No niin. Nykypäivään. Toka siis etenee peppukiidolla eikä osaa ryömiä eikä kontata. Hurraapa siinä facebookissa lapsesi saavutuksista. Ei tule paljon kannustavia sanoja. Toka on myös tänään siirretty pinnikseen sivuvaunuun - hankimme sitten sen pinniksen niinkin ajoissa kuin lapsen ollessa vuoden ja kuukauden. Allergioita selvitellään, ja olen yrittämässä purkaa imetysdieettiä, mikä on osoittautunut ihan persehommaksi. Aina on joku hampaiden tulo tai tähtien asento sitä rataa, että eipä helvetistäkään voi tietää, mikä lasta riivaa. "Mukava" lisä palettiin on lapsen lateksiallergia - sitä lateksiahan ei välttämättä ilmoiteta yhtään missään (lateksia on esimerkiksi päällystetyissä neppareissa vauvojen bodyissa).
Omaa aikaa ei edelleenkään ole. Odottelen nytkin koko ajan milloin Toka herää (klo on 22:29). Hälytysvalmiudessa siis 24/7. Päivisin tamppaan lapsi repussa, että saan sen nukkumaan edes jotenkin.
Bongasin lähes vahingossa ihanan kuuloisen työpaikkailmoituksen. En ole työpaikkailmoituksia selaillut, koska en vieläkään tiedä mitä voisin tehdä. Ja miksi selailla ilmoituksia, kun minkäänlaisia hakemuksia on ihan turha haaveilla tekevänsä? Tai miten edes laaditaan hakemus, kun omilla opinnoilla ja työkokemuksella voi jo pyyhkiä persettä?
Mulla ei edelleenkään ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Eka käy päiväkodissa sopparipäivillä (PASKA ÄITI!) ja oppi vihdoin kuivaksi käytyään muutaman kerran päivähoidossa. Näemmä yökuivuuskin tuli kylkiäisinä, vaikka sitä en osannut yhtään odottaa.
Ei kai tässä. Tulevaisuus on sysimusta, välillä selviän päivistä rimaa hipoen. Eka heiluttelee välillä taikasauvaa ja hokee: "Simsalabim, taion äidin taas iloiseksi." Olisipa se niin yksinkertaista.
Tuunko taas pätemään tähän? No tuun. Sori. Mutta: http://yle.fi/uutiset/lapsiperheilla_on_jalleen_oikeus_kotiapuun_mutta_moni_ei_sita_tieda/7891048
VastaaPoistaLiekö jo ihan tuttu juttu, mutta laitoinpahan tuohon sitten kuitenkin. Sä tarviit tukea ja unta ja omaa aikaa, varmaan voisitte saada jotain apua lastenhoitoon ja vaikka siivoukseenkin. Ja onhan se vaikea pyytää apua ja ottaa sitä vastaan, mutta koska se vois parantaa kaikkien teidän elämänlaatua, niin... just do it. Vaihtoehtoisesti voisit palkata jonkun hommaan, niin ei tulisi ahdistusta kiitollisuudenvelasta yms., mut avun palkkaamisessa on tietty se ikävä puoli, että se pitäis jollain maksaa.
Ja mä nyt en niin tarkkaan muista sitä sun työelämäkuvioo, mutta oliko siinä pienet ympyrät ja tarve "säilyttää kasvonsa"? Jos oli, niin sitten mun periaate ei toimi... Mutta yleensä itse haen kaikkia töitä, jotka kiinnostaa tarpeeksi. Ihan sama, onko niihin saumaa. Siinä menettää vaan sen ajan mikä menee hakemuksen vääntämiseen ja ehkä nolaa itsensä, jos hakeekin jotain paikkaa mihin piti itsestäänselvästi (mut ite en vaan tajunnut) olla jokin tietty koulutus tai kokemus, jota ei ole. Se työnantajahan sen päättää, että ootko sä niille sopiva työntekijä, tuskin ne sua palkkaa jos oot jo ihan out of date...
Tämmönen oli näköjään tän iltanen ajatuskarvapallo. Kaikkea hyvää teille edelleen, jos oisin lähempänä, nii tulisin väkipakolla sun kotiapulaiseks <3
Mä tiedän tosta kotiavusta. En vaan oikein tykkää pyytää apua, se on niin järkyttävän nöyryyttävää, enkä myöskään tykkää ajatuksesta, että joku tantta tulee tänne meidän pyhättöön :p hääräämään ja kyyläämään. Fiksuahan se ehdottomasti olis, mutta en taida pystyä. Ehkä.
PoistaMä olen ihan fiksoitunut mun entiselle alalle. Sen ongelma on, että mä olen unohtanut paljon, koska tieto on nippeliä. Mä en yhtään tiedä miten ja missä sen nippelin vois saada takaisin. Ongelma on myös ne työhönottotestit: kävin entisen työpaikkani testissä silloin pari vuotta sitten (sekavana univeloissa) ja reputin senkin, vaikka tiedän että niiden testit on ehkä helpommasta päästä. Niitä on paljon vaikeampiakin.
Toinen vaihtoehto on sitten oikeastaan varmaan vaan ns. paskatyö. Se ei innostaisi, mutta vaihtoehtoja ei taida olla. Mutta ongelma on silti se, että mä olen niin univajeinen jatkuvasti, että tällaisessa kunnossa en voi mennä yhtään mihinkään haastatteluun. Ja cv pitäisi kaivaa jostain + hakemuksen kirjoittamiseenkin menisi aikaa, jota mulla ei ole (toki yöllä voi kirjoitella, mutta en ole välttämättä enää silloin parhaassa terässä).
Onko sulla sähköpostiosotetta? Voisin laittaa meiliä.
PoistaJees, paa vaikka tuonne tylsyys@gmail.comiin. :)
PoistaBtw. Tiedän, ettei Paska Mutsi -fiilistä poista, tai edes lievennä mikään, mutta Ekan päiväkodissa käyminen on oikeasti parhautta! Vaikka se on vaikeaa, niin lapsi saa siitä varmasti tosi paljon! Ja kaikki mikä auttaa synkässä tilanteessa eteenpäin, on vaan hyvä.
VastaaPoistaNo. Meillä on myös - ehkä luonnollista, joo - rytmit menneet ihan perseelleen näistä päiväkotihommista. Normaalisti yli yhdeksaan nukkuva vuotias herää nykyisin kiekumaan viideltä ja kun se on vaikea nukuttaa päivällä, mä joudun sitten hetkumaan se selässä tuntitolkulla. Kai tää tästä tasoittuu, mutta nyt on vielä aika persettä. Ja Toka roikkuu yleensä koko päivän parkuen mun lahkeessa, jos en voi koko aikaa sen kanssa häärätä, joten mä en kyllä oikeasti tiedä miten tämä mun taakkaani vähentää.
PoistaLisäksi meillä on kummallinen pattitilanne päiväkodin kanssa, kun he ei suostu kertomaan milloin me voidaan viedä lapsi hoitoon. Me ollaan otettu asia puheeksi ties kuinka monta kertaa, mutta kaikki aina sanovat, että katsellaan. On soitettu johtajalle ja vaikka mitä, mutta näitä päiviä ei saada sovittua.
Meillä on ihan sama tilanne, että nuorempi on koko ajan seuran tarpeessa, kun vanhempi on hoidossa. Mulle itselle ne päivät on paljon vaikeempia ja rasittavampia. Mutta on kuitenkin jatkettu näin, koska vanhempi tosiaan saa noista päivistä tosi paljon! On jo siinä iässä, että kaverit kiinnostaa ja menee tosi mielellään hoitopaikkaan. Meidän muksulle varmaan kiva saada välillä muutakin seuraa kuin kaameassa uhmaiässä oleva pikkusisarus!
PoistaÄh, voi ei, ei tullut mieleenkään, että niinhän se varmaan menee, ettei sen esikoisen väliaikainen hoito auta ainakaan pienempää viihtymään. Meillä kun nuo muksut tappelee keskenään n.50% ajasta, niin toisen poistaminen kuvioista on välillä ihan ok...
PoistaMiten voi olla tuommoista hoitopäivien sopimisen kanssa?! Voiko hoitopaikkaa vaihtaa, jos se on joku niiden oma ongelma? Onpa tyhmää :(
Yritä tehdä ajatustyötä sen avun suhteen, ehkä joskus pystytkin siihen. Tiedän kyllä että mulla ottais varmaan ihan yhtä koville. Etenkin kun univelka huonontaa päätöksentekokykyä ihan sairaasti, niin lähes mahdoton päättää, että pyytääkö sitä apua vai ei.
Niin ja vaikka se on kyllä itselläkin eka mielikuva, niin ehkä se kotiapu ei oliskaan kyyläävä tantta? :D Entisellä työkaverilla oli joku tällainen apuhenkilö, joka kävi hoitaan lasta ja joskus jotain siivoamassa ja se oli ihan vaan tavis. Nuorehko nainen. Kivakin vielä... Emmää kyllä tiedä mitä kautta se sen sai, joten liekö joku erikoistapaus ja muille sit vaan niitä happamia tanttoja? ;)
PoistaVoi teitä 💗 jaksamista ihan hirveän paljon!
VastaaPoistaVoi teitä 💗 jaksamista ihan hirveän paljon!
VastaaPoista