Täytin vuosia. Viimeisen 10 vuoden ajan syntymäpäivät ovat olleet kerta kerralta masentavampia. Puoliso onnitteli aamulla kortin ja muutamien kirjojen kera, loput onnittelut tulivatkin FB:n kautta. Yksikään sukulainen ei onnitellut; nettikaupat sen sijaan muistivat onnitteluviestein ja alennuskupongein - jipii. Illalla (yöllä?) söin lapsen mentyä nukkumaan pakastepizzan ja join lasin punkkua.
Tuttavapiirissä on poksunut vauvoja aika kovaa tahtia. Jotenkin viimeisin syntymäuutinen huvitti ehkä keskivertoa enemmän: kyseinen tuttava kun jutteli mulle pontevasti aikoinaan kun olin viimeisilläni raskaana, että hän ei koskaan aio mitään hemmetin lapsia hankkia, se olis ihan vihoviimeistä hommaa. Jepu.
Alakuloa meinaa pukata vähän koko ajan. Vieläkin mielen päällä kummittelee katastrofireissu, ehkä sen takia kun ei ole päässyt kenellekään sitä purkamaan. Myös rahatilanne paukuttaa toisinaan ohimoja, ei vaan ole rahaa tehdä tai ostaa mitään. Mieheltä en ilkeä rahaa ottaa vastaan, siitä tulee jotenkin huoraava fiilis, vaikka kaiketi olenkin nyt tässä taloudellisessa tilanteessa ihan yhteisestä päätöksestä ja perheenä. Seuraavan "tilin" (ha ha) meinasin pistää elukoiden ruokaan, vakuutuksiin, muihin laskuihin ja uusiin piilareihin. Tuhlari.
Olen alkanut kallistua sille kannalle, että töitä ei taidakaan tippua. Luulen, että mua aiottiin käyttää joihinkin satunnaisiin duuneihin tyyliin "saat nyt kahdeksan tuntia tällä viikolla ja ensi viikolla sitten viisi", koska viesti oli, että mun pitää ilmoittaa, kun olen saanut lapseni hoitoon. Juttuhan on nyt kuitenkin niin, että en mä lasta ole etenkään mihinkään ulkopuoliselle laittamassa hoitoon ennen kuin tiedossa on järkevä pätkä töitä. Muutenkin tarkoituksena oli, että puoliso jäisi hetkeksi kotiin lapsen kanssa. Pitänee ruveta selailemaan työpaikkailmoituksia.
Ai niin, käytiinhän me taas neuvolassakin. Nyt ei ollut paino enää kuin -12 %, joten ihan hyvin sillä rintamalla. Meillä oli myös eri täti kuin viimeksi ja tällä kertaa nuorehko terkkari ei ollut meidän yösyötöistä ja imetyksestä moksiskaan. Olin jo etukäteen valmistautunut puolustuspuheisiin imetyksen suhteen, mutta eipä niitä tarvittukaan.
Hei onnea b-day girl! :)
VastaaPoistaMä olin ihan synttäri-ihminen joskus ennen. Ne oli parasta, koko päivän oli tosi spesiaaliolo ja hirveesti suunnitelmia ja tapahtumia! Nyyyyttemmin, not so much. Viini ja pakastepizza kuulostais just hyvältä :)
Onko mitään saumaa selittää kotikuviota töihin, niin että ne tajuis? Olishan se nyt pop, jos vähän pääsisit töihin...
Raha. Oh vey! Lottovoitto ois kiva, mut siihen asti kulutan ihan tyytyväisenä sekä omat, että miehen rahat. Meillä luojan kiitos on sen sortin yhteistalous ollut aina, että molempien tulot kaadetaan samaan rahaa nielevään reikään maassa ja sit yhdessä ihmetellään ku mikään ei riitä. Meidän kuukausitulot on vaihdellut jostain 1500€ - 5500€ /kk ja silti kaikki tulee aina maksetuks, eikä rahaa koskaan jää. Ihan himmee kuvio, mut niin pitkään ku lainat lyhenee, laskut tulee maksetuiks ja me syödään, nii what ev. Ilmeisesti paksumpina kuukausina tulee tuhlattua ja vissiin nämä laihemmat ajat pärjäillään pyhällä hengellä...
Hyvä ettei tarvinnut lyödä terkalle luuta kurkkuun :) Ihme touhua koko imetysmyönteisyys, kun sit hyvin alkanutta matkaa ei saiskaan jatkaa... Kaikki aikanaan jne.
Mä en oo totta puhuen kyllä ikinä ollut synttäri-ihminen. En tarkalleen muista mitä lapsena oon ollut asiasta mieltä, mutta viimeistään teininä alkoi pelottaa, ettei kukaan tulis synttäreille jos sellaiset pitäisin. Ja aina mua on vanheneminen jotenkin ahdistanut, aina pitäis olla jotain enemmän (enkä mä tunnu henkisesti juurikaan kasvavan teinivuosista).
PoistaMä yritin jo haastattelussa sanoa, miten mielisin hoitokuviot järjestää ja sitten myöhemmin kysyttäessä vastasin meilissä, että kyllä mun pitäis joku järkevä pätkä vähintäänkin saada ja saada myös tieto siitä pätkästä etukäteen, että lapseni hoitoon sitä varten laittaisin, mutta ilmeisesti tuollaista pätkää ei nyt vaan ole järjestymässä. Tätä mä vähän pelkäsinkin. Nimittäin aiemminkin samalla työnantajalla oli kuvio, että kun töitä sieltä sain, mun piti olla töissä viikon sisällä kutsusta ja ilmoituksesta (mikäpä silloin oli mennä, kun työtarjouksen saadessani olin muuttanut seudulle muistaakseni kahta päivää aiemmin ja vast'ikään valmistunut).