Kotivuosien hyödyt

Eräässä akkainlehdessä oli aika vast'ikään juttua siitä kummat ovat parempia työntekijöitä, äidit vai lapsettomat. Jotenkin tarkoitushakuista vastakkainasettelua, mutta mä olen monesti miettinyt sitä iänikuista hokemaa, että äidit on parempia töissä, koska he ovat oppineet priorisoimaan ja organisoimaan. Ainakin yhden presidenttiehdokkaan olen kuullut hehkuttavan kuinka hänestä tulisi mahtava presidentti senkin takia, mitä äitiys on hänelle opettanut. Saatan olla provosoiva, mutta tuo kuulostaa minusta edelleen ihan järkyttävältä tuubalta. Että kun on vaihtanut paskavaippaa yhdelle ja lässyttänyt taaperokieltä toiselle, niin sitä on yhtäkkiä valmis presidentti?

Tai siis, jotenkinhan tämä "äitiyslusmuilu" pitää kääntää aikanaan positiiviseksi asiaksi, vaikka näinä vuosina tulee taatusti unohtamaan paljon ja jäämään jopa kelkasta. Oikeasti. Aikuisten oikeasti. Mutta en mä silti tiedä vieläkään, miten musta on muka tullut jotenkin parempi organisoija äitiyden myötä. Toki sitä pystyy (jos pystyy!) tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, on oppinut kikkailemaan ja huijaamaan, mutta en mä kyllä voi sanoa oppineeni juuri mitään, mistä olisi aikanaan hyötyä työelämässä. Kyllä mä olen ihan ennen mitään mystistä äitiyttäkin tajunnut, että jos on kahvila-ravintolassa töissä, jonoja on joka luukulta ja paikka pullistelee ihmisiä, niin silloin ei maleksita takahuoneeseen kiillottamaan viinilaseja vaan silloin painutaan palvelemaan ihmisiä ja tyhjentämään pöytiä vähän hemmetin rivakasti (esimerkki elävästä elämästä). Jos ollaan vasta-alkaneessa työsuhteessa, niin silloin tullaan ajoissa töihin ja palavereihin ja kirjoitetaan muistiinpanoja ja opitaan eikä vedota siihen, että ollaan just valmistuttu opinnoista, että kukaan ei ole kertonut aiheesta x (vaikka aihe x on opetettu kädestä pitäen kolme kertaa) ja aamuheräämiset on niin kovin vaikeita (esimerkki elävästä elämästä). Ei siihen mitään äitiyttä tarvita.

Mä olen edelleen vähän paska hyödyntämään omaa aikaa. Mietin aina kuumeisesti, että nyt pitää tehdä jotain tosi rentouttavaa ja olla vaan ja sitten päädyn tärisemään sohvalla, kirjoittamaan jotain käsittämätöntä huttua ja tuijottamaan eläinsairaalaohjelman samaa jaksoa kolmatta kertaa. En vieläkään ole oppinut laatimaan ruokalistoja koko viikolle, hyvä kun selviän yhden päivän ruokailuista. Että ihan yhtä paska mä olen näiden kotihommien organisoinnissa kuin aina ennenkin eikä se minusta kerro kuitenkaan mitään siitä, miten toimisin työelämässä.

Mutta ehkä tää on nyt sitten jotain, jonka mä hiffaan vasta myöhemmin? Ehkä vuoden kuluttua valaistun ja muutun joka alan asiantuntijaksi ja osaan äitiyden ansiosta korjata autoja, käynnistää hiukkaskiihdyttimen ja kirjoittaa runoja, kaikkia yhtä aikaa?