Vapaan jälkeen

Sekava linja pitää. Tajunnanvirtaa odotettavissa.

Hiukset läks! Olin tyytyväinen kampaajaan, joka tuntui tietävän heti mitä tehdä. Eikä kampaaja todellakaan kysellyt joka hetki, millä tekniikalla mä nyt leikkaisin täältä takaa ja otanko tästä leuan kohdalta näin vai noin: kampaaja tsekkasi ensimmäisenä kallon ja kasvojen muodot, hiustyypin ja profiilin ja eteni sitten siitä. Se polkkahan sieltä sitten tuli, mutta onneksi se nyt ei ole ihan tavanomainen. On varmaan vaan oma lärvi jo niin tätimäinen, että vähänhän nämä hiukset tuntuvat tätimäisiltä jo nyt, mutta koetan kestää. Kampaajan kirkkaasti valaistusta peilistä selvisi muuten sekin ihanainen seikka, että näytän ihan siltä kuin olisin valvonut 1½ vuotta. Akka on vähän kulahtanut ja rupsahtanut, silmät kuin rusinat. Voiko tästä vielä palautua?

Lapsi oli ollut mummolassa elementissään. Oli nukkunut ihan hyvin, herännyt pari kertaa lyhyesti. Kotona nukkua posotti koko yön (vaikka oli torkahtanut autossakin), illalla ei enää suostunut koskemaan kuin toiseen tissiin. Jännityksellä kyllä odotan mitä tuleman pitää, sillä mä en ollut yhtään valmistautunut, että vieroittuminen voisi käydä myös itsestään. Olin myös miettinyt ainoastaan sitä yövieroitusta eikä vieroittuminen kokonaan ollut käynyt mielessäkään. Surkuhan siitä vähän tulee, jos imetys on nyt loppumassa.

Mulla on joku pienoinen kriisi itseni kanssa, koska olisin ihan mainiosti voinut viettää toisenkin vuorokauden yksin. Oli nimittäin aika ihanaa: mieletöntä juoda aamukahvi kaikessa rauhassa ja päästä nauttimaan omasta ruoasta ihan kunnolla. Lapsen tultua kotiin olin lähinnä tuskainen, kun se sama vanha rumba alkoi taas. Nykyään lapsen vinkeinä on vaatia syliin tai taluttaa jompaa kumpaa vanhempaansa kädestä koko ajan. Sylistä se sitten tahtoo vaikkapa istumaan lipaston päälle tai tavaroita tasoilta ja kun sen vaatimuksiin ei suostuta, iskee itkupotkuraivari. Itkupotkuraivari tai kimeä kirkumiskohtaus iskee myös sekunneissa, jos lapsi ei pysty tekemään jotain asiaa itsekseen. Jää vaikka lelukoira johonkin jumiin tai lelu vierii tv-tason alle - heitetäänpä välittömät kirkumiset. Niin että tuli siinä heti jonkunmoinen lässähtänyt "ai niin, tätähän tää olikin" -tunnelma.

Huomasin aamulla netistä, että viereisessä talossa olisi joku ollut vailla meidän tyyppistä asuntoa vaihtotarkoituksessa. Se viereisen talon kämppä taas olis just sitä, mitä me mahdollisesti tarvittais eli lisää neliöitä. Se kämppä on todennäköisesti nyt vapailla markkinoilla, joten luultavasti sitä pitää harkita joka tapauksessa. Olis aika ihanteellista, että ei tarvitsisi muuttaa kuin rapusta toiseen. Tosin sekin ahdistaa, koska edellisestä muutosta ei ole kulunut kuin puolisen vuotta. Fakta vaan on, että me ei taideta mahtua tänne etenkään enää kesän jälkeen.

Autohan on myös menossa vaihtoon. Siippa on tähän mennessä ollut ihan että njääh, hyvin mahdutaan tuohon tavalliseen pienehköön henkilöautoon, mutta mä olen jo pitempään hokenut, että jos joskus joudutaan liikkeelle koko porukan kanssa, niin mehän ei mahduta. Ja joskus vois olla kiva matkata niinkin, että elukat ovat messissä. Meillä ei myöskään ollut ihan helppoa mahtua autoon, kun lähdettiin syksyllä lomareissulle ja silloin meitä oli "vain" kolme ihmistä + matkatavarat. Nyt on tulossa yksi turvakaukalotyyppi ja isommat kärryt lisää, joten enää ei auta.

Mistä päästäänkin siihen, että meidät voi myös yllättää järkyttävä vauvatarvikevarustelu. Meillähän on mm. pinnis, kärryt, turvakaukalo ja vaatteita sun muita tarvikkeita lainassa enkä tiedä missä vaiheessa joudumme luopumaan niistä. Voi siis hyvinkin olla, että tällä kertaa hankintaan menee koko setti. Jonkunlaiset sisaruskärryt lienevät ainakin hankintalistalla. En ole mikään kärryihminen, mutta sisaruskärryjen kohdalla on pakko oikeasti vähän miettiä, koska tuo esikoinenkin pitäisi saada niissä viihtymään. Ja bussiin pitäisi päästä. Ja hissiin. Ja missä noita muuten nukutetaan päivällä? Molemmille pitää varmaan olla erikseen vielä parvekevaunutkin. Hilpeää.