lauantai 24. maaliskuuta 2012

Lässynlää

Eksyin taas lueskelemaan odotusjuttuja netistä ja ahdistuin. Tuntui, että kaikki olivat jossain lässytysmoodissa ja olivat hommanneet kakaralleen kaikki vermeet suurinpiirtein heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Ihmetytti myös tämä kaikenlaisten lukujen innokas julkaisu - mä en itse edes tyyliin ikinä muista millä raskausviikolla olen, pitäiskö mun nyt jotenkin verrata vielä omia ja lapsen mittoja toisten mittoihin? Pitäiskö niillä luvuilla jotenkin  brassailla? Jeesus sentään. Musta on otettu valokuviakin ainoastaan yhdeltä viikolta: jostain syystä se on aina jäänyt, vaikka tarkoituksena oli valokuvistakin seurata miten tämä kessi kehittyy. Iltalehden verkkosivuilla näyttää olevan joku typerä masukuvakisa, joka on aivan käsittämättömän raivostuttava: kaikilla on vaan niin ihanaa ja masu on ihana ja masuasukki on vielä ihanampi. <3

Toki raskaus on muuttanut minuakin (en vaan edelleenkään kestä lässytystä!). Olen aina ollut melko itkuherkkä tiettyjen asioiden suhteen ja nyt olen entistäkin herkempi. Eläimet ovat ennenkin saaneet mut itkemään helposti, mutta nyt ei tarvita kuin vilaus vaikka jostain eläinlapsesta ja alan volista ihan putouksena (ihmislapset eivät aiheuta vastaavaa). Tietynlainen musiikki itkettää heti ja vaikka olen aina ollut aikamoinen kotilaulaja, en tunnu enää pystyvän laulaa, sillä alan volista saman tien. Nyt ovat pahimmat vuoristoratatunteet vähän tasoittuneet, mutta varsinkin ensimmäisellä kolmanneksella sain ihan käsittämättömiä raivokohtauksia - tosin olen aina ollut lyhytpinnainen, mutta nyt raivo on iskenyt niin nopeasti etten ole itsekään ehtinyt tajuta. Onneksi nuo raivokkaimmat fiilikset tuntuvat jääneen taakse.

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Mä hankin ekat kamat lapselle sitten kun jäin äitiyslomalle! Joten älä stressaa, on muitakin jotka ottavat lungisti. Tyyppi on nyt 8kk eikä sillä ole vieläkään vaaleansiniseksi maalattua lastenhuonetta (tai siis omaa huonetta ollenkaan) mikä tuntuu melkein pakolliselta jos lukee liikaa vauvalehtiä/niiden keskustelupalstoja.

    Kannustaisin kuitenkin antamaan perhevalmennukselle ja paikallisille vauvakerhoille mahdollisuuden. Vaikka perhevalmennus olisi täyttä huttua, sieltä saattaa bongata jonkun sellaisen, jonka kanssa voisi tuulettaa ajatuksiaan niiden vaunulenkien lomassa.

    Ja ne vauvakerhot... Niissä seurakunnan (eka)vauvakerhoissa, joista olen kuullut/käynyt, ei jäsenpapereita kysellä eikä virsiä laulella. Eli siis kannattaa käydä kurkkaamassa jos teidänkin huudeilla se olisi rento tapahtuma. Yks kerta ei sua tapa!

    Ja ihan paras vauvapalsta on
    http://www.vauva.info/foorumi/
    varmaan tuollakin omat kahelinsa, mutta siellä ei harrasteta lyttäämistä eika haukkumista.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempityksestä! Tiedän, että olen vähän turhan ennakkoluuloinen perhevalmennusta ja kerhoja kohtaan, mutta jotenkin tuntuu melko todennäköiseltä, että siellä on aika erilaista porukkaa kuin mitä itse on. Yksi osatekijä on tämä minun ikäni: pienillä paikkakunnilla kai tavataan lisääntyä vähän aiemmin, joten epäilen, että suurin osa jengistä on minua roimasti nuorempaa. Olen myös kuullut, että osassa seurakunnan kerhoista kyllä tuodaan myös sitä uskontopuolta esiin, ja se ei ole yhtään minun juttuni.

    Mutta katsellaan nyt, voihan olla, että jossain mielenhäiriössä eksyn vielä johonkin kerhoonkin. :)

    VastaaPoista