maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pruut

Viikonloppu oli oikein hedelmällinen: kävimme lastentarvikeliikkeen kanta-asiakasalessa ja löysimme marketista 50 % alennuksella juuri meille passelin parvekekalustesetin (kokoontaitettavat pöytä ja tuolit, jotta mahtuu sitten parvekkeella lykkimään vaikka niitä tuplia tarvittaessa). Nyt on myös parveke siivottu (paitsi että lasit odottavat vielä pesijäänsä eli siippaa).

Lastentarvikeliikkeen antia puolestaan olivat vähän isompien hankintojen lisäksi valjaat esikoiselle. Tervetuloa vappu, meillä on valmistauduttu! Olen aina suhtautunut lastenvaljaisiin vähän naureskellen ja ihmetellen, mutta valjaat ovat itse asiassa olleet hankintalistalla jo jonkin aikaa. Kevättalvellahan lapsi karautti ulos imetysryhmän tiloista sisävaatteissaan, ja vaikka koko ajan pidin sitä silmällä, se ehti lyhyessä ajassa avata melko painavan rautaoven ja kavuta jyrkät kiviportaat ulos jalkakäytävälle. Ei ole kuulemma kukaan aiemmin. Nyt viime aikoina lapsi on kunnostautunut karkailemaan hiekkalaatikolta: siinä vaiheessa kun aletaan kerätä hiekkaleluja pussiin, lapsi säntää karkuun. Isänsä tuo lapsen yleensä ensin sisälle ja menee sitten vasta keräämään lelut, mutta mulla on tietysti yksinäni ollut välillä vähän haasteita - etenkin kun tällä hetkellä ei voida puhua mistään räjähtävästä lähtönopeudesta ja rakettimaisesta etenemisestä muutenkaan. Totesinkin kerran kokeilun jälkeen, että me ajetaan vast'edeskin tuohon pihapiirin hiekkalaatikolle muutaman metrin matka kärryillä, joihin lapsen saa viisipistevöihin kiinni. Näin ollen ei ole kaduttanut tuplakärryjen hankinta, vaikka aika monilta sai suosituksia seisomalaudoista ja muista vaihtoehtoratkaisuista.

Saapa nähdä miten kauan karkailuvaihetta kestää: nythän meillä ei pysty lasta laskemaan kävelemään edes kauppakeskuksessa, kun ei se suostu kävelemään siihen ilmansuuntaan mihin itse on matkalla. Tunsin pienen kateudenpistoksen taannoin käydessämme puistossa, kun näin muita vanhempia taaperoineen. Taniaiset seurailivat kiltisti vanhempiaan ja pörräsivät näiden ympärillä vanhempien istuksiessa nurmikolla - ei muuten onnistuisi meillä. Elättelen silti toiveita vappupiknikistä, varsinkin nyt kun on ne valjaat.


Loppukaneettina voisin äimistellä sitä seikkaa, että edellisessä raskaudessa oltiin tässä vaiheessa käyty jo ainakin kertaalleen synnytysvastaanotolla kivuliaiden ja säännöllisten supistusten takia. Kopkop. Tämä raskaus on ollut helpompi, vaikkakin pelottaa sanoa sitä ääneen, koska melko irrationaalisestikin pelkään, että heti kun sanon näin invalidisoivat kivut pamahtavat kehiin. (Tosin heräsin tänään puoli viideltä lonkkasärkyyn enkä saanut enää nukuttua, mutta se nyt on vielä kevyttä kamaa.)

4 kommenttia:

  1. Meillä on kaikki kolme myös painelleet aina eri suuntaan mihin itse on ollut menossa. Ei tosin kyllä mitään teidän tasoista. Paitsi keskarilla oli kyllä vaihe että se yritti aina juosta autotielle. Ihan aina. Naurun kera. Mutta siis luulenkin että ei yksikään lapsi automaattisesti kävelekään rauhallisesti ja samaan suuntaan vanhempien kanssa ellei ole kyse tosi arasta lapsesta ;) kaikilla se vaihe varmaankin on koska maailma on iso leikkikenttä. Tosin en mäkään kyllä lähtisi lapsen kanssa opettelemaan noita hommia jos olisin itse raskaana. Joku roti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että mulla kiinnittyy huomio enemmän niihin rauhallisiin tapauksiin. Ja tosiaan jatkuvasti yritetään opetella samaan suuntaan menoa, mutta piru kun tuo jätkä on nopea eikä mulla just nyt aina reaktionopeus välttämättä riitä. Lisäksi kanniskelu ottaa jonkun verran voimille ihan fyysisestikin (mistä syystä olen lopettanut mm. kävelylenkit lapsen kanssa - saa isänsä hoitaa sen puolen).

      Ja tää meidän muksu myös vaan nauraa kun säntää karkuun. Onneksi se ei tuosta pihasta - kopkop - ole vielä lähtenyt suoraan autotielle (tosin tuossa on parkkipaikka ensin ja autotiekin onneksi suht' hiljainen, mutta vaaranpaikka se on silti), mutta jos ollaan lähelläkään autotietä niin sinnehän se pyrkii.

      Poista
  2. Samanlaista menoa meillä. Poika 1v 4 kk juoksee irtipäästettynä aina karkuun ja tietysti mahdollisimman vaarallisiin paikkoihin, autotielle, heiluriovien väliin, rullaportaille jne. Yllättävän nopeakin tuollainen pikkutaapero on, ei parane antaa juurikaan etumatkaa. Eipä mulla tänään juuri muita ohjeita ollut uudelle hoitajalle, kuin että keskity hengissäpitämiseen, kaikki muu on kivaa extraa.

    Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on pirun nopeita käänteissään! Tuntuu, että kun itse on jo tällainen kömpelys, niin ei tarvita kuin se ettei ihan heti pääse käännähtämään ympäri niin lapsi on jo monen metrin päässä. Meillä on tässä pihapiirissä kolmet melko jyrkät puuportaat ja onhan se niillekin onnistunut ryntäämään kuuppa edellä. Vielä kun se oikein kiihdyttää, kun huomaa, että sen perässä tullaan. Olen yrittänyt sitäkin kikkaa, että en heti lähde perään (jos suuntana ei ole mikään supervaarallinen paikka), mutta ei se pysähdy siitäkään huolimatta ja näkyvistäkään ei tietenkään voi päästää.

      Poista