Voi helvetti, oikeasti. Olen lähestulkoon leijunut eilisen ja tämän päivän: olen ollut vakuuttunut, että kaikki järjestyy ja kyllä elämä kantaa. Mitä tarvitaan siihen, että olen taas känkkäränkkäfiiliksissä? Pari typerää kommenttia netissä! Kuinka hemmetin teini voi muka aikuinen nainen edelleen olla? Miksen voi olla tämän vahvempi?
Luultavasti osasyy on siinä, että roikun jatkuvasti liikaa netissä ja kun suurin osa kommunikaatiosta ulkomaailmaan tapahtuu sitä kautta, kaikista typeristä pikkusieluistakin jaksaa välillä vetää pulttia.
Muutamien ystävien FB-postaus herätti myös valtavan ristiriitaisia tunteita, sillä siitä ei ole kauaakaan, kun olisin itse voinut julkaista ihan saman uutisen. Mitä he ajattelevat minusta nyt? Miksi edes vaivaan päätäni sillä, pidetäänkö minusta tai hyväksytäänkö minun ratkaisuni hankkia (saada) mukula? Luultavasti kukaan ei edes "tuomitse" minua tai ratkaisuani eikä todellakaan pidä minusta yhtään vähempää sen takia, että minusta on tulossa äiti, mutta miksi pääkoppani virittelee moisia ajatuksia?
Muutamien ystävien FB-postaus herätti myös valtavan ristiriitaisia tunteita, sillä siitä ei ole kauaakaan, kun olisin itse voinut julkaista ihan saman uutisen. Mitä he ajattelevat minusta nyt? Miksi edes vaivaan päätäni sillä, pidetäänkö minusta tai hyväksytäänkö minun ratkaisuni hankkia (saada) mukula? Luultavasti kukaan ei edes "tuomitse" minua tai ratkaisuani eikä todellakaan pidä minusta yhtään vähempää sen takia, että minusta on tulossa äiti, mutta miksi pääkoppani virittelee moisia ajatuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti