Edistystä (?)

Mä olen omaksi yllätykseksenikin ollut aika hilpeällä tuulella. Tai no joo, kaikki itkettää ja varsinkin lapset ja eläimet. Eilen yöllä ei tullut uni, kun satuin jäämään katsomaan elokuvaa, jossa oli niin kovin ihana alien-lapsi. Ja sitten jäin miettimään, että kunpa kaikilla universumin lapsilla olis asiat hyvin ja kunpa oma lapsi (lapset) saisi hyvän elämän ja sitä ei koskaan kiusattais ja se ei syrjäytyis eikä sille sattuis mitään pahaa. Snif.

Verkostoituminen etenee. Katsotaan nyt, saadaanko aikaiseksi äiti-lapsitreffit. Päätin myös kaivaa kaikki mahdolliset "Heinämasu2014"-ryhmät FB:stä, pakko kai niissäkin on sydänhymppien joukossa jotain asiaa olla. Ja jos vaikka olis muitakin, jotka on jakautumassa samaan aikaan täällä päin. Mutta ensin pitänee kai odotella ultria tai ultraa, että sikäli ei kai pareis mennä asioiden edelle.

Mä olen vähän alkanut suopua ajatukselle, että enää ei ole paluuta omalle alalle. Se nolottaa, hävettää ja surettaakin, sillä ala on sellainen, johon halusin kai jo yläasteella. Mulla ei koskaan ole ollut todellisia uravaihtoehtoja, mä en ole ikinä halunnut tehdä mitään muuta. Mulla ei ole ollut sellaisia vaihtoehtoja, että mitäs jos en pääsekään opiskelemaan alaa tai mitäs jos en saa alalta työpaikkaa. Mun on pakko päästä ja saada, koska muuta ei ole. Kunnes. Onhan siinä vähän sulattelemista.

Meillä joku tyyppi oli Uutista seuraavana päivänä ladannut puhelimen täyteen kaikenlaisia raskaus- ja supistussovelluksia. Vähän olen sitä mieltä, että noita supistussovelluksia ei ihan vielä tarvittais, mutta hyvähän se on tietysti valmistautua. Saatiin jo kotiin neuvolan paprujakin ja meinasin taas repiä hiuksia päästäni, kun näin tutut kaavakkeet. Taas joutuu tilille siitä, millä voitelee leipänsä, monenko aikaan meillä syödään aamupalaa ja onko tullut juotua alkoholia.

Vähän yllätti, kun neuvolan ultra-aikaa ei paljoa päässyt puljaamaan. Terkkari antoi kuitenkin vaan yhden ajan ja totesi erittäin lakonisesti, että soita perhetyöhön, jos et saa lapselle muuta hoitajaa. End of discussion. Muutenkin taas ehkä vähän tuntuu, että meitä ei onni terkkariarpajaisissa suosi: muistissa aiemmat imetyspuheet, ja nyt oli sitten ajanvarauspuhelut (varasin myös lapselle 1½-vuotisajan) kyllä välillä sen verran sekavaa kamaa, että ans kattoo taas.

Kävin laittamassa lapsen huoneen oven kiinni ja kurkkasin samalla sisään. Kaveri oli saanut työnnettyä sänkynsä irti seinästä, ylettynyt nappaamaan läheiseltä hyllyltä ison kasan kirjoja ja heittänyt kaikki pehmoeläimet sängystä lattialle. Nukkui siellä kirjojensa kanssa. Hassu.