Öh. Mitä tähän nyt sanoisi. Fiilikset ovat periaatteessa olleet positiiviset, mutta fyysinen olo jokseenkin outo koko viikon. En tiedä, ovatko harjoitussupistukset (vaimitänenyton) tulleet kehiin vai mitä hittoa tämä on, kun vatsaa on juilinut useampana päivänä. Juilintaan on liittynyt usein myös korostunut pinkeyden tuntu. Vatsanahka on ilmiselvästikin ollut taas tällä viikolla koetuksella ja välillä on tuntunut, että halkean. Tukalaa. Olen myös aika väsynyt, koska osa öistä on mennyt heräillessä tuohon juilimiseen tai sitten mukulan rokkaukseen. En edes uskalla ajatella loppuaikaa - sitä kun on kuitenkin aika monta kuukautta jäljellä.
Vaikka viikko taitaakin mennä enemmän positiivisen kuin negatiivisen puolelle, en ole silti onnistunut välttymään vitutukselta. Harrastus vituttaa: Vituttaa saada jotain ihmeellisiä nillityksiä, vaikken koe, että olisin niihin nillitettäviin asioihin syyllinen millään tavalla. (Sanomattakin selvää, että kyseessä on yhdistystoiminta.) Tuntuu myös, että roolistani johtuen minut on automaattisesti lokeroitu tiettyyn leiriin, joten näin ollen käyn välillä hyvin maalitaulusta.
Vituttaa myös kaikki kiihkoäidit ja nettipalstapellet, joiden suurinta huvia tuntuu olevan ihmisten ylenkatsominen, syyllistäminen ja besserwisseröinti. Olisiko tauko palstoilta paikallaan? En muuten vieraile millään mammapalstoilla, sillä niillä menisi hermot alta aikayksikön. Vakipalstallani vaan toisinaan pulpahtelee myös lapsiaiheita ja ainahan siellä ovat ne supermammat kiljumassa toisten äitien huonommuutta.
Vitutuksesta tulikin mieleeni, että sain tällä viikolla seuraavat laatujulkaisut postin kautta:
Vaikka viikko taitaakin mennä enemmän positiivisen kuin negatiivisen puolelle, en ole silti onnistunut välttymään vitutukselta. Harrastus vituttaa: Vituttaa saada jotain ihmeellisiä nillityksiä, vaikken koe, että olisin niihin nillitettäviin asioihin syyllinen millään tavalla. (Sanomattakin selvää, että kyseessä on yhdistystoiminta.) Tuntuu myös, että roolistani johtuen minut on automaattisesti lokeroitu tiettyyn leiriin, joten näin ollen käyn välillä hyvin maalitaulusta.
Vituttaa myös kaikki kiihkoäidit ja nettipalstapellet, joiden suurinta huvia tuntuu olevan ihmisten ylenkatsominen, syyllistäminen ja besserwisseröinti. Olisiko tauko palstoilta paikallaan? En muuten vieraile millään mammapalstoilla, sillä niillä menisi hermot alta aikayksikön. Vakipalstallani vaan toisinaan pulpahtelee myös lapsiaiheita ja ainahan siellä ovat ne supermammat kiljumassa toisten äitien huonommuutta.
Vitutuksesta tulikin mieleeni, että sain tällä viikolla seuraavat laatujulkaisut postin kautta:
Sopinevat tällä hetkellä juuri hyvin lukemistoon. =) Aivot narikkaan ja menoksi. Itse asiassa kirjatilauksen pääkohde oli kuitenkin seuraava opus:
Ehdin selailla kirjan alkua - vaikutti erittäin lupaavalta! Tällaiset julkaisut helpottavat oloani huomattavasti.
Tuo kirjatilaus oli poikkeus, sillä olen landella asuessani oppinut taas hyödyntämään kirjastoa. Helsingissä asuessani eksyin kirjastoon ehkä kerran tai pari; jostain syystä kehitin tavan ostaa kaikki lukemani kirjat. Jos landeasumisesta jotain hyvää pitää kaivella, niin tämä kirjaston löytäminen uudelleen voisi olla yksi niistä. Tulee lainattua ja luettua kirjoja, joita ei tulisi lukeneeksi, jos jatkaisi edelleen kirjojen ostamista (- kaikkia kirjoja ei kannata ostaa omaan hyllyyn, syystä tai toisesta).
Hyppään sujuvasti ohi suurimmasta osasta raskausoppaita, mutta muutaman kirjan olen uskaltautunut lainaamaan. Viimeisimpiin kuuluu mm. Sari Helinin ja Sinikka Pakemanin Ra(s)kas raskaus. Takakannen perusteella odotin kunnon kriiseilyä, mutta petyin, kun kirjassa iso paino olikin erilaisilla ravinto-ohjeilla. Olen kyllä kiinnittänyt ruokavaliooni huomiota ja mietin sitä jo siinä vaiheessa, kun raskautta vasta suunniteltiin (ja aiemminkin!), joten kirjan ohjeet tuntuivat paikoin joko idioottimaisilta, saarnaavilta tai syyllistäviltä. Ne omakohtaiset "kriiseilyjaksot" ravinto-oppien välissä vaikuttivat jotensakin mukahauskoilta ja teennäisiltä, kun oli ensin saarnattu sivutolkulla kasviksista, hivenaineista ja vitamiineista.
PS. Ostin eilen alelaarista kasan bodyja ja potkareita. Äitini osti minulle myös jonkun vaunuihin viritettävän leluhärpättimen ja olin sen jälkeen ihan tippa linssissä. Help me!
Tuo kirjatilaus oli poikkeus, sillä olen landella asuessani oppinut taas hyödyntämään kirjastoa. Helsingissä asuessani eksyin kirjastoon ehkä kerran tai pari; jostain syystä kehitin tavan ostaa kaikki lukemani kirjat. Jos landeasumisesta jotain hyvää pitää kaivella, niin tämä kirjaston löytäminen uudelleen voisi olla yksi niistä. Tulee lainattua ja luettua kirjoja, joita ei tulisi lukeneeksi, jos jatkaisi edelleen kirjojen ostamista (- kaikkia kirjoja ei kannata ostaa omaan hyllyyn, syystä tai toisesta).
Hyppään sujuvasti ohi suurimmasta osasta raskausoppaita, mutta muutaman kirjan olen uskaltautunut lainaamaan. Viimeisimpiin kuuluu mm. Sari Helinin ja Sinikka Pakemanin Ra(s)kas raskaus. Takakannen perusteella odotin kunnon kriiseilyä, mutta petyin, kun kirjassa iso paino olikin erilaisilla ravinto-ohjeilla. Olen kyllä kiinnittänyt ruokavaliooni huomiota ja mietin sitä jo siinä vaiheessa, kun raskautta vasta suunniteltiin (ja aiemminkin!), joten kirjan ohjeet tuntuivat paikoin joko idioottimaisilta, saarnaavilta tai syyllistäviltä. Ne omakohtaiset "kriiseilyjaksot" ravinto-oppien välissä vaikuttivat jotensakin mukahauskoilta ja teennäisiltä, kun oli ensin saarnattu sivutolkulla kasviksista, hivenaineista ja vitamiineista.
PS. Ostin eilen alelaarista kasan bodyja ja potkareita. Äitini osti minulle myös jonkun vaunuihin viritettävän leluhärpättimen ja olin sen jälkeen ihan tippa linssissä. Help me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti