keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pöly

Sitä mää vaan, että hengissä ollaan. Kamala, kamala kiirus - ei ehdi muuta kuin googletella välttämättömimmät netistä, maksaa laskut ja siinä se sitten melkein onkin. Hengasin melkein kaksi viikkoa aikaisesta aamusta iltamyöhään kaksin lapsen kanssa: ensin tuntui, että lähtee järki ja iskee väsymys ja kiukku ja kaikki, mutta sitten "alistuin kohtalooni" ja siitä lähtien meillä on ollut mukavaa. Muutto on vieläkin kesken ja osa kamoista kamalana sotkuna kaapeissa, mutta asuttavassa kunnossa tämä asunto jo on. Mattoja ei ole lattioilla, kun ne ovat kaikki likaisia ja pesua vailla eivätkä kaikki verhotkaan ole löytäneet ikkunoihin, mutta se on aika pientä.

Käväisin keikkareissulla, joka meni taas iloisesti aika poskelleen, vaikka Bändi tulikin nähtyä läheltä ja keikka sinällään oli mainio. Poika täytti vuoden ja viikonloppuna pitäisi järkätä juhlat. Huh. Tänään tapaamaan valokuvaajaa, huomenna yksivuotiskuvaukseen. Jossain välissä pitäis ennättää siivota ja leipoa. Että joo, kiirettä pitelee.

Palaan asiaan, kun pöly hieman hälvenee.


PS. Melkein kehaisin meidän unijuttuja, kun tänään unta riitti klo 6.45 asti, mutta sittenpä emme enää saaneet lasta ollenkaan päiväunille. Että olihan niissä vajaan 10 tunnin yöunissakin jo. Sanomattakin selvää, että hoidossa ollessaan kaveri nukkuu aamukahdeksaan ja vetäisee päälle vielä parit päikkäritkin. (Oli kuulemma nukkunut mummilassa isovanhempiensa vieressäkin aamun vikat tunnit - kotona ei onnistu, koska kaveri on joko vailla tissiä tai sitten ampaisee sukkana yli sängynlaidan.)

5 kommenttia:

  1. Ensinnäkin, hienoo että oot elossa! :)

    Onnea pienelle ja äidille taaperoitumisesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Meillä on tänään bileet, tää leipoi koko eilisen ihan hulluna - iski joku saatanallinen "olen paska mutsi, jos ostan kaiken kaupasta" -fiilis ja niin piti taas marttyyrina leivoskella. Ai että.

      Poista
  2. Mulla oli jo vähän sellaista skenaarioita mielessä, joissa olet hautautunut kaatuneen muuttolaatikkokasan alle ja joudut ehkä ensin nakertamaan kätesi poikki, ennenkun pääset bloggaamaan... Hyvä kuulla, että noin keskimäärin kunnossa olet (vaikka muuttotohinat jaksaa varmaan stressata pitkäänkin).

    Onnea poikaselle ekasta vuodesta! Voitko kuvitella, että siitä synnytysrääkistä on jo/vasta vuosi mennyt?! Vauvavuosi on kyllä yhtäaikaa universumin lyhin ja pisin vuosi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo sun skenaario ei ole edes kovin kaukaa haettu, tää kaaos on ollut jotain ihan järkkyä! Ja on se edelleen, kun avaa kaapinovet...

      En ole kauheasti ehtinyt vielä mietiskellä vuotta kokonaisuutena, mutta eilen käväisi mielessä, että vuosi on mennyt ihan järjetöntä vauhtia. Justhan se vasta alkoi ja oltiin matkalla synnäriltä kotiin. Ja nyt mulla on taapero, niisk! Mulla on ihan totta kauhea kriisi tuosta taaperoitumisesta ja musta on tullut hullu "vauvakyttääjä": kyttäilen ja ihailen toisten vauvoja ja haluan itsekin sellaisen! Kyttäilen myös - tätä en olisi ikinä uskonut - toisten raskausvatsoja ja mietin kateellisena, että no nyt noi saa vauvan ja mä en. Sairasta, niin sairasta...

      Mutta kiitos, tänään myö juhlitaan meidän vuotiasta!

      Poista
    2. Ai että, mulla on sama vauvamasukateus! Ja tuo meidän tirriäinen tulee vasta (JO!!!!) 5 kk. Minäkin haluun mahan, raskauden, vauvan, synnytyksen, imetyksen... Paitsi en tahdo hyperemeesiä, selkävaivoja, synnytys-/sektiotuskia, kolmatta epäonnistunutta imetyskokemusta enkä hoitaa koliikkista rääpälettä päivin öin. Mutta oon alkanut silti vakavasti pohtia, että josko meille silti tulis kolmaskin lapsi... Ehkä vaikka kolmen vuoden päästä, kun ei ehkä olis niin uhmakasta muiden lasten osalta? Pakko pitää kiinni siitä haaveesta, kun ei vielä psyyke kestä ajatusta siitä, että nää vauvat ois tässä :D

      Meillähän raskauduttiin esikoisen ollessa 1v 3kk - erinomainen aikataulu (vaikka esikon uhma just nyt vähän repiikin). I'm just saying... ;)

      Poista