lauantai 21. helmikuuta 2015

Ihan kivaa

Oi joi. Mitähän sitä kertoisi meidän viime ajoista? Väsyttää. Joskus vituttaa rankastikin. Välillä on huippua ja ihan kivaa. Eilen käytiin Tokan kanssa perhekahvilassa ja opettelin sitomaan Tokan selkään. Tekisi mieleni ostaa asian johdosta uusi ihana kantoliina.

Välillä on erittäin vaikea erottaa mikä on vertaistukea ja hyvää tarkoittava neuvo tai mikä kusipäistä pätemistä toisen kustannuksella ja epäkunnioittavaa oman paremmuuden esille tuomista. Vaikeaa. Joskus hämmästyttää, millä pätevyydellä toisia voi neuvoa
(tätä mietin usein muuten myös neuvolassa) ja millä kaikella sitä huomiota voikaan itselleen hakea.

Olen koettanut tehdä päätöstä, yrittääkö vähän relata vai pinnistellä lisää. Luultavasti päädyn viimeksi mainittuun. Saan siitä moitteita. Aplodit saisin, jos olisin älynnyt lähteä vaikka viihteelle vauvan ollessa pari viikkoa. Onhan se nyt äidin ja sitä kautta koko perheen hyvinvoinnille oleellista, että käydään tuulettumassa ja silleen. Muodostuu sitten se vauvan isäsuhdekin kivaksi. 


Toka on seitsemän kuukautta. En valitettavasti tämänkään vauvan kanssa pääse leveilemään sillä, että se tanssii jo balettia ja lausuu avantgarderunoja.

Ei mulla muuta tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että on myös kivaa ja mahtista.

    Kukin tyylillään. Itse kuitenkin sorruin vähän kulmia kohottelemaan, kun sukulaisnainen päätti tämänkin lapsen synnyttyä tarvita baari-illan ekan kuukauden aikana. Niin aiempienkin kohdalla on ollut, mut kuvittelin, että vanhempana sitä olis muuttunut. Mut kylläpä tuo muksu pärjäs mummonkin kanssa, ja vissiin oli äidilläkin ollut kivaa...

    Meillä toka tulee ens viikolla 2 vuotta. Osaa pudota sohvalta päälleen eikä tee elettäkään alkaakseen puhua. Ei se tyhmä silti ole: avaa minkä tahansa salvan tai lukon ja osaa kaivaa annoksesta pelkät nakit kun ei muusta tykkää. Löytää aina sen hetken kun äidin selkä on kääntynyt ja näyttelee sujuvasti kuuroa kun sitä komentaa. Silti kylmää jo vähän 2-vuotisneuvolan talent show.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tyylillään, kunhan sitä tyyliä ei tulla tyrkyttämään toisille. Mä olen jotenkin tosi kyllästynyt, kun lasten tultua kaikilla on mielipide, miten asiat tulee hoitaa. Ei tietysti pitäisi välittää, mutta välitän silti.

      Miten teidän toka voi olla jo kaksi?! Vastahan se syntyi! Meillä on täällä taas yksi vauva, joka ei ota elettäkään liikkuakseen. Esikoinen kääntymään opittuaan kääntyi unissaankin (ja myöhemmin ryömi), mutta tämä ei ole ekojen kääntymisten jälkeen paljon vaivautunut, se vaan möllöttää. Kai se lähtee neuvolan tätien iloksi suoraan kävelemään aikanaan tai jotain.

      Poista