Ympäripyöreää

Nyt se on sitten ohi - vähäksi aikaa ainakin. Imetys nimittäin. Tai on lapsi välillä käynyt rinnalla ikään kuin testatakseen tulisko vielä jotain, mutta eipä taida tulla. Kehitys tähän pisteeseen on ollut jotakuinkin maltillista, joten olen totutellut ajatukseen imetyksen loppumisesta jo pidempään eikä enää tunnu hirvittävän pahalta. Ja minkäs teet: kun ei tule, niin ei tule. Jäämme odottamaan, mitä tapahtuu kun vauva saapuu maailmaan ja saako taaperoimetys jatkoaikaa.

Muuten on pidellyt jonkunmoista haipakkaa ja/tai kaaosta. Blogimaailmasta on ollut taukoa eikä ole oikeastaan edes kiinnostanut kirjoitella. Olemme lapsen kanssa nähneet muita ihmisiä ja lapsia sekä käyneet parissa tapahtumassa. Olen myös pohtinut paljon lapsen temperamenttia. Olen viettänyt pari vuorokautta yksin kotona puolison ja lapsen ollessa mummolassa. Olen repinyt hiuksia päästäni kuultuani lapsen mummon viimeisimmästä tempauksesta - se nainen on ajattelematon. Olen myös viettänyt pitkiä ja kiireisiä päiviä lapsen kanssa kahdestaan puolison paiskiessa töitä ja yöpyessä pikkukaupungissa. Olen ottanut yhteyttä potentiaaliseen työnantajaan ja kertonut, että olen paksuna. Olenpa vielä pyöritellyt silmiäni hattaraodotukselle, sikiöiden painojen ja sykkeiden vertailulle sekä virttyneille sukupuolikäsityksille.

Bongasin somesta vanhan koulukaverin endometrioosiaiheisen päivityksen ja ottaa paukautin yhteyttä. Chatkeskustelu oli äärimmäisen valaiseva. Pitänee alkaa ihan urakalla ottaa enemmänkin selvää ja koettaa hankkiutua myös livenä vertaistuen piiriin. Asiantuntevaa hoitoakin voisi olla kiva saada. Edelleen raivostuttaa halilääkärin olankohautus, kun koetin lähestyä endoasioissa. Olen entistä varmempi, että edellisen raskauden kivut johtuivat osaltaan endometrioosista - koulukaveri vahvisti, että joillain endokivut pahenevat raskauden aikana eikä endometrioosi suinkaan välttämättä helpotu yhtään niin kuin vanha legenda kertoo. Tässä raskaudessa mun vaivojani ei tule vähättelemään yhtään kukaan - ihan sama voiko sille kivulle tehdä jotain (todennäköisesti ei), kunhan edes kohtelevat kuin ihmistä ja uskovat, että niitä kipuja on (jos niitä on tullakseen). Toistaiseksi kivut ovat olleet melko maltillisia liitoskipuiluja, mutta viimeksikin pyöräytettiin paletti käyntiin joskus viikon 25 tienoilla.

Löysin myös aiheeseen liittyen netistä tutkielman, jonka mukaan puolet endometrioosista kärsivien raskauksista päätyy sektioon. Jännästi on synnytystapa alkanut olla koko ajan enemmän mielen päällä. Pääsisipä vaan nopeasti sinne pelkopolille purkamaan.

Rakenneultraa pukkaa tällä viikolla.