keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Pelkopoli

Olo on sekava. Eilen oli sekä pelkopoli että hieronta, käynnit edustivat osin vastakkaisia näkemyksiä.

Olin odottanut pelkopolia kuin kuuta nousevaa, sillä halusin niin kiihkeästi jonkunmoisia selityksiä sille, miksi edellisessä synnytyksessä kävi niin kuin kävi. Kuvittelin, että pystyn menemään äitiyspolille ihan rauhallisin mielin, mutta päädyinkin vetäisemään ensimmäiset itkut odotusaulassa. Vastaanottavaa kätilöä voisi kuvailla sanoilla reipas ja iloinen, mikä ei ensin häirinnyt lainkaan. Kätilö ilmoitti heti ensitöikseen, että neuvolasta ei ole lähetetty mun tietojani (sähköisesti), joten hänellä ei sitten ollut musta oikein mitään ennakkotietoja. Kiitos, neuvolantäti, taas kerran. Alkoi ärsyttää niin paljon, että alkukäynnin aikana oli vaikea keskittyä itse asiaan.

Kävimme siis pääasiassa läpi edellistä synnytystä. Osaan asioista kätilöllä oli jonkunmoinen teoria, mutta osaan sain kuitin, että asia pitää ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Avosuutarjonnasta jäin käsitykseen, että vauvan on täytynyt mun kohdallani olla tässä virhetarjonnassa jo pidempään, koska se pään muoto säilyi niinkin pitkään. Tämän seurauksena kätilö kirjasi ylös, että mun lantioni täytyy tutkia tarkasti tulevassa synnytystapa-arviossa. Se mitä pitävät tarkkana tutkimisena jääköön nähtäväksi, mutta mulla on epäilykseni. Sain myös kuulla, että mulle synnytyksen aikana noussut kuume ja infektio ovat myös saattaneet vaikuttaa supistusten heikkenemiseen, samoin tietysti tuo virhetarjonta. Mikä lohdullista, kätilö tuntui kallistuvan sille kannalle, että endometrioosi on kuin onkin aiheuttanut ensimmäisen raskauden kivut ja että se saattaa aiheuttaa lisäkipuja myös tulevassa synnytyksessä - lohdullista siis siksi, että ainakin joku tunnustaa, että endolla voi olla vaikutusta eikä vaan satuile jostain endon katoamisesta. Oli selkeästi sitä mieltä, että luomuna ei välttämättä kannata edes yrittää lähteä synnyttämään (enpä kyllä ajatellutkaan). Todettiin, että alatiesynnytys olisi ensisijainen toive ja käytiin läpi joitain muita toiveita. Hienoista ahdistusta aiheutti kertomus siitä, kuinka aiemman sektion takia mut piuhoitetaan ja synnytystä seurataan tavallista tarkemmin. Ahdistusta myös lisäsi entisestään keskustelun loppupuolella esitetty kysymys siitä kuinka paljon mä pettyisin ja miten mä selviäisin henkisesti, jos tälläkin kertaa mentäisiin sektioon - joko suunnitellusti tai spontaanisti. Jäin nimittäin jotenkin siihen kuvaan, että kätilö alkoi jo vähän miettiä onko mun kohdalla alatiesynnytys ylipäänsä mahdollinen. Näin ollen mulle ei todellakaan tyrkytetty alatiesynnytystä, niin kuin monesti kuulee noista pelkopolikäynneistä kerrottavan.

Kaiken kaikkiaan aloin itse keskustelun loppupuolella kallistua sille kannalle, että tää ei nyt voi olla tässä. Kysyin mitä mun pitäis tehdä sille asialle, että alan itkeä kun vaan tulenkin paikalle ja että eikö olis hyvä, että mä pääsisin vaikka näkemään ne niiden tilat. Kätilö tuntui suorastaan yllättyvän, ja me sitten kierrettiin hätäisesti parissa minuutissa synnytysvastaanotto ja synnytyssalialue. Aloin ulvoa uudelleen synnytyssalissa, mihin kätilö totesi ylipirteästi, että ei kai mua nyt vaan itketä ja että ei mua varmaan sitten enää h-hetkellä niin ahdista kun on vauvakin syntymässä. Ja se oli sitten siinä. En mä pystynyt pistämään kampoihin ja alkaa vaatia uutta käyntiä, varsinkin kun olin ihan tunnekuohussa. Näin ollen sitten koko käynnistä jäi päällimmäisenä mieleen pieni pettymys, vähän sellainen fiilis, että mun kanssa hoidettiin se pakollinen kuvio ja sitten olikin hyvä huikata heipat.

Myöhemmin samana päivänä sitten hierojalla käytiin vähän läpi tätä kuviota. Hierojalla oli selvästi aika vahvat mielipiteet siitä, miten synnyttäjiä kohdellaan ja miten heidän toiveitaan kunnioitetaan. Kertoi myös, että vauvan asentoon voi vaikuttaa täysin itse. Osa musta uskoo, että niin voikin, mutta osa suhtautuu edelleen hieman skeptisesti. Mitä jos mussa on oikeasti jotain ns. vikaa, se endo tai joku rakennepoikkeama, jonka takia vauvat vaan menevät väärään asentoon ja sinne jäävät? Kokeiltiin kuitenkin hierojan kanssa paria aika eksoottistakin liikettä, joilla vauvaa voi auttaa oikeaan tarjontaan. Hieroja myös sanoi suoraan, että mun kannattaa ehdottomasti ottaa doula.

Ja näinpä sitten pistinkin jo doulapyynnön eteenpäin. Mietin asiaa yön yli ja tulin siihen tulokseen, että jo pelkästään sen takia, että on olemassa vaara että mä vedän totaaliseen paniikkiin jo siitä synnytyssairaalaympäristöstä, on varmaan hyvä että paikalla on joku mua tukemassa. Puolison en valitettavasti usko samaan kykenevän eikä hän esim. osaa auttaa mua hengittämään tai vaihtamaan asentoa, mutta toki puolison läsnäolo on mulle tärkeää - en lähtisi ilman. Onhan meillä vielä sekin, että miten saadaan lapsi hoitoon, joten jos hoitoon saattamisessa kestää, niin olisi hyvä, että paikalla olisi heti joku mun kanssa.

Nyt on vaan vielä jännättävä se synnytystapa-arvio. Mä ajattelin, että se on ihan haistapaskaa, mutta kätilön puheista sain nyt sitten vähän toisen kuvan. Tekisi mieleni pistää neuvolan terkkari myös nyt vaihtoon - nyt on mokia tullut vähän liikaa. Lisäksi muijan koko persoona tökkii. Pitäisi kerätä rohkeutta soittaa osastonjohtajalle tai sitten hoitaa asia vähän pelkurimaisemmin terkkarin loman aikana. Vai lataisko ihan naamatusten, että nyt ei kuule meidän kemiat kohtaa yhtään, että josko varailisitkin seuraavat ajat joltain muulta?

6 kommenttia:

  1. No voi hitto tuon pelkopolin kanssa... Entäs jos soitat sinne ja pyydät uuden ajan. Mulle tyrkytettiin heti puhelinnumeroa ja neuvottiin soittamaan jos mietityttää yhtään, joten kai se nyt on normaali käytäntö? Ja ota se doula mukaan jo sinnekin, jos siltä tuntuu. Saahan sulla olla tuki ja turva mukana ja ehkä saat enempi irti keskustelusta, kun sulla on ammattilainen omassakin nurkassa.

    Mulla kans synnytystä valvottiin edellisen sektion takia. Sekin ilmeisesti vaikuttaa, kun minunkin sektio tehtiin kiireisenä, eli arpi on isompi. Mut mulla ultrattiin kohdunseinän paksuus arven kohdalta ja todettiin se hyväksi jo synnytystapa-arviossa. Itse sitä seinämän paksuutta kyselin (kun olin lukenut, että 2-3cm on hyvä), mutta se lääkäri vaan totesi ettei arpea juuri näy enää, eli hyvin olin parantunut. Sit itse synnytyksessä mulla oli (niin pitkään kun mahdollista) joku anturi (siis yks pieni piuha) kohdussa mittaamassa painetta ja lopulta kun supistukset alkoi taas hiipua ja oli pakko lykätä oksitosiini täysille, niin kontrollikäynnille tullut lääkäri jäi seuraamaan ponnistusvaiheen kokonaan. No se kestikin ihan sen 11-12 minuuttia, joten ei sen pitkään tarvinnut siellä norkoilla :D

    Kuten olen jo kyllästymiseen asti toitottanut, toinen synnytys oli hurjan hyvä kokemus ja toivon sulle samaa (päädyt sitten synnyttämään alateitse tai sektiolla)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että mä en halua nähdä näitä niin sanottuja ammattilaisia enää pelkoni tiimoilta. Jos vaikka saisi vielä vähän doulan kanssa purettua. Ja se kyllä huojentaa ihan oikeasti, että doula tulee mukaan.

      Mulla taitaa arpi myös olla suurempi, varsinkin kun mulle tuli niitä repeämiä ja joutuivat polttelemaan sitä endokudosta tieltä. Saa nähdä mitä nyt toteavat siellä synnytystapa-arviossa.

      Poista
    2. Joutuiko ne jo sisälle mennessä sitä endoa siivoamaan? Mulla sit kun muksu oli ulkona ja toisten huomissa, niin ne alkoi setvimään sitä ryteikköä siellä mahassa ja ihmetellä isoon ääneen, että miten tämmönen on luomusti raskautunut... Kokemus sekin.

      Ja se doula on kyllä ihan super! Olen iloinen että sait sen :)

      Poista
    3. Sisälle menosta en tiedä, mutta vauvan synnyttyä aloin kuulostella sitä puuhastelua, kun eivät meinanneet erottaa mm. mun pissavärkkejä sen endon alta jne. Eli varmaan vähän sama kuin sulla. Ne kysyivätkin siinä, että ootko tietoinen, että sulla on täällä hitokseen endometrioosia ja taisivat kysyä senkin olenko raskautunut luomusti.

      Joo, doula on hieno juttu! :)

      Poista
  2. Ääh. Olipas taas käynti. Ei ton noin pidä mennä. Täällä kainuussa mulla oli useampi käynti saman kätilön kanssa ja saleja kierrettiin myös. Sain myös olla käyrillä synnytyssalissa, tutustuttiin vempaimiin siellä jne. jne.

    Tuo terkkarin vaihto on itsellenikin vaikea asia, en sitä edellisellä kerralla uskaltanut tehdä vaikka en saanut minkäänlaista apua sieltä ja kävinkin vain pari kertaa. Viime viikolla uuteen kaupunkiin aikaa varatessa vastassa oli todella miellyttävän oloinen persoona joka jo puhelimessa tarjosi kaiken apunsa. Tuli helpottunut olo.

    Mulla tehtiin synnytystapa-arvio käsikopelolla ja lisäksi otettiin magneetit ja laskettiin jotkut sentit et mahtuuko jne. Ois mahtunut. Pää ei kestänyt.

    Kävin tänään hammaslääkärissa ja se tuoli ja valo toi niin elävästi sektiosalin mieleen että meinasi paniikkia pukata.

    Doula kuulostaa hyvältä idealta. Voisin olla semmoisen kannalla jos alakautta saisin enää koittaa. Mutta viimekerran kiinnikkeet huomioon ottaen ja nyt jo uudet muistuttelee itsestään joten ehkä on parempi vain uskaltautua taas sinne toisten armoille ja toivoa parasta (ja itkeä kuolemapelkoa kun heikkopää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös kuullut näistä useammista käynneistä, myös täällä. Olen myös kuullut, että täälläkin on porukka päässyt jo aiemmassa vaiheessa sinne pelkopolille eikä vasta rv 30:n jälkeen. Mulle on kaikki vaan sanoneet, että se on tuo yksi käynti ja näin loppuvaiheessa. Mielenkiintoista olisi tosiaan tietää, millä perusteella toisille tarjotaan tavallaan enemmän.

      Doulan voi ottaa apuun myös sektioon. Itsekin mietin ensin, että enhän mä sitä doulaa tarvitse, jos mennään uudelleen sektioon, mutta kyllä mä tarvitsen. Jonkun täytyy puhua mun äänellä, jos mä en itse kykene. Tai kun mä en kykene.

      Poista