sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Juoni tihenee

Kävimme pari iltaa sitten vähän tiukkasanaisempaa keskustelua puolison kanssa The Keikasta ja lapsenhoidosta. Puolisolla on tuolloin pyhäyövuoro, joten rahallinen menetys palkattomasta olisi jonkunmoinen. Päädyimme lopulta ratkaisuun, että en lähde The Keikalle, mikä - lisättynä yleisketutukseen - pisti mielen aika matalaksi (okei, todella todella matalaksi)

Ajattelin piristää mieltäni lasillisella Proseccoa, mutta hieman oudosta olosta johtuen päätin suunnata ensin vessaan.


Niin. Ei se ollut vaikeaa tälläkään kerralla. Kerronko totuuden? Oltiin puolison kanssa molemmat tahoillamme ajateltu, että ehkä olisi järkevintä siirtää "projektia" tuonnemmaksi, että saadaan mun pääkoppani kuosiin ensin. Oltiin myös molemmat ajateltu, että eihän tämä voi olla mahdollista, koska A) ikä B) endo C) imetys D) jne. On se. 

Pysyisi nyt vaan matkassa. Ehkä typerää raportoida asiasta jo nyt, mutta tällä kertaa en vaan pysty olemaan hissukseen. Livenä en kyllä kerro kenellekään ennen kuin ollaan turvallisemmilla viikoilla. (Pakollinen sarkastinen jälkihuomautus: toisaalta en ole ihan varma, onko mulla ketään kenelle kertoakaan...)

27 kommenttia:

  1. Hei Wau! Paljon onnea, ja eiköhän se nyt matkassa pysy :)

    VastaaPoista
  2. Pidetään peukkuja ja onnea odotukseen :)!

    VastaaPoista
  3. Hei mahtavaa! Mun mielestä on just hyvä, että kohtalo päättää asian niin sitä ei tartte sen enempää pähkiä. Ja tosi kiva, että kaikki kävi helposti. Meilläkin olisi varmaan kakkonen (tai vähintään olisi tulossa), jos se olisi käynyt helposti. Meidän kohdalla vaan kohtalo taisi päättää toisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se tärkein unohtui... ONNEA! Paljon!

      Poista
    2. Kiitos! :) On se ihan hyvä, että nyt meni näin. Mulla näyttää tää alku olevan helppoa, mutta se loppuvaihe pelottaa. Ja tietty se, että sintti ei pysykään matkassa.

      Ihan tosi tosi harmi, että teillä ei oo onnannut (jos nyt tulkitsin oikein). :( Mutta eihän se oo vielä sanottu, että peli on pelattu. Pidän teille peukkuja!

      Poista
    3. Oikein tulkitsit. :( Ensin ei oltu yhtä mieltä siitä, mitä halutaan ja sitten on ollut kaikkea vastoinkäymistä. Lähinnä näitä minun selkävaivoja ja muuta. On tässä kuitenkin ollut "yrityskuukausiakin" ja olisin toivonut, että olisi tärpännyt, niin asia olisi sillä selvä. Vaan ei. Kyllä tämä taisi meidän osalta olla nyt tässä, mutta nyt alkaakin sitten asian käsittely ja sureminen. Täytyy siitä kirjoitella, kunhan saan ajatuksia selviteltyä.

      Olen kuitenkin tosi iloinen teidän puolesta! Otan esiin popparit ja rupean seuraamaan raskausblogia vol. 2. Mähän olin mukana jo ykkösvaiheessakin. Apua, onpa aika mennyt nopeasti! :)

      Poista
    4. Mut jospa se vielä onnistais? Tietysti jos on sellainen olo, että "tää oli tässä", niin eipä siinä, mutta... Voi ei. :( Voimia!

      Aika tosiaankin menee kuin siivillä. Ja mä olen jotenkin hieman järkyttynyt, että olen toista kertaa raskaana, kun ei mun ikinä edes pitänyt saada tai hankkia lapsia. Huh.

      Poista
  4. Ihan parasta!!!! <3 Pitikin lukea tää julkisella paikalla, nyt kyynelsilmin täällä hiimailen :')

    Onnea! Ja onnea matkaan (niitä tarrasukkia <3)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarrasukkia, apua..! ;) Kiitos! :D Mäkin oon vähän meinannut kyynelehtiä julkisilla paikoilla, kyynelehdin nääs koko ajan...

      Poista
  5. Jassoo. No kurja juttu keikan suhteen, mutta onnittelut plussalle. :D Ihastelen ja ihailen rohkeuttasi. Hieno homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä viimeistä sanaa keikan suhteen ei olekaan sanottu, oli meinaan aika hyvä neuvotteluvaltti tuo tikutus... En tiedä voidaanko puhua rohkeudesta, mä puhuisin ehkä pienestä pakosta (ikä) ja hulluudesta. :P

      Poista
  6. ohoo! onnea! tein tyyppi saa kaverin :)

    VastaaPoista
  7. Onnea hurjasti! :) Oot kyl rohkee, minen kykenisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! :) En tiedä miten kykenen minäkään, mutta koska kyydissä ollaan jo, niin poiskaan ei voi enää hypätä. :P

      Poista
    2. Mä oon ainakin monesti miettinyt, että "ei helvetti". Mutta en tietenkään tekis mitään toisin, ihania on molemmat ja rakkaita ku mitkä, vaikka välillä riepookin! Mä oon jo päättänyt, että jos joku väittää aina tienneensä ja tunteneensa, että toisen "tekeminen" on just se oikee juttu, niin valehtelevat saatana. Mä ainakin epäilin kokoajan, että oliks tässä järkeä (mm. synnärillä itkin, kun varastin itsekkyydelläni esikoisen vauvuuden ja tein uuden vauvan) mutta se on vaan hienoa ettei päätöstä käy pyörtäminen - samaan konkurssiin vaan kaikki ja kyllä se hyvin menee! Pistetään menemään! ;)

      Poista
  8. Nyt vasta bongasin tämän, aivan ihana uutinen! Paljon paljon onnea!!! Jee :)

    - Pauliina

    VastaaPoista