keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kaaos

Muutto suoritettu, remontti päällä. Äidillä jaksaminen aika vähissä, isä oli just rentoutumassa pienellä reissulla. Just nyt tuntuu vähän epäreilulta, mutta kai ne tilit joskus tasataan.

Alkuun kysymys: Miten tästä selviää? Miten selvitä, kun oma aika on lähes nollassa? Kun molemmat lapset tuntuvat valvovan yöt ja päivät eikä oikein hetkeksikään voi pysähtyä. Voi miten tahtoisin olla jatkuvasti läsnä ja jaksaa, mutta valvotut yöt ja jatkuva tarvitseminen tuntuvat toisinaan kuluttavan ihan loppuun. Mähän myös uhosin itselleni jo ennen vauvan syntymää, että nyt kyllä huolehdin siitä omastakin ajasta, mutta niinhän ei suinkaan ole käynyt. Mutta näin ei kai voisi enää jatkua.

Inhoan sosiaalipornomaista parisuhderuodintaa blogeissa, mutta täytyy sanoa, että arki kahden lapsen kanssa asettaa pieniä paineita myös parisuhteelle. Jos vauva-aikaan oltiinkin yhtä mieltä vauvan "kohtelusta", niin taaperon kasvattaminen ei enää olekaan ihan sama juttu. Lisäksi meillä tuntuu ehkä hieman myös olevan sitä asetelmaa, että pidän töissä käymistä ikään kuin lomailuna eikä siippa taas tunnu aina käsittävän millaista hevonpersettä välillä on yrittää pitää palettia kasassa yksinään. Jotenkin vääjäämättähän kuvio on mennyt siihen, että siippa viettää enemmän aikaa Ekan kanssa kun taas mä huolehdin sillä aikaa Tokasta, vaikka olen yrittänyt saada sitä ajatusta läpi, että tarvitsen joskus vapaata ihan molemmista lapsista. Että jos mun on tarkoitus joskus aamuisin nukkua ja Toka ei nuku, niin ei se voi jäädä mun viihdytettäväkseni vaan kyllä siipan täytyy selviytyä myös Tokan hoidosta. Tai jos siippa lähtee Ekan kanssa ulos, niin yhtä hyvin se voi sinne ottaa myös Tokan nukkumaan vaunuissa - ei se nyt aina voi mennä niin, että minä olen ainoa joka joutuu selviytymään vaunuhytkytyksestä ja Ekan viihdyttämisestä myös ulkona. Ja luultavasti Ekakin tarvitsee laatuaikaa äitinsä kanssa.

Nukkumiskuviot tuntuvat räjähtäneen käsiin. Muutto varmasti stressaa myös Ekaa enkä ihmettelisi sitäkään, jos se suhteellisen herkkänä tyyppinä vaistoaisi toisinaan kiristyneet tunnelmat kotona. Eka myös jännää uutta isompaa huonettaan ja kyselee jatkuvasti uuden kodin äänistä - vanhassa kodissa kun naapurista ei kuulunut hiiskaustakaan. Näin ollen Eka on alkanut heräillä öisin ja myös nukkumaanmeno on usein vaikeaa.

Luulin jo tajunneeni vauvan rytmin pari viikkoa sitten, mutta ei taida Toka sittenkään toimia ihan samalla kaavalla kuin veljensä. Velihän roijattiin nukkumaan aina kahden tunnin valvomisjakson päätteeksi ja se veteli kahdet päikkärit päiväsaikaan - homma toimi kuin nakutettuna sen jälkeen kun ainaisista kärrylenkeistä päästiin. Nyt ei jotenkin AINA oikein toimi. Toka saattaa herätä puolen tunnin jälkeen, mutta nukahtaakin sitten uudelleen hetken valvottuaan tai jopa uudelleen uneen hytkytettynä, mitä en ihan heti tajunnut, koska Eka ei herättyään kyllä nukahtanut heti uudelleen vaan vaati valvomista alle. Myöskään Toka ei näemmä nuku liinassa enää pikkuvauvavaiheen loputtua vaan unet jäävät toivottoman tyngiksi ja nukahtamisessakin kestää tolkuttoman kauan. Sitä paitsi jos Toka nukahtaakin liinaan, mun on tampattava koko ajan edestakaisin ja pysyttävä liikkeessä, ja siltikään uni ei riitä (ja jätkästä tulee kärttyinen eli unenpuutteen huomaa selkeästi). Ulkona vaunuissa näyttää olevan toimiva konsepti Tokankin kohdalla. (Näin ollen kaikki kiintymysvanhemmuuslahkolaiset, joiden mielestä vaunut on saatanasta ja erottavat äidin vauvasta: up yours!) Siltikään mä en oikein pääse kärryille kuinka pitkiä valvomisjaksoja sillä kannattaisi pitää, kun ei tuo kaksi tuntiakaan oikein aina toimi. Ehkä Tokan valveillaoloaika on vähän pidempi.

Mun ei varmaan pitäisi sanoa tätä ääneen, mutta Toka näyttää olevan kaikesta huolimatta parempi nukkuja kuin veljensä, koska yöt ovat pääsääntöisesti vielä ihan ok. Toki välillä on valvottukin ja nyt ihan vast'ikään oli useampi ilta, jolloin Toka heräili jatkuvasti karjuen kuin jalopeura. Loppuyöt menivät sitten kuitenkin rauhallisesti - jopa melkein oudon rauhallisesti. Joskus tuntuu, että Toka herää ihan vaan muutaman kerran syömään, mutta ihan tarkkaan en vieläkään heräilyistä tiedä, kun en niitä koskaan ole ylös kirjannut. Aamulla muistan yleensä, että heräiltiin joko jatkuvasti tai sitten oudon vähän. Haastetta öihin on, kuten sanottu, tuonut kuitenkin isoveli, joten toisinaan yöt tuntuvat olevan vaan yhtä suurta valvomispätkää, kun jannut heräilevät vuoron perään.

Olen havainnut, että kärsin Tokankin vauvavuonna siitä samantyyppisestä yksin jäämisen ahdistuksesta kuin Ekankin vauvavuonna. En oikein osaa relata ja mietin helposti, mitä kaikkea kohta voi tapahtua. "Nyt se kuitenkin kohta herää." "Nyt se kuitenkin kohta alkaa huutaa." En todellakaan ala yötä myöten siivoamaan (vaikka en haluakaan herätä esim. sotkuiseen keittiöön) tai lajittelemaan pyykkejä, mutta aika monesti huomaan stressaavani, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Tehtäväähän on paljon jatkuvasti, joten murehtiminen ei auta yhtään mitään. Eikä sitä paitsi varmaan koskaan ole tullut sellaista tilannetta, ettei meillä olisi vaikka puhtaita vaatteita kaapissa. Lattialla lojuviin leluihin tuskin kukaan kuolee.

En edelleenkään noudata joka paikassa hoettua neuvoa mennä samaan aikaan nukkumaan lasten kanssa. Mulla on todella harvoin päivän mittaan omaa aikaa ja musta tuntuu erittäin vahvasti siltä, että kun lapset viimein nukahtavat, mun on hetki oltava ainoastaan itselleni. Jos en sitä tee vaan menen suoraan nukkumaan, mä en palaudu yhtään tästä jatkuvasta hulinasta. Lisäksi mä luulen, että mulla on nytkin vähän sitä, että alitajuisesti odotan Tokan ekaa heräämistä enkä siten edes nukahda kovin helposti. Myös jos olen paimentanut Ekaa ja koettanut suitsia sen riehuntakohtausta illalla, en ihan heti edes pysty itse rauhoittumaan.

Havahduin miettimään miten helvetin paljosta olen toisaalta luopunut. Koetan tässä vähän epätoivoisestikin pitää minuuttani kasassa, kaikki ihmiset on menneet, kaikki entiset intohimon aiheet unohtuneet. Koen paljon huumaavia onnellisuuden hetkiä, mutta silti kaipaan välillä sitä omaa vanhaa. Kirjoja, musiikkia, ihmisiä, vapautta. Että voisin hetken hengittää vapaasti, että ihan joka hetki ei olisi joku tilanne päällä.

8 kommenttia:

  1. Kiteytit aika lailla kaiken mitä mulla ois sanottavana tällä hetkellä, mutta en ehdi kirjoittaa missään vaiheessa mitään isompaa kokonaisuutta. Ja mun pitäs nukkua nyt kun Neiti nukkuu, mut ootan sitä ekaa heräämistä/pelkään ettei se herääkkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän tää on. Nyt oon alkanut valvoskella jo keskellä yötäkin, joten tuttua kaavaa noudattaa. Väsyttää niin pirhanasti.

      Poista
  2. Muutto on ihan perseestä. Se on jotain ihan kamalaa eikä todellakaan mikään parin päivän rypäsy. Sitä hommaa on niin järjettömästi ja se todellakin vaikuttaa ihan kaikkiin. Mutta. Se lähtee kyllä pikkuhiljaa helpottamaan. Mun neuvo siitä selviytymisen suhteen on se että teette ne välttämättömät ensin alta pois ja sitten pikkuhiljaa ajan ja oman jaksamisen myötä laitatte loppuja.

    Eikös teidän isompi ole sen reilu parivee? Siksi kyselen että meidän reilu pariveellä on olleet yöt nyt useamman viikon ihan kamalia. Teillä ihan varmasti vaikuttaa se muutto, siitä nyt ei ole epäilystäkään. Meillä on tehty pari hammasta ja sitten on öitä, jolloin tyyppi herää ja on sitä mieltä että on aamu ja saa slaagin kun ei suostutakaan nousemaan ja heräämään. Loppua tälle ei näy. Kun olen asiasta marmattanut niin muutama muukin pariveen äiti on todennut että yöt on olleet viime aikoina levottomia. Että kai menee iänkin piikkiin jotain, mikälie kehitysvaihe tämäkin.....

    Meillä Kolmas nukkui aina parhaiten päivisin vaunuissa. Ihan turha oli muuta yrittääkään, vaunut toimi parhaiten ja siellä sitä sitten nukutettiin ne pidemmät pätkät. Ihan normaalilta tuo vaikuttaa ;)

    Mulla on ollut ihan jokaisen lapsen vauvavuonna tuota samaa "nyt se nukahti ja ihan kohta varmasti herää, en todellakaan tee nyt mitään kotihommia vaan olen vaan". Ja sitten suurinpiirtein makaan sohvalla ihan pingottuneena kuuntelemassa jokaikistä rasahdusta stressaantuneena että "noniin, no nyt se sitten heräsi". Tuijotan kelloa ja mietin että mihin asti haluaisin että se nyt nukkuisi. En osaa antaa mitään vinkkejä miten tuosta pääsisi eroon, muutakuin että luopukaa asunnon kelloista. Sitten niitä ei tule jatkuvasti tuijoteltua tuollaisina hetkinä. Ne kerrat kun olen nukkunut lasten kanssa samaan aikaan päivisin, on toimineet parhaiten niin että nukutaan kaikki samassa sängyssä. Jos Kolmas nukkui partsilla niin mä en vaan pystynyt nukahtamaan koska koko ajan vähän kuulosteli ettei se vaan herää. Kun lapset on olleet lähellä niin on itsekin pystynyt sitten paremmin nukahtamaan kun ei ole vaistot niin herkillä. Muistelen että isojen poikien kanssa oli sama kun olivat pieniä. Kolmonen nukkui pienenä yhdet tynkäunet sisällä, pitkät ulkona ja sitten taas yhdet tynkäunet sisällä. Kasvaessa toiset sisäunet jäi veke. Mä tähtäsin ne omat unet aina noihin sisäuniin koska tosiaan silloin ei vaan pystynyt nukkumaan jos lapsi oli vaunuissa pihalla.

    Lepoa ja omaa aikaa sä kyllä tarvitsisit. Ja munkin mielestä kannattaisi lähteä tuosta sun omasta ehdottamasta mies pihalle lasten kanssa. Vaikka et nukkuisi niin se on henkisesti iso lasti pois sun harteilta siksi aikaa kun kotiseinien sisäpuolilla ei ole yhtäkään jälkeläistä sun kanssa samaan aikaan. Aina parempi tietysti jos nukkuisit sitten sen ajan. Senverran heitän sulle valopilkkua tulevaisuuteen että Tokan kasvaessa ne lapset alkaa pikkuhiljaa hokaamaan toisissaan myös sen potentiaalisen leikkikaverin. Kunhan pienempi vähän vielä kasvaa niin pikkuhiljaa ne lapset alkaa viihtymään toistensa kanssa ja sä saat päiviin niitä hetkiä kun huomaat että sussa ei ole koko ajan joku kiinni vaan ne onkin keskenään touhuamassa jotain. Ja ylipäätään kun lapset kasvaa niin pikkuhiljaa ne asiat, joista olet luopunut, palautuvat kyllä takaisin. Tuo on rankkaa aikaa ja elämänvaihetta jossa nyt tahkoatte mutta ei se ole pysyvä. Lupaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Vaikka tajuaakin, ettei tämä elämänvaihe ole pysyvä, niin silti meinaa välillä iskeä epätoivo - varsinkin niinä hankalina päivinä. Ja hankalia päiviä on nyt ollut selvästi enemmän, koska muutto, remontti, Tokan iho-ongelmat, Ekan temperamentti, oma väsymys ym.

      Ekan unet on nyt saatu hallintaan siten, että lähes kaikkina öinä me nukutaan nykyään samassa sängyssä. Vähän ahdasta on - lähinnä mulla. Päiväunetkin olisi ihana ottaa yhdessä, mutta Eka ei läheskään aina malta nukkua ja Toka taasen ei nuku oikeastaan koskaan samaan aikaan. Ja Tokan unet sisällä on myös aika toivottomat - se nukkuu ehkä sen 20 minuuttia + Ekan on se myös helppo herättää (tahallaan) riehuntakohtauksen tullen. Päiväunet ei siis onnistu oikeastaan mitenkään muuten kuin jos siippa on paikalla. Ja en mäkään pysty nukkumaan, jos Toka nukkuu vaunuissa parvekkeella, koska pelkään ihan liikaa, että itkuhälytin menee jostain syystä pois päältä tms. ja mä en herääkään, jos Toka herää. Lohdullista sinänsä kuulla, että tätä "nyt se kohta herää" -levottomuutta on muillakin!

      Nyt meillä on tehty niin, että ulos mennessä otetaan aina molemmat jannut messiin. Ainoa vaan, että nyt kun tää muutto on edelleen kesken ja kaikenlaista härdelliä ollut tässä, niin en mä ole pahemmin päässyt relaamaan yksinäni.

      Poista
  3. Samaistun kovasti oman ajan tarpeeseen! Poika nukkuu huonohkosti ja jos valitan miehelle väsymystä, niin tämä alkaa esittää, että mun pitäis mennä nukkumaan heti kun lapsilta on taju pois. Muutaman kerran oon meinannut tyrkätä nyrkillä keskelle otsaa, kun jotenkin hänelle ei avaudu, ettei nukkuminen nollaa päätä yhtään samaan tapaan kun omien asioiden tekeminen edes joskus, edes hetken. Hyvä kai se hänen on työpäivän ja kuntosalilla pyörähdyksen jälkeen tulla kestämään lasten sirkusta 3-4 tunniksi, ennenkun muksut häviää nukkumaan. Itse kuitenkin vedän tätä sirkusta 24/7.

    Olisko mitään saumaa siihen MLL:n hoitajan vuokraamiseen joskus? Jos se painelis tunnin pari pitkin pihoja lasten kanssa ja sä saisit silloin hetken levätä tai laittaa vaikka niitä pyykkejä? Meillä on kerran viikossa yli 2-vuotiaiden 3,5 tunnin mittainen kerho. Maksaa 8€/kerta. Kuopus täyttää 2 kuukauden päästä ja odotan hieman innolla ekaa kertaa kun molemmat marakatit saa kipata hoitotädeille yhtäaikaa! ;)

    Tsemppiä! Edelleen. Aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin! Onhan se itse unikin tärkeää - itsellä ainakin alkaa nyt jo olla ihan reipas univelkakin, niin että pitäis saada kunnon untakin, mutta nytpä ei sitten enää uni meinaa tulla. Mutta se yksin hiljentyminen olis kaikesta huolimatta ainakin mulle ensiarvoisen tärkeää, kun välillä päivisin ei oo sen siunaaman rauhaa. Kun hetkeksikään ei voi istahtaa ilman että jossain syttyis tulipalo, noin kuvaannollisesti siis.

      Mä oon nyt jopa harkinnut sitä kunnan perhetyötä. Että jos joku tulis ja veis noi vaikka pihalle, niin pääsis vähän oikaisemaan. Tai sais purettua edes jonkun tavaran muuttokamoista.

      Meillähän tuo Eka käy kerhossa kaksi kertaa viikossa, mutta se ei oo kyllä ikinä ollut mulle mikään varsinainen relaushetki. Aiemmin kärryteltiin kerhoon yhteen suuntaan 20 minuuttia ja ehdin kerhon aikaan takaisin kotiin, jossa sain ehkä syötyä nopeasti, syötettyä Tokan ja sitten taas tukka putkella hakemaan Ekaa. Nyt kun ollaan muutettu, me ajellaan bussilla, viedään Eka kerhoon, kärrytellään Tokan kanssa ja käydään sitten sen jälkeen syömässä (= Toka syö) ja vaihtamassa vaippa automarketissa. Sit taas hakemaan Ekaa ja bussilla kotiin.

      Poista
  4. Joo, päivän päätteeksi on pakko saada hetki omaa aikaa tai ei nollaudu ollenkaan. Sitten tulee univelkaa, koska yöllä ei saa riittävästi unta kaikkien herätysten ja äänienkuuntelun takia. Esikoinen siirtyi juuri pinnasängystä isojen sänkyyn ja samalla sai sanoa hyvästit hyville öille ainakin toistaiseksi. En saa unta kun kuuntelen ettei se lähde yöllä vaeltamaan asunnossa. Oma aika alkaa illalla myöhempään koska sängystä on kiva pomppia rallia pois ja jostain syystä aamuisinkin herää nyt aikaisemmin. Kaikenlisäksi vauva ei enää nuku yhtä helposti kuin ihan pienenä ja on alkanut heräilemään aamuyöstä. Ja niin, esikoinen on nyt tosiaan ihan aika monen ammattilaisenkin taholta todettu ylivilkkaaksi. Suvantoja ei meidän päivissä hirveästi ole kun toinen toinen käyttäytyy aina kuin sokerihumalainen lastenkutsuilla.

    Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli hetken epäilyttävän rauhallista, kun tuo Eka siirtyi isojen sänkyyn. Sitä ei tarvinnut palautella ja aamullakin se lähinnä istuskeli rauhassa itsekseen sohvalla. Mutta alkoipa se sitten täälläkin. Nykyään nukutukset on lähes aina ihan mahdottomia. Omassa huoneessaan se vielä joskus puuhasteli yksinään ja meni sitten maate, mutta nyt se karkailee ja riehuu, herättelee pikkuveljeä ja vaikka mitä. Mun on ollut pakko ottaa se meidän makkariin, kun nukutan pienempää, koska pienempi on vietävä unille jo kasilta tai se saa heivarit (kun siis kuitenkin on paljon niitäkin iltoja kun olen yksinäni näiden kanssa).

      Meillä oli muuten aiemmin Ekan huoneessa öisin itkuhälytin, kun meidän makkariin ei kunnolla kuulunut mitä se siellä huoneessaan puuhaili. Nyt ei olla enää häläriä viritelty ja käytännössä Eka nukkuukin useammin meidän vieressä kuin omassa huoneessaan. Olen todennut, että toistaiseksi helpompi näin, koska mä en enää jaksa rampata senkin luona öisin. Jos se sattuu heräämään tuossa meidän vieressä, se yleensä rauhoittuu nopeammin. Se on vaan sitten aamullakin, että kun Eka pomppaa ylös eikä tietenkään malta olla hiljaa, niin vauvakin herää.

      Mä olen myös nyt harkinnut ihan vaikka perheneuvolaa tuon Ekan kanssa. En tiedä auttaisko se mitään, kun iso ongelma on sekin, että väsyneenä ei enää pysty ihan parhaimpaansa ja Eka kun äkkää heti jos on ärtynyt/väsynyt ja perseilee kahta kauheammin. Jotenkin vaan itsekin saanut vähän sen kuvan, että ei kaikilla ole ihan tällaista hulinaa jatkuvasti.

      Tsemppiä kuitenkin! Kai tää joskus kääntyy voiton puolelle. Mulla on kieltämättä tällä hetkellä sellainen olo, että ei helkkari mihin sitä on itsensä laittanut ja tästä ei ehkä selvitä koskaan, mutta kai tämä joskus helpottaa. On kai sen pakko.

      Poista