Näyttää entistä todennäköisemmältä, että edessä on unikoulun kakkosvaihe. Mun teoriani on, että klo 4:n unitissitykset ovat nyt pojan mielessä yhdistyneet koko yöhön ja se on taas kehittänyt jonkunmoisen tissiassosiaation tai yrittää nyt vaan jallittaa sitä tissiä muinakin aikoina. Ongelmaa ovat kulminoineet myös pystyynnousemisen oppiminen ja hampaat.
Ihmettelin kovasti, kun poika ei heti pystyynnousemisen opittuaan alkanut heilua pystyasennossa myös sängyssä. Se kokeili sitä kerran, pari ja lopetti sitten kokonaan ainakin reiluksi viikoksi, pariksi. Vaan nytpä sitten heilutaan pystyssä jatkuvasti. Pojan ei tarvitse kuin vähän havahtua ja se on heti yrittämässä pystyyn. Iltaisin nukutukset ovat yhtä huutoa ja heilumista, hyvä jos tunnilla selviää. Sitten noustaan mahdollisesti vielä keskellä yötäkin valvomaan ja karjumaan sekä tietysti pompataan ylös klo 3:n tai 4:n maissa. Aamuyön ja aamun tunnit mä olen torkkunut pojan kanssa meidän sängyssä ja se on imutellut tissiä vähän väliä (saattaa esim. nousta mun päälle imemään mahallaan tai kontillaan, jos olen kääntynyt selälleni).
Nyt tosin viime päivien kehitys näyttää siltä, että tissikään ei enää huijaa nukkumaan. Muutamat viime päivät onkin menty niin sanotusti (niin sanotusti sen takia, että aamuyöhön on tullut pitempi valvoskelupätkä, jonka jälkeen ollaan vielä palattu nukkumaan ja nukuttu vähän myöhempään eli ehkä jonnekin ysiin) yksien päikkäreiden taktiikalla ja ainakin iltanukutukset ovat vähän helpottuneet, mutta edelleen tulee tuo aamuyön herääminen ja pitkähkö valvoskelu. Se olis saatava pois. Luulen silti, että olemme vahvasti menossa kohti yksiä päikkäreitä.
Siippa käski jo miettiä tulevaa yöpaikkaa unikoulun ajaksi, mutta luulen, että jään kotiin - leiriydyn telkkarin eteen ja teen pedin sohvalle sekä hommaan mahdollisesti yöksi korvatulpat. Jos todetaan, että hampaat eivät ihan hirveästi just nyt häiritse, niin unikoulu saattaa ajoittua juhannukseen. Että sellaset kestit sitten.
Käytiin siskon kanssa perjantaina "kaupungilla" (ehhehhee) syömässä ja baarissa. Oli kivaa. Mahdottoman kivaa. Tuli tanssittua 18-kesäisten joukossa koko loppuilta, hyvin jaksoi vanhakin. Olin 99,99 % varmuudella baarin vanhin, sekään ei jaksanut haitata. Ja tulihan muuten uudestisyntynyt olo, teki niin hyvää päästä vähän tuulettumaan!
Lopetin Vauva-lehden tilauksen. On surku. Tahdon vauvan.
Meidän muuttoajankohta on varmistunut ja mitä todennäköisimmin hilaamme kamamme ja itsemme Kaupunkiin ensi kuun puolessavälissä. Enää kuukausi pikkukaupungissa, ihanaa!
Menin muuten lipsauttamaan anopille meidän muuttokohteen. Täytyy sanoa, että vaikka tiedostan, että mä voisin avautua vähemmänkin asioistani omalle äidilleni (olisi kaikin puolin helpompaa), niin joskus ihmetyttää, miten vähän appivanhemmat ja siippa kommunikoivat keskenään. Siippahan ei nyt sitten ollut kertonut vanhemmilleen, että olemme muuttamassa pois pikkukaupungista ja minusta tuo nyt olisi kuitenkin jotain sellaista, joka olisi vähintäänkin reilua kertoa. Mutta yllärinä tuli - aloin jonkun jutun yhteydessä höpöttää meidän uudesta asunnosta taannoisten hautajaisten muistotilaisuudessa ja anoppi siinä sitten kysäisi, että mihis te nyt muutatte. En minä nyt valehtelemaankaan voinut ruveta tai keksimään jotain puolitotuuksia. Anopilta pääsi kiljaisu ja herranjumalat, taisi tulla vähän järkytyksenä. Totesin siihen sitten, että vaikka lapsen isovanhemmat ja siipan työ ovatkin pikkukaupungissa, niin mulla ei ole aikeita jäädä tänne työttömäksi loppuelämäkseni. Olen sen todennut aiemminkin, mutta jostain syystä asia ei täkäläisille tunnu menevän kovin helpolla jakeluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti