka saisitte nyt sen oman prinsessan tällä kertaa!

T: Öööö, kiitos. (Tässä vaiheessa pääsi itku, mutta ihan helpotuksesta, että ruudulla näkyi se mitä pitikin.)

L: Vastaa oikein hyvin viikkoja, kone antaa saman ajan kuin mitä sulla on kuukautistenkin mukaan. Yksi elävä sikiö siellä nyt sitten on. Onnea!

Tässä vaiheessa taas halitaan. Jep, meikäläinen ilman alaosaa edelleen pedillä.
Kun olen tekemässä lähtöä, halitaan. Ja:

L: Ei sitä tosiaan tiedä, vaikka nyt tulisi se pieni prinsessa! Onnea vielä kerran! Onnittelut sinne kotiin puolisolle ja pikkuveljellekin!

Halitaan! Prinsessa tulossa!

Anteeksi. No, pääpointti kuitenkin, että olen helpottunut ja onnellinen. Oli se elossa (vielä)!

Euforisen päivän päätteeksi tosin vetäisin itkut, koska olen saattamassa toista lasta maailmaan, joka vilisee vaan teinien joukkoraiskauksia, vauvoja raiskaavia hirviöitä ja synttäreitä, joille kukaan ei tule. Voi juma.