Olen ollut tällä viikolla todella innoissani, jos nyt sellaista sanaa voi tässä yhteydessä käyttää (tähtäähän tämä toiminta pelkäämääni synnytykseen). Suhtaudun aika toiveikkaasti siihen, että mulle järjestyy synnytykseen lisätueksi doula. Doulatilanne on kuitenkin kuulemani mukaan haastava varsinkin heinäkuussa, jolloin ainakin doulien mukaan tulee synnytysosastolla olemaan ruuhkaa. Näin ollen matkan varrella on pieniä aikatauluhaasteita, mutta toivon totisesti että niistä selvitään. Ja vaikka ensin vähän säikyinkin ajatusta doulasta, niin nyt ajatus tuntuu pelkästään vaan mahtavalta.
Ajatukseni terveydenhoitohenkilökunnasta eivät sen sijaan ole järin mahtavia. Olen arastellut neuvolantädin vaihtoa, mutta viime käynti antoi kyllä sellaisen sysäyksen, että ei tee enää mieli nähdä koko tätiä enää ikinä. Annoin vähän palautetta pelkopolikäynnistä ja kerroin, että mun pelkoreaktiooni suhtauduttiin olkia kohautellen, mutta tätipä pisti melkein paremmaksi toteamalla, että ei sille pelolle kukaan voi mitään tehdä ja että mun kannattaa vaan pyytää diapamia. Alkoi myös epäillä, että saan paniikkikohtauksia normiarjessakin, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Antoi sitten vinkkiä, että kannattaa vaan muistaa hengittää syvään uloshengittäessä - auttaa kuulemma supistuksiin (- no niitähän mä tässä just pelkäsinkin!) ja "ei meille ennen vanhaankaan mitään lääkkeitä annettu, hengityksellä pärjättiin, kolme lasta olen synnyttänyt". Kertoi samaan syssyyn, että hänen oma tyttärensä ei ollut hänelle kertonut synnytyspelostaan, tytär oli kuulemma synnyttänyt toisen lapsensa edellisellä viikolla. Enpä ihmettele tyttären ratkaisua. Litanian lopuksi täti sitten kysäisi, mikä olikaan se syy, että mä tällä tavalla pelkään synnytystä. Ihan kuin en olis koskaan neuvolassa käynytkään!
Vietämme kaupunkijuhannusta. Täytyy varmaan katsoa vähän fiiliksen, kelien ja voinnin mukaan osallistutaanko johonkin lastentapahtumaan tai yritetäänkö etsiä jostain vaikka grillauspaikka.
Täti vaihtoon vaan! On olemassa tilanteita joissa neuvolan terkkarin, kätilön tai kuka siinä nyt raskaana olevan naisen kanssa onkaan tekemisissä, pitää sanoa vähän jämäkämmin mutta ne tilanteet pitää oikeasti osata lukea plus jämäkästi sanominen ei ole sama asia kuin toisen tunteiden vähättely. Mitä ainakin tuo sun yllä kirjoittama täysin oli. Jos ne henkilökemiat ei pelaa niin ne ei pelaa. Tuo terkkari ei selvästikään osaa toimia odottajan kanssa, jolla se raskausaika ei ole vain sitä sellaista auvoista sydänäänien kuuntelua. Ei sun tarvitse käydä siellä neuvolassa kerta toisensa jälkeen pahoittamassa mieltäsi. Oikeasti hyviäkin neuvolan terkkareita on olemassa, toivottavasti sellainen osuisi nyt sun kohdalle. Juu ei ole olemassakaan mitään taikaa joka ne pelot karkoittaa mutta ehkä sä nyt et ihan suoranaisesti sellaista ole yrittänytkään lypsää irti siitä terkkarista. On kuitenkin hänen työtänsä ottaa asiakseen myös sun asiasi ja tehdä työnsä niin että sulla on olo että edes yritetään.
VastaaPoistaMä kamalasti täällä taustalla symppailen ja odottelen aina että koska kirjoittelet. hirveän huonosti saan kommentoitua koska en oikeasti vaan osaa sanoa mitään. Harmittaa ihan aidosti sun puolesta silloin kun välittyy että olet joutunut kohtaamaan epäoikeudenmukaista ja suorastaan epäinhimillistä kohtaamista. Että vaikka nyt ei oma sanainen arkku osaa aueta niin täällä kuitenkin ollaan! Hyvää Juhannusta :)
Terkkari vaihdettu ja olo on todella huojentunut! Olet ihan oikeassa: en mä mitään sääliä tai taikatemppuja olekaan kaivannut, mutta asiatonkaan ei tarvitsisi olla. Lisäksi on oikeasti tullut tunne, että tuo edellinen terkkari ei ollut tehtäviensä tasalla ja jos luottamusta ei ole, niin koko hoitosuhteella ei ole kyllä pohjaa.
PoistaKiitos symppauksesta ja kivasta kommentista!