Kun nyt näemmä tulee kirjoiteltua aika pikaisesti jotain, joka ekana tulee mieleen, niin osa jutuista unohtuu. Palataan siis vähän ajassa taaksepäin.
Vaikka 10 kk neuvolakäynti olikin ihan ok enkä jaksanut jäädä sitä märisemään, niin saimme toki taas pyyhkeitä lapsen painosta. Toisaalta en ole huolissani, koska lapset kai tuppaavat kasvamaan omaan tahtiinsa eivätkä välttämättä käyrien mukaan, mutta toisaalta alkaa ehkä ihan snadisti mietityttää, miksei kaverin paino nouse. Tätä menoa se ei ikinä pääse turvaistuimeen, painoa ei nimittäin vieläkään ole kuin ehkä hikisesti kahdeksan kiloa.
Öljylisäähän meille suositeltiin jo aiemmassa lekurineuvolassa, mutta mun kokemus tuosta öljylisästä on aika paska (kirjaimellisesti). Lapsosen serkkulikka oli myös vähän vajaa vuotiaana kuin kuivan kesän orava ja sillekin yritettiin öljylisää - sillä seurauksella, että joka kerta kakkiessaan lapsi itki kivusta. Ei ollut se kokeilu kovin pitkäikäinen. Myös meidän eka kokemus öljylisästä on vähän vastaava ja nyt kun kokeilin uudelleen, niin lapsipa oksensi parina päivänä sellaista öljyistä liejua, vaikka ruokailusta oli kulunut jo tovi. Että ei ehkä sitä öljyä. Tuumasin, että ehkä pitää kokeilla margariinia. Toisaalta mun järjen mukaan lapsi saa massaa sitten kun se saa massaa (olipas älykkään kuuloinen toteamus).
Niin, ja lapsihan siis vetää sen viisi ateriaa päivässä ja ainakin mun äidin ja siskon mukaan sen ruokahalu ei yhtään korreloi sen koon kanssa eli ruokahalusta ja ruoan määrästä tämän homman ei kai periaatteessa pitäis olla kiinni. Ehkä lapsi on vaan niin liikkuvainen, että onnistuu juuri nyt kuluttamaan ihan hitosti?
Toinen asia, josta tuli pyyhkeitä, oli lapsen konttaamattomuus. En osaa olla kamalan huolissani, enhän itsekään ikinä vauvana kontannut. Nyt kuitenkin neuvolantädin mielestä meidän tulee opettaa lasta konttaamaan eikä rohkaista sitä millään tavalla kävelypuuhiin. Lapsi tulee laskea lattialle konttausasentoon ja sille pitää kontata esimerkiksi. Sain ihan moitteita, kun laskin yhdessä vaiheessa lapsen lattialle istumaan - se oli kuulemma pahapaha, sitä ei saisi tehdä ikinä. Ja kieltämättä käväisi mielessä, että jos lasta ei saa rohkaista kävelemään, niin ihanko oikeasti mun pitäisi laskea sitä lattialle, joka kerta kun se nousee seisomaan? Haha. No, ehkä sitä ei tarkoitettu, lasta ei kuulemma saa nyt missään tapauksessa kävelyttää, mutta kyllä vaan silti vähän oudoksuttaa. Sanomattakin selvää, että emme ole antaneet kovin suurta painoarvoa näille neuvoille. Lapsi alkaa kontata, jos se alkaa ja jos se päättää sitä ennen lähteä kävelemään, niin se lähtee. Muuta en tiedä kuin että lapsi etenee aika hiton kovaa mittarimatoillen ja osaa kyllä hengata konttausasennossa sekä nousta istumaan ym. mukavaa. Ehkä sen mielestä se vaan pääsee etenemään nopeammin ryömien?
Mun poika oli hidas liikkeelle lähtijä (esim. käveli ja seisoi tuetta vasta 1 v 7 kk), vaikka mitään häikkää ei kehityksessä olekaan. Ei vaan ollut kypsyyttä ja uskallusta. No, kun lähti ryömimään 8,5 kk vanhana oli neuvolantäti hyvillään. Tuumasi, että tärkeintä et joku vuoroliikettä sisältävä liikkumismuoto on plakkarissa kävelyä ajatellen. Konttaus voi sitten vaikka jäädä välistä. Eli tuskinpa tuosta huolissaan kannattaa olla. Ehkä täti haki sitä, että istumaan laskeminen ei tue lapsen omaa liikkeelle lähtemistä eli kannattaisi laittaa vaikka mahalleen. Mutta mitäpä näistä. Kaikki ajallaan.
VastaaPoistaJoo, ja jos vauva jo osoittaa sellaisia elkeitä, että kohta se kävely sieltä tulee, niin en mä jotenkin osaa nyt kauheasti stressata, että hitto kun ei se vaan konttaa. Jotain mäkin olen lukenut noista vuoroliikkeistä, ja ilmeisesti meidän neuvolantäti katsoo, että ryömiminen ei riitä.
PoistaMä itsekin lähdin kai suht myöhään kävelemään ja kun sen tein, se tapahtui ihan yllärinä ja nopeasti. Että jotenkin luulis, että meillä kaikilla on omat persoonalliset tapamme oppia nää asiat.
Mä en myöskään olisi kovasti huolissani. Siis toki saat olla huolissasi mutta ei siis mun mielestä tarvitse/pidä olla niin että sydän on syrjällään. Meillä on ollut yksi kuivan kesän orava ja kaksi reisimakkaraista.
VastaaPoistaMutta hei, millä se terkkari perusteli sen että nyt ei saa missään nimessä kävellä? Mä hyvin harvoin vedän kolmen äiti-kortin kehiin mutta nyt sen isken ja sanon että en ole ihan hetkeen typerämpää kuullut. MIKSI sen lapsen pitäisi sen terkkarin mielestä kontata? Melko pöljä neuvolan terkka koska todellakin, jos se lapsi ei konttaa niin se ei konttaa ja jos se kävelee niin se kävelee. Ei sitä lasta paljon nappaa mitä se terkkari asiasta on mieltä.
En ole jaksanut googlailla, koska tiedän, että vastaan tulee sellaista tauhkaa, että saattaa jopa unentuloa joutua odottamaan, mutta jostain muistelisin just lukeneeni jotain noista vuoroliikkeistä ja aivojen kehityksestä ja jotain. Että voi olla merkki jostain jos ei opi asioita tietyssä järjestyksessä. Ehkä. Ei meille selitetty, miksi lapsen pitää oppia konttamaan enkä jaksanut kysyä, koska homma kuulosti niin absurdilta.
PoistaMut eipä tuota seisomista ja kävelyä pysty estelemäänkään (huvittava ajatuskin). Että sori vaan neuvolantädille, jos nyt sattuu niin käymään, ettei meillä kontata ennen kävelyä. ;)
Varmaankin joo täti kouhkasi tuon vuorovetoisuuden takia, se tosiaan kuulemma on tärkeää, että sitä harjoittelee, ennen pystyynnousua... Mut eikai sitä tosiaan voi muksua lattiaankaan teipata, jos toinen tahtoo kävellä :D Ja sitäpaitsi meidän jantteri (3kk) osoittaa tuota vuorotahtia jo nyt, kun harjoittelee ryömimisliikkeitä, joten en aikonut olla kovin huolissaan siitä, jos se ei konttaa. Eipä juuri kontannut siskonsakaan, vaan lähti vetään karhunkävelyä ja siitä hyvin pian tolpilleen. Ja ihan osas kävellä vuorotahtisesti sekin - ei yrittänyt esim. vaan yhdellä jalalla kipitellä.
VastaaPoistaVaikka mua ahdistaa eniten ikinä nuo painopuheet (koska mulla on kaks borderline-ylipainoista vauvaa), niin ehdin vähän jo ajatella, että onpas teidän sälli pieni. Mut sit tarkistin, että meidän läskiposki oli tuossa iässä 11 kg ja kasvoi kirkkaasti +2 käyrällä... Että eikai se 8 kg nyt niin kovin pieni ole, etenkin kun mehän kaikki tiedämme, että kunhan kasvavat käyrällään, niin kaiken pitäisi olla ok. En antais öljylisää minäkään (ei sillä, että tarviiskaan kun ukko on jo 6,8 kg nyt), eiköhän se massakausi ala, kunhan on alkaakseen. Aiheuttaahan se yllättävä ylimääräinen rasva aikuisillekin vatsanväänteitä, vaikka meidän suolisto sentään on jo valmis.
Voin "lohduttaa", ettei nuo neuvolassa kovin hyvällä katso tuota isokokoisuuttakaan, mutta kun molemmat mukulat syö esimerkillisesti suositusten mukaan ja silti kasvaa isoiksi, niin en kai mä nyt niitä ala nälässäkään pitää. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin aika pirun keskiarvoseen muottiin ne tahtois lapset työntää, vaikka itse muistavat jatkuvasti esittää tätä "kaikki lapset ovat yksilöitä"-monologiaan.
Meidän juniori vetää kai -1 käyrällä (en ole edes halunnut lähteä itsekseni laskemaan käyriä tai kysellä niistä sen enempää neuvolassakaan) eli tilanne ei käsittääkseni ole kuitenkaan toivoton. ;) Ja muutenkin, kasvaa sitten kun kasvaa. Uskon kyllä, että isostakin koosta tulee puhetta neuvolassa - onkohan kellään siellä asiat ns. hyvin?
PoistaJotenkin ihan maalaisjärjellä ajateltuna en jaksa tosiaan stressata tuosta vuorovetohommastakaan - tuntuu hullulta, että tullakseen täysipäiseksi yhteiskunnan jäseneksi lapsen pitää kehittyä just tietyllä tavalla. Ihan sama mitä jotkut tutkimukset (joihin en ole tosin edes tutustunut) sanovat, eivät nekään mitään aukottomia totuuksia ole.
Itseasiassa ryömiminen on tärkeämpi kuin konttaus. Neurologisen kehityksen seurantaan liittyviä asioita. Joten jos ryömii, ok, aika monella konttaus jää väliin. Turvallisuuden kannalta olen itse aatellut, että ihan hyvä mitä kauemmin jantteri pysyy lattialla, tulee nimittäin kopsuja enemmän jos tasapaino/peruutus ei pelitä ja noustaan ja kiipeillään :)! Mutta vauvat oppii eriaikaan :).
VastaaPoistaMeillähän on lilliputti tämä kuopus, eikä 8 kg liene vieläkään rikki, että ne kasvukäyrät ovat ailahtelevaisia ja normaalin kirjo on aika hurja (-2 on vielä normaalin hajonnan rajoissa, kuten +2!). Tsemppiä muuttoon!
Meillä ei ole yksikään lapsista ryöminyt. Eikä neurologisessa kehityksessä ongelmia, uskallan sen noiden isojen kohdalla jo aika varmaksi sanoa :D
PoistaVuorovetoisuuden mäkin ymmärrän MUTTA kun sekään ei niin mene että jos nyt noin ja noin niin sitten käy näin ja näin. Ärsyttää kohkaaminen.
Vuorovetoisuus lienee sitten se tarkempi sana fyster puolella, pahoittelen epätarkkuuttani (minulle vaan sanottiin kun eikoinen ei kontanut, että ryömimisen kanssa on ollut enemmän yhteyttä mm lukijuttuihin). Mikäänhän ei tietenkään näissä mene yksi yhteen (elämä ei ole yksinkertaista, ja suositukset ovat ryhmälaskentoihin perustuvia), silti joku seikka voi olla riski. Anteeksi jos kuohkasin mielestäsi, ei ollut tarkoitus loukata, vaan jakaa huolta aloittajan kanssa.
PoistaEi!!! Anteeksi olen kirjoittanut just väärinpäin! Alunperin piti olla konttaus on tärkeämpi kuin ryömintä (jne), näin olen kuullut tutkimusten mukaan olevan. Jos järkeilemme niin konttauksessahan se vuorotahtisuus tulee väkisinkin kun taas ryömintämalleja on monia! Voi että hävettää sanamokailu, nyt kyllä pidän näppini kurissa näissä tärkeissä postauksissa ja vastaan kun osaan lukea ja kirjoittaa tarkemmin. Anteeksi Kukkavarvas ja Loinen!
PoistaEi hätää, bleue. :) Mäkin muistelisin jostain lukeneeni, että konttaus olisi jotenkin ryömimistä oleellisempaa, mutta en lähde nyt tarkistamaan, kun en halua alkaa murehtia turhaan.
PoistaMut siis joo, maalaisjärjellä siis mennään enkä tällaisesta yksittäisestä hommasta jaksa olla huolissani. Mäkään en tosiaan ikinä kontannut vauvana ja lähdin liikkeellekin sitten ihan yhtäkkiä eli vedin mutkat suoriks eikä mulla kai silti ole ollut mitään oppimis- tai muitakaan diagnosoitavissa olevia häiriöitä tai kehityksen viivästymiä.
Lilliputeistakin voi tulla isompana...isoja. :) Mielenkiintoista seurata, miten käy.
Kiitos kovasti synninpäästöstä että sinä ymmärsit oikein ajatukseni :). Olet aivan oikeassa, ettei mikään asia ole välttämätön enne suuntaan tai toiseen mutta nla/terveydenhuollolla on tietyt ohjeistukset joiden mukaan "pelataan mieluummin pikkuriskeissä varman päälle kuin kadutaan myöhemmin". Minusta on kamalan harmillista, että teillä on ikävä kokemus nlasta. Kun itse tunnen neuvolanterkkoja, jotka ovat todella työssään "läpinäkyviä", eli esim. kertovat ettei konttaamiseen _kannustaminen_ ole yhteydessä kävelyyn vaan todella myöhempään kehitykseen, ja osaavat tehdä ohjauksen nätisti ja asiakkaan mukaisesti, tuntuu surulliselta että teille on sattunut "epäpari".
PoistaKaiken lisäksi kuulosti siltä, että teidän jantteri saattaa pian kontatakin jos ottaa jo siellä asentoa joten sanon toistamiseen että tsemppiä muuttoon :)!
bleue eikun mä tarkotin just että se neuvolan kohkaaminen ärsyttää :D että jos siellä on joku kehitysvaihe jäljessä/puuttuva niin heti maalataan sitä ja tätä. Pahoittelut, en sun tekstistä laisinkaan kohkailuja löytänyt :D olisi pitänyt tarkentaa, et pyytele siellä nyt yhtään anteeksi.
PoistaKiitos tsempeistä, bleue! Voi olla, että asia jäi käynnillä tyngäksi senkin takia, ettei meille oltu varattu kauheasti aikaa (säästöt?). Mua ehdottomasti kaikkein häiritsevin asia neuvolassa on se tunne, että ne pitää oletusarvoisesti jotenkin vajukkina. Toisaalta esim. tässä jutussa mielenkiintoista on, että vaikka kannatan pääsääntöisesti kaikessa läpinäkyvyyttä, niin toisaalta en tiedä haluaisinko edes tietää, että joku konttaamattomuus voi olla riski myöhempää kehitystä ajatellen, varsinkin jos riski on pieni ja maalaisjärjelläkin ajateltuna tällaisia riskejä voi piillä melkein missä tahansa. Siis kun tuskin yksikään lapsi kehittyy oppikirjan mukaan.
PoistaMut joo, mielenkiintoinen aihe, voisi miettiä enemmänkin miten tämmöiset saataisiin vanhemmille avattua niin, ettei tule paniikki/ketutus/ihmetys jne. Nyt pitää lähteä kuitenkin unten maille, meillä on näemmä nyt poikkeuksellisenkin levotonta pikkujannun unien kanssa. (Ei, pliis, tähän saumaan nyt uusia hampaita!)
Hyvä pointti. Voisikohan vastaus olla, että asiakassuhde olisi hyvin luotu, että asiakas saisi tarpeen mukaan soittaa jälkeenpäin jos joku jää mietityttämään. Kaikkea ei varmasti voi (ajan ym vuoksi) tehdä läpinäkyväksi, mutta ehkä tilanteissa joka jää epämääräseksi se tulisi, ettei jää väärien neuvojen varaan, kuten täällä netissä usein käy.
PoistaToinen asia mikä tuli näin äitinä mieleen on, että sitä kyllä on tosi vaikea ottaa negatiivista palautetta vaikka se olisi miten kauniisti aseteltu, sen jotenkin monesti ottaa itseensä. Ja se on ainakin itselläni vaan asia jonka kanssa minun pitää opetella elämään, että välillä ahistaa ja tulee paha mieli. Kun th/pväkoti/koulu jne on työssään velvoitettuja puhumaan myös niistä jotka on harjoituksen alla, eikä se tarkoita vain negatiivista. Jos eivät sanoisi, kiinnittäisi huomiota ja jotain sattuisikin (esim kiusaustilanne), niin kyllä varmasti olisimme jälkeenpäin kysymässä että miksi mitään ei ole tehty ;). Vai mitä?
Kukkavarvas: kiitos selvennyksestä!
Hei tuo onkin mielenkiintoinen homma.
PoistaNimittäin juurikin tuon vuoksi, kun lapset ei kasva täysin oppikirjan mukaan, pitäisi ne asiat aina pyrkiä avaamaan ja siihen tarvittaisiin aikaa. Vanhempien kanssa toimiminen on aina haasteellista koska se oma lapsi on aina oma lapsi ja se on niin lähellä että asioihin on vaikea suhtautua objektiiviselta kantilta. Mutta mä uskon itse, kokemuksen kautta sekä vanhempana että terv.huollon työntekijänä, että kun asiat avaa kunnolla niin se negatiivisuuskaan ei ole niin vaikea asia. Mutta siihen tarvitsee sitä aikaa ja musta on itseasiassa ihan älytön moka terkkarilta alkaa puhumaan jostain mahdollisista kehitysongelmista ilman että sitä avaa kunnolla ajan kanssa ja mun mielestä ei voi vedota säästöihin tai ajanpuutteeseen. Mun mielestä se on osittain sitä ammattitaitoa että hallitsee myös sen ajankäytön. Joo en ole ollut neuvolassa töissä mutta aika laajasti muuten terv.huollon eri sektoreilla ja helvetin kiire se on muuallakin, mutta sitä ei voi kaikessa käyttää syynä ja selityksenä. Se on haaste että sen kiireen kanssa oppii työskentelemään mutta se ei saa näkyä työn jäljessä ja se on tätä päivää että se kiire on ja pysyy.
Asioita ei aina voikkaan esittää nätisti mutta justiinsa se että yhdessä sitä juttua siinä pureskeltaisiin ja puhuttaisiin. Eikä jätettäisi vanhempia yksin joidenkin epämääräisten tilastojen kanssa. Nää asiakkaan kohtaamishommat on juttuja mitkä toisilta tulee ihan luonnostaan ja toiset ei sitten osaa yhtään mutta kyllä niihin pitäisi mun mielestä kiinnittää huomiota jo sieltä koulutusasteelta lähtien ja aina tasaisin väliajoin työuran aikana.
Vaikka neuvolan henkilökunnalla on ohjeistukset kiinnittää tiettyihin asioihin huomiota niin yhtälailla siihen työhön kuuluu se että tuetaan perheitä. Mutta tää karkaa jo kauas alkuperäisestä :)
Mä myönnän kyllä olevani näissä asioissa osin mielensäpahoittaja ja turhasta paineistuja. Siis vaikka just noi mitat (kun nyt ihmiset kauheasti viljelevät noita vauvojensa tai vaikka raskausvatsojensa mittoja) - mulle tulee niistä aina mieleen, että niillä halutaan jotenkin lesoilla ja osoittaa oma paremmuus. Ja neuvolan touhuja pidän osin jo oletusarvoisesti välillä liian holhoavina, mutta ehkä siihen vaikuttaa etupäässä se, että ei siellä kovin usein kohdella järkevänä aikuisena vaan jonain seurantakohteena, jolle lässytetään samalla tavalla kuin lapsiasiakkaillekin. Ja nykyään kai esim. päiväkodeissakin jo pidetään kehityskeskusteluja - sekin tuntuu jo ihan oletusarvoisesti holhous- ja kyttäysyhteiskunnan tuotokselta. En ole sen enempää miettinyt, miten lapsen kehitystä voidaan seurata antamatta vaikutelmaa, että "isoveli valvoo", mutta tiedän, että jos nuo päiväkodinkin kehityskeskustelut tullaan vetämään lässyttämällä, niin mulle tulee vaikeaa. Ja ehkä mulle tulee vaikeaa muutenkin. :P
PoistaJa siis tarkennuksena se muuten vielä, että meillehän ei neuvolassa tämän konttaushommelin yhteydessä maalailtu mitään uhkakuvia. Täti totes, että ei saa rohkaista kävelemään vaan nyt pitää vaan oppia ensin konttaamaan ja moitti sitten mua siitä istumaan laitosta. Se oli vaan jotain niin pöljää, että väkisinkin piti jälkeenpäin ihmetellä. Mutta se tossa tilanteessa ehkä just oli, että ois sitä voitu vähän enemmän avata, miksi lapsen halutaan konttaavan. Ja ehkä sen moitteen olis voinut esittää paremminkin, kun en nyt jotenkin usko, että loppupelistä vahingoitin lapsen tulevaa kehitystä ihan valtavasti laittamalla sen istuvaan asentoon lattialle. Ja siis joo, ehkä se mitä tuollaisissa tilanteissa monesti jää puuttumaan on just se tuki ja ihminen ihmiselle -kohtaaminen - heitellään vaan noita omituisia "näin tämän asian kuuluu olla" -juttuja, joilla ei tunnu olevan mitään valtakunnan järkevää pohjaa tai perustetta.
Tuo varhaisen tuen käsite on joillekin punainen vaate vaikka kyseessä on tietysti siinäkin hyvä tarkoitus. Mitä aiemmin pieniin juttuihin annetaan tukea, niistä ei silloin kumuloidu välttämättä isompia. Se ei tarkoita ettei saisi olla erilainen, vaan että yritettäisiin helpottaa yksilön elämistä sen mitä pystytään. Ennenhän vaan lapsetkin on olleet tyhmiä tai tuhmia, ilman muuta ymmärrystä.
PoistaNyt tuli mieleen, että minullekin on joskus sanottu tuo lattiallelaskemisjuttu (esikoinen ei oikein viihtynyt lattialla kuin istumalla, paino sanalla Oikein :D) se kai oli niin että jos lapsen laskee sinne maahan niin hän itsenäisesti opettelee sieltä paremmin kampeamaan istumaan. Ikään kuin ei tehtäisi asioita lapsen puolesta valmiiksi vaan tuettaisiin enemmän lapsen omaa kasvua. Uhmaikäisen kanssa se käykin jo luontevammin kun jantteri huutaa kaikesta harjoiteltavasta, eikun Minä itse!
Tuntuu hyvältä, että tästä syntyi keskenämme tällainen keskustelu. Kukkavarpaalla oli hyviä pointteja noista asiakastyönhaasteista ja kuinka sitä kohtaamista tulisi opetella jos ei se tule luonnostaan, olen samaa mieltä, jo ihan kaupankassalle toivoisi joskus tällaista harjoittelua!
Onneksi sulla järkipäässä, etkä annan neuvolan "neuvojen" stressata itseäsi. Meillä on myös pieni lapsi, joka kasvaa miinustiesmikä-käyrällä, mutta kasvaa kuitenkin. Meille on sattunut tolkun neuvola, jossa ei onneksi kohkata käyristä vaan päinvastoin rauhoitellaan vanhempia! Todetaan vain, että tuossahan tuo kasvaa vaikka omaa tahtiaan. Ja aina, aina ne muistaa kysäistä, että miten äidin ja vähän isänkin se ja se kehitys on mennyt aikanaan. Se kun vaikuttaa myös lapsen kehitykseen, kuten esim. tuo ettet itse ole kontannut ja ilmeisesti olet kuitenkin oppinut kävelemään?!
VastaaPoistaNeuvolantäti sanoi meille noista käyristä, että 50% lapsista kasvaa keskikäyrän ylä- ja 50% alapuolella, että se keskikäyrä sitten näiden summa eikä mikään absolut totuus tai edes tavoittelemisen arvoinen asia.
Meille myös suositeltiin öljyä ja aloin lisäämisen aivan onnettomasta määrästä yhteen ruokaan per päivä. Siis nuppineulanpään kokoinen tippa, mutta lisäsin kuitenkin että saatoin neuvolassa sanoa noudattaneeni ohjetta. Ja rypsin sijasta otin oliiviöljyn ensimmäisenä kokeiluun.
Mäkin kokeilin oliiviöljyllä, mutta tiedä sitten aloitinko liian isoilla annoksilla. En nyt kuitenkaan koe, että tuo öljylisä olis pakollinen. Mietin ehkä, onko sen antaminen onnistunut jonkun lapsen kohdalla ja onko sillä saatu paino nousuun.
PoistaMeillä neuvolalekuri kyllä vaikutti siltä, ettei luottanut pätkääkään siihen, että lapsi saa kotona tarpeeksi ravintoa. Onneksi vakiterkkari totesi, että lapsi kasvaa omalla käyrällään eikä niinkään kyseenalaistanut meidän kykyä ravita omaa lastamme. Kyllä se paino sieltä vielä nousee. :)
Ihan just nämä saarnat välttääksemme me skippasimme sen 10 kk syynin, jota tarjottiin. Vihainenhan se akka oli, kun kerroin, että me tullaan sitten vuosikkaana rokotuksille. Mulla ei olisi välttämättä psyyke tai edes perse kestänyt nilkutusta lapsen liikkumisesta. Läksi konttaamaan kauheessa räkätaudissa iässä 10,5 kk ja nousi samana päivänä seisomaan.
VastaaPoistaMun vuosikas on hei 8,6 kg ja se on nlapimun mukaan oikein hyvä vaikka onkin vähän peruspieni. Ja on ollut turvaistuimessa jo pitkään, mä sitä mihkään kaukaloon saa tungettua. Aikauhee ko oon paska.
Minen sinänsä mitään kuikelolapsista tai oikeaoppisista ruokinnoista tiedä, kun otan ja sovellan, mutta veikkaisin, että tissimaitoakin nauttivana ei teidän jätkä nälkään kuole. Mistä noita tätejä revitään? Ehkä Kaupungissa on parempi katsastaja.
Saa nähdä, mitä tuleman pitää Kaupungissa. Jotenkin tuohon painoon vakiterkka suhtautui järkevämmin, mutta nuo puheet siitä, kuinka lasta ei saa rohkaista kävelemään olivat ihan "himppasen outoja". Samoin se, että ei saa ikinä asettaa lattialle istuvaan asentoon oli taas jotain niin typerää, että hohhoijaa. Senkin asian voisi esittää monella tavalla - mulla aina nousee niskakarvat pystyyn kaikenlaisesta alentuvasta ja holhoavasta käytöksestä. Eikö keskivertoäideillä ole mitään järkeä päässä vai miksi ne asiat pitää esittää kuin jollekin 5-vuotiaalle lapselle?
PoistaVarmaan ihan fiksu veto skipata 10 kk neuvola. Ei kyllä ollut anti kummoinen (ihmettelin muuten, että meillä ylipäänsä oli tämä käynti, koska "yllättäen" kaupunki on akuutissa rahapulassa ja on lomauttanut suuren osan työntekijöistään niin että esim. neuvolakäyntejä on vähennetty kesän ja syksyn ajaksi).
Piti oikein neuvolakortista katsoa, että meidän tytölle 8 kg tuli just 10 kk neuvolassa nippa nappa täyteen. Luojan kiitos meillä on erittäin maanläheinen terkka, joka ei juuri käyriä tiiraile saatikka vanhemmille niitä esittele.Katsoo lasta ennemminkin kokonaisuutena ja kausittaiset vaihtelut kuuluu asiaan. Mistään plussa tai miinuskäyristä en ollu ees tietoinen ennenku jostain keskustelupalstoilta niitä huomasin vertailtavan ja sen jälkeen terkalta kysyin asiasta. Mutta eipä siihen sen jälkeen palattu ja hyvä niin! :) Tyttö kuitenkin kasvaa ihan hyvin, vaikka ilmeisesti keskivertoa hentoisempi onkin.
VastaaPoistaNiin ja meillä ei ryömitty ollenkaan, mutta siinä 10 kk kieppeillä lähdettiin konttaamaan. Kävelemään 1.v2kk eikä terkka kyllä missään vaiheessa kummastakaan etenemisestä ollut huolissaan(vaikka mua tietysti huoletti kaikki). :D Terkka totesi vain, että tavalla tai toisella kaikki jossain vaiheessa kävelee. Ja totesi myös senkin, että jotkut ei koskaan ryömi eikä konttaa, vaan alkavat suoraan kävellä ilman myöhempiä neurologisia ongelmia. Maalaisjärkinen terkka on kyllä aarre! Tosi harmi, että teille on tullut vähän toista tyyppiä. :(
Meillä on monissa asioissa tää vakiterkka ihan suht järkevän oloinen - en tiedä, miksi juuri konttaaminen aiheutti sitten niinkin suuria intohimoja. Mutta katsellaan mitä mieltä uudella paikkakunnalla ollaan. ;)
PoistaEn mäkään muuten ole ollut mitenkään erityisen kiinnostunut noista käyristä - olin kuullut niistä, kun sisko niistä aikoinaan puhui, mutta mulle oli jo raskausaikana jotenkin vieras ajatus se kaikenlaisten arvojen vertailu. Kunhan nyt suurinpiirtein pysytään "normaaleissa" lukemissa, siis ettei ole oikeasti mitään vakavaa, niin ihan sama.
Ja niinpä, eiköhän me kaikki olla yksilöitä - aika harva vauva tai lapsi varmaan vetää kaikessa sillä keskivertolinjalla. Tosin täytyy myöntää, että vähän mua pelottaa ne tulevat ikätestit, joita kai neuvoloissa ja ehkä päiväkodeissakin teetetään - saa nähdä, millaiset paineet niistä onnistuu saamaan.
Voi ei, tähän kohti pakko myöntää, että me opetettiin lapsi 1,5-vuotiaana rakentaan palikoilla! Siis ihan vaan siks, että 18 kk neuvolassa tätä taitoa kuulemma kysyttiin. Vähän kyllä siinä mietittiin, että entäs ne lapset, jotka ei palikoita omista (kuten oma pirpanamme), että onko ne sit auttamatta pilalla, kun ei kai palikoilla voi osata rakentaa, jos niitei oo nähnytkään?
PoistaNo, niin nopeeta se oppi, että kaipa kaikki oli kunnossa sillä saraa ja nyt pikkuveljen kanssa en taida mennä siihen kouhkaamiseen mukaan :D Vaikka kuvittelin olevani fiksu myös lapsiasioissa, niin täytyy myöntää, että vähän liikaa tuli suoritettua tuon esikoisen kohdalla. Ehkä mä nyt vihdoin osaisin ottaa rennommin nuissakin asioissa (ja sitäpaitsi typy osaa jo hypätä tasajalkaa - sitä kuulemma kysytään seuraavassa, eli 3-vuotis checkupissa ;))
Voi perse, mä tulen niin ahdistumaan noista kyselyistä ja testeistä... Kyttäystä. Mä en taaskaan usko, että lapsi on pilalla, jos se ei just 1,5-vuotiaana osaa leikkiä palikoilla oikein, mutta kaipa tässä täytyy alkaa treenata. Mä. En. Kestä.
PoistaJa se ristiriita näissä jutuissa tosiaan on, että vaikka mä luulen, että jos ei nyt joka kerta täytä näitä kehitysmittareita pilkulleen, niin voi siitä huolimatta olla ihan normilapsi, niin saatan just alkaa vouhottaa niin, että me kanssa sitten täällä kotona harjoitellaan palikoilla rakentamista ja tasajalkahyppyjä...
Joo, tuo on just joku vanhemmuuden paradoksi, että niin tekis mieli viitata kintaalla suosituksille, kun _tietää_ sen lapsen olevan ihan normaali, mut sit taas samalla pohtii, että miten se ei tuota osaa, että onkohan tässä nyt jokin ongelma ja ehkei se olekkaan normaali. Järkeviä, aikuisia ihmisiä my ass! :D
PoistaNo silti meidän kohta 2,5-vuotias tytär ei osaa syödä itse (no vähän hyvinä päivinä), ei osaa pukea kuin hatun, eikä ole päiväkuiva. Kieltäydyn stressaamasta näistä, sillä olen jo havainnut, että nopeiten se ne uudet taidot oppii sit kun sitä yhtäkkiä alkaa hotsittaan. Siihen asti vois paremmalla tuloksella opettaa vaikka tiiliseinän pukeutumaan 92/98 cm vaatteisiin tai lapioimaan puuron naamariinsa. Mutta sitten taas mä tiedostan nämä "puutteet" tuskallisen hyvin, mikä viittaa siihen, että joskus kai mä niitäkin aina päässäni pyörittelen.
Vois lopettaa ajattelun all together, kun lopputulema on aina silti nolla -.-
Munkin on nyt pakko tulla sanomaan sanani tästä konttaamisesta.. Meidän neiti tuli maailmaan kasvotarjonnassa ja pään asennon vuoksi käytiin fyssarilla parikuisena. Ja koska fyssari oli järkevä ja mukava, antoi hän numeronsa ja s-postiosoitteensa silloin, mikäli tulisi kysyttävää myöhemmin. No nyt tyttäreni on 9 kk ja ryömii, ei konttaa, ei edes yritä vaan pyrkii pystyyn suoraan. Kävelytetty on jo pari kuukautta. (Tulkaa itse kuuntelemaan sitä kitinää,jos ei. On siis kyllä ollut lattialla itekseenkin ettei toki koko aikaa vain kävele mut paljon kuitenkin.) Niin se fyssari sanoi, ettei se kävelytys haittaa. Mutta että siihen konttausasentoon voi koittaa ohjata ja sitä voi koittaa harjotuttaa. Se olis juu hyvä taito, mut sano sitäkin ettei kaikki vaan konttaa. Nyt on aktivoitu sitten noin viikon verran ihan järjestäin ja musta tuntuu että vaan enemmän nousee pystyyn ja koittaa ottaa askelia ilman tukea. Kävely sujuu jo pelkästä yhdestä kädestä kiinni pitäen...
VastaaPoistaNiin että jos lapsi on hyvinvoiva ja tyytyväinen ja jos äiskä vähän ehtii perään katsoa, ettei kovasti paljon itseään ehdi satuttaa, vaikka kolhuja tuleekin, niin eiköhän hän silloin normaalin rajoissa ole :-)
Joo, minusta on ihan pöljää puhetta, että ei saa rohkaista kävelemään tai kävelyttää - minkäs teet? Ei tätä meidänkään kaveria mihinkään nosteltu seisomaan vaan se vaan yksi päivä oli pystyssä (olin juuri pukeutumassa ja poika touhusi saunassa vieressä, nousi sitten vaan ihan yhtäkkiä saunanjakkaraa vasten seisomaan). Samoin nyt se ojentelee käsiään, kun on jossain seisomassa (niin että se pitää ottaa vastaan) ja liikkuukin jo tukea vasten ihan itsekseen, paha tuota on lähteä estämäänkään.
PoistaSamoin mä olen kyllä lasta laskenut lähes aina alas konttausasentoon, mutta en usko, että jos nyt satunnaisesti lasken sen istumaan, niin se menee siitä pilalle. Vaikka neuvolalla olis kuinka velvollisuus ohjeistaa ties mitä, niin oman järjen käyttö lienee sallittua. ;)
Nii-i, se oman järjen käyttö ;-) Kannatan kans vahvasti sitä!
PoistaVielä sellanen juttu, kun äitini kanssa tästä konttaamisesta puhuin, että meitä sisaruksia on neljä eikä meistä kukaan oo kontannut - ryömitty, noustu ylös ja lähdetty kävelemään.. eli en kyllä enää yhtään ihmettele saati ressaa sen suhteen :-)
PoistaJoo, ihan turhaahan se on stressata jostain, josta ei aika todennäköisesti ole mitään sen ihmeempiä peruuttamattomia seuraamuksia. Teistäkin on varmaan kaikista tullut ihan kelpoja yksilöitä ilman sitä konttaamistakin. ;)
PoistaMe ollaan juu koulut käyty ja ammatit saatu, että niin..
PoistaJa näemmä kun siitä konttaamisesta on tehty näin iso numero, on teidän pikku prinssi oppinut sen taidon sittenkin! :-D
Meidän kossi on iso, mutta ei syö. Siis mitään mikä on soseena tai vauvamaista. Äidin lautaselta menisi kaikki, tänään veteli ruisleipää ja maissintähkää vauhkona menemään kera jauhelihan, mutta autas armias jos laitan sen syöttötuoliin ja vedän siihen ruokaa eteen. Ei syö, maitoa vain killittää. Mut terkka kehotti olemaan taistelematta syöttämisen kanssa, enkä kyllä jaksakkaan. Syököön sit ko syö. Ärsyttää silti aika ajoin ko kaikki syletään silmille..
VastaaPoistaMut joo, ja toi liikkuminen. Kyllä se oppii/on oppimatta, minkäs sille tekee, ainakaan kukaan terkkari.
Ei meilläkään heti alettu syödä, meni ainakin se kuukausi harjoitellessa. Kyllä me yritettiin vaikka mitkä kikat, mutta kun ei syönyt niin ei syönyt. Mutta jos teidänkin muksu on hyvän kokoinen, niin mikäpä hätä. Kyllä se jossain vaiheessa oppii - ja mikä pakko sen on mitään vauvajuttuja syödäkään? Normiruokaa vaan eteen, jos se uppoaa.
PoistaJa niinpä - ei taida paljon terkkarin höpötykset merkata. Mä en ala lastani niittaamaan lattiaan ja jos se lähtee käppäilemään ennen konttausta, niin sitten se lähtee.
Tuli muuten mieleen vielä sekin että mä tiedän muutaman muksun ketkä on oppinut konttaamisen vasta kävelyn jälkeen :D kuitenkin loppupeleissä jos miettii, niin tietyllä vinkkelillä ajateltuna kävely on helpompi kuin konttaus. Kävellessä rytmitetään vain jalat, tasapaino on tietysti toinen juttu. Kontatessa rytmityksessä on mukana myös kädet eikä se neljän raajan liikuttelu vuorotellen välttämättä ole mikään ihan helppo juttu, varsinkin jos ei kiinnostusta hommaan löydy kun pääsee jo seisomaan ja hiffailee vähän sitä kävelyä.
VastaaPoista