sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Sf

Kävin viime viikolla lähetteellä ylimääräisessä tarkistusultrassa. Sysäys lähetteelle oli kasvun lopettanut sf-käyrä. En vallan hirveästi luota neuvolantätien sf-mittaukseen, joten suhtauduin tarkistukseen melko maltillisesti. Ylimääräistä tykytystä aiheutti tosin se, että mukelo oli päättänyt kääntyä kyljeltä toiselle samana päivänä kuin mulla oli neuvolakäynti ja ilmeisesti asennonvaihdon seurauksena mulla kipeytyi myöhemmin samana iltana toinen nivunen ja kankku kivun säteillessä alas reiteen.

Tarkistusultrassa todettiin se mitä epäilinkin eli mukelo on todella alhaalla eikä sf-mitta tästä johtuen ole kasvanut. Kaikki on muuten mainiosti ja jälleen kerran lapsemme kasvaa oppikirjamaisesti laskennallisia viikkoja noudattaen.

Mutta. Neuvolapäivän ja ultran jälkeen mukelo on vaan jatkanut asennonvaihtojaan ja myllerrystä (jos näistä liikkeistä voi jotain päätellä, niin ei taida tästäkään lapsesta olla tulossa kovin rauhallista kaveria) ja mulla alkaa olla paikat vähän kipeät. Reiteen säteilevää kipua ei ole enää niin paljon, mutta toinen kankku on edelleen kipeä, samoin alavatsa. Mikä tahansa liikkuminen aiheuttaa harjoitussupistuksia, joihin on jo muutaman päivän jälkeen alkanut mennä hermo. Ei tee yhtään terää, että esikoisen kanssa saa jatkuvasti kumarrella ja kykkiä - nostoista nyt puhumattakaan. Fyysisesti alkaa olla koko ajan rankempaa, mikä puolestaan taitaa madaltaa ärsyyntymiskynnystä lapsen jatkuvaan uhmailuun. Ei voi pestä hampaita, ei voi pukea, ei voi vaihtaa vaippaa, ei voi ottaa kenkiä jalasta, ei voi mennä sisälle - toistetaan x kertaa päivässä. Ei tee kauheasti mieli vetää rutiineja pakon kautta, koska se heikentää fyysistä oloa entisestään, mutta eipä ole todellakaan aina vaihtoehtoja. Epäilen, että todistan parhaillaan piinaviikkojen alkamista.

Se on muuten jännä, miten nämä pari kipeämpää hetkeä tässä raskaudessa ovat tuoneet mieleen edellisen raskauden helvetin. Mun meinaa toisinaan olla vaikea olla ajautumatta paniikkiin - jotenkin yhtään kipeämpi olo saa heti ajattelemaan, että tästä se helvetti taas repeää eikä seuraavana kahtena kuukautena tarvitse enää nukkua tai kävellä. Joutuu oikeasti taistelemaan itsensä kanssa, että saa tunteensa hallintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti