Jo muinaiset luonnonkansat...

Tässä taannoin neuvolakäynnillä sain tuta, että oma terveydenhoitajani taitaa kuulua ns. hurmoshenkisiin tapauksiin. Olin epäillyt sitä jo aiemmin, vaikka selviä merkkejä ei vielä ollutkaan, mutta viimeistä edellisellä käynnillä menin typeryyksissäni laukaisemaan ilmoille, että jännitän vähän miten tulen kestämään univelkaa ja vauva-arkea. Terveydenhoitaja katsoi minua hetken silmät pyöreinä ja henkäisi sitten, että eihän vauvat itse asiassa edes valvota. Että kun perhe ja etenkin äiti vaan seuraisi muinaisia luonnonkansoja ja pitäisi vauvan perhepedissä, niin vauvaa voisi imettää yöt läpeensä niin ettei äidin tarvitsisi edes herätä. Että on täysin normaalia, että vauva on rinnalla koko ajan, päivälläkin, niin se pysyy tyytyväisenä. Voi hyvä helvetti. En saanut vastattua mitään, hymyilin terveydenhoitajalle vain lammasmaisesti.

Tässä muutama vuosikymmen elämää nähneenä tiedän melko hyvin omat nukkumistottumukset. Stressin ja uusien tilanteiden hetkellä minulla on tapana menettää yöunet. Menetän yöunet myös, jos joudun heräilemään epätavallisiin aikoihin, jos nukkumisoloissa on jotain muuta erikoista tai jos menen syystä tai toisesta ylikierroksille. Voisin kuvitella, että vieressä tuhiseva ja kylkeen monottava vauva on ns. erikoistilanne, joka erittäin potentiaalisesti saa minut myös ylikierroksille. Tilanne on varmasti varsinkin alussa taatusti sitä luokkaa, että ei paljon nukuta (en usko hormonien kaikkivoipaisuuteen ja siihen, että niiden voimalla nukkuu kovinkaan montaa kuukautta). Joku perhepeti voi alussa olla ihan ok enkä nyt tässä aja sitäkään, että vauva pitäisi heti roijata omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, mutta jos unista ei tule yhtään mitään vauva vieressä - näin tiedän käyneen kuitenkin monelle - niin en minä voi mitään perhepetiä ylläpitää jumalattoman kauaakaan. Lisäksi olen sitä mieltä, että on jossain määrin sairasta pitää sitä mukulaa teini-ikäiseksi asti viekussa.

Voihan toki olla, että meillä menee kaikki putkeen ja löydänkin itsestäni jonkun univaihteen niin että pystyn helposti nukahtamaan niin päivällä kuin yölläkin syöttöjen ja muiden toimien välissä. Voihan olla, että en tule kärsimään univelasta. Mutta. Minusta on ensinnäkin ihan edesvastuutonta hurmostella jostain yösyöttöjen ja imetyksen ihanuudesta - sattumoisin tiedän, että se imetys ei aina suju kuin tanssi eivätkä äidit nuku nappia painamalla. Miksi hiivatissa pitää edes uskotella, että kaikki tulee olemaan yhtä auvoa? Onko tarkoituksena saada äidit tuntemaan itsensä mahdollisimman epäonnistuneeksi, kun asiat eivät sitten sujukaan niin kuin luonnonkansoilla konsanaan?