Sovinto

En olisi uskonut pääseväni tällaiseen tilaan. Synnytys toki jännittää, mutta olen tehnyt jonkunlaisen sovinnon edellisen synnytyksen kanssa. Olen jutellut siitä nyt lisää doulienkin kanssa ja saanut niin paljon selventävää tietoa, ettei päällimmäinen ajatus ole enää epäonnistuminen. En olisi uskonut, miten parantavaa on ollut, kun ihmiset ovat sanoneet mulle ääneen, että mun pelkoni on täysin ymmärrettävää ja että edellisessä synnytyksessä on oikeasti ollut vaaratilanne. Mä en ole ollut ylihysteerinen hullu, jolla on tarvetta repostella kokemallaan tai joka pelkää turhaan. Jotenkin se mun pelon tunnustaminen on ollut askel siihen suuntaan, että mä en pelkää enää niin paljon. On tehnyt niin hyvää, kun mua ei ole jyrätty eikä mun suuhun ole asetettu sanoja ennen kuin edes ehdin kertoa koko tarinaani. En olisi uskonut, että puhuminen auttaa näin paljon.

Melko paljon puhumista tässä on kieltämättä tarvittukin. :) Lohduttavimpia ajatuksia on ollut, että olen itse asiassa lähestulkoon jo synnyttänyt alateitse ja esikoinen on todennäköisesti saanut lähes kaikki alatiesynnytyksen edut aikanaan. Myös mun kroppani onkin itse asiassa toiminut ihan odotetulla tavalla enkä mä kuulemma ole edes saanut koko puudutearsenaalia niin kuin aiemmin kuvittelin. Olen aina pitänyt itseäni ihan hyvänä kivunsietäjänä, mutta tuo synnytys jotenkin romutti tämän käsityksen ja olen pitänyt itseäni huonompana myös sen takia (vaikka eihän se kivunsietokaan mikään kilpailu ole eikä matala kivunsietokynnys ole mikään "vika"!) - nyt mulle onkin kerrottu, että olen sietänyt kokemaani kipua ihmeen hyvin. Ja vaikka voisi kuvitella, että olisin jotenkin järkyttynyt siitä, että joku toteaa mun olleen oikeasti vaarassa sektion jälkimainingeissa, niin tuo toteamus on helpottanut mua suuresti - mä en ole kuvitellut sitä kaikkea. Ja tässä valossa mua sylettää, että jotkut ihmiset ovat kertoneet mulle mitään leikkauskertomuksia ja muita näkemättä, että mun pelkoni on turhaa ja että "sektio on maailman helpoin tapa synnyttää". 

Mulle on nyt varmistunut doula ja varadoula. Olen aivan haltioissani saamastani lisätuesta. Olen myös jo nyt saanut todella paljon informaatiota täkäläisen sairaalan käytännöistä - ilman doulaa en olisi ikinä tullut edes ajatelleeksi kaikkia asioita. Nyt voin oikeasti pohtia mitä synnytykseltä haluan ja voin olla varmempi, että pysyn tässä synnytyksessä paremmin kartalla kaikesta. En mä esimerkiksi viimeksi ole tajunnut, että mun on todennäköisesti haluttu yrittävän alatiesynnytystä, vaikka virhetarjonta onkin ollut tiedossa - kuulemma tosi monet merkit edellisessä synnytyksessä ovat viitanneet avosuutarjontaan. On myös pieni epäilys, että mulla on sen verran tiukat lantion/kohdun ligamentit, että ne vaikeuttavat vauvan kääntymistä kohdussa - näin ollen mä koetan treenata joka päivä, että saan nuo kireät ligamentit löystymään. Myös tuolta persuuspuolelta löytynee ylikireitä lihaksia, joita olis tarkoitus saada höllennettyä.

Sain vaihdettua neuvolan terveydenhoitajaa. Osastonhoitaja hoiti asian todella asiallisesti ja koin, että mua kunnioitettiin ja kuultiin. Sain antaa palautetta ja se otettiin tosi hyvin vastaan. Saan kuulemma vast'edeskin olla yhteyksissä, jos haluan antaa palautetta. Kuriositeettina kerrottakoon, että kun uusi terveydenhoitaja soitti mulle, mun tiedoissa olivat edelleen raskausviikot aivan päin persettä. Miten se on mahdollista, kun ne viikot kai tulevat osin automaattisesti koneelta, en tajua. Toivottavasti ne tiedot on nyt vihdoin saatu oikein. Olen edelleen jokseenkin typertynyt, ettei edellinen sekopääterkkari ollut vaivautunut edes lukemaan mun pelkopolipapereitani, ne kun normaaliin tapaan oli lähetetty myös neuvolaan. Ja se diapamin tyrkytys - ei ehkä ihan asianmukaista.